1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Kolumni: Onko poliisin liipasin herkässä?

Viime aikoina on tullut esiin aiempaa enemmän poliisien aseenkäyttötapauksia. Näistä jokainen johtaa aina tutkintaan. Poliisia ei kouluteta liipasinherkäksi ampujaksi. Poliisina itsekin työskentelevä kolumnistimme kirjailija Marko Kilpi arvioi, että aseenkäyttöä tulee olemaan jatkossakin, koska yhä useampi ihminen näyttää olevan valmis tekemään entistä rajumpia tekoja.

Kolumnisti Marko Kilpi Kuva: Toni Pitkänen / Yle

Neljä konstaapelia sai tehtävän, joka ei ollut heille outo eikä tuntematon. Isäntä oli riehunut jälleen päissään ja perhe oli ajettu pakkaseen. Mies tiedettiin väkivaltaiseksi ja arvaamattomaksi ja sen vuoksi tehtävälle lähdettiin isommalla porukalla. Mukaan otettiin myös konepistooli tukiaseeksi, sen verran arvaamattomana miestä pidettiin.

Se oli neljän konstaapelin viimeinen työtehtävä. Heidät ammuttiin kuoliaaksi riehuvan miehen pihapiiriin. Vuosi oli 1969 ja tapaus on saanut nimekseen kahdeksan surmanluotia. Tapaus herätti runsaasti keskustelua poliisin koulutuksesta ja työturvallisuudesta.

Viisi konstaapelia valmistautui menemään sisään taloon, jonka isäntä tiedettiin olevan väkivaltainen ja epävakaa. Isäntä avasi tulen konstaapeleita vastaan. Yksi konstaapeli kuoli ja toinen loukkaantui vakavasti. Vuosi oli 2016 ja tapahtumapaikka Vihti. Tapausten välillä on miltei viisikymmentä vuotta, mutta niissä on paljon samankaltaisuuksia.

Tapahtumapaikat olivat keskellä maaseudun rauhallista idylliä. Tekijöinä oli umpikujaan ajautuneita, yhteiskunnan moneen kertaan päähän potkimia moniongelmaisia miehiä, ja vuosikausia jatkunutta piehtarointia ongelmien keskellä. Poliisille jää synkkä jakojäännös, jota saa selvittää henkensä kaupalla

Erilaista näissä tapauksissa on poliisin koulutus ja toimintatavat. Sen ansiosta Vihdissä ei tullut sen enempää uhreja.

Uhriluku olisi helposti voinut olla huomattavasti suurempi.

**Kahdeksan surmanluotia ammuttiin **pienikaliiberisella lintukiväärillä, Vihdin lukemattomat laukaukset tulitettiin erittäin tehokkaalla rynnäkkökiväärillä, jonka läpäisykyky on pelottavaa luokkaa. Uhriluku olisi helposti voinut olla huomattavasti suurempi.

Tapahtumapaikalla saatava ensihoito on kehittynyt huimasti. Paikalla voi olla lääkäri, jonka johdosta tapahtumapaikalla voidaan suorittaa erittäin haastavia kirurgisia toimenpiteitä, käytännössä jopa avata loukkaantuneen rintakehä kerrostalon rappukäytävässä

Poliisia ei opeteta liipaisinherkäksi

Poliisia ei opeteta liipaisinherkäksi, mutta poliisia on koulutettu tunnistamaan paremmin tilanteet, joissa aseenkäytön edellytykset täyttyvät. Ennen ase oli poliisille enemmänkin vihonviimeinen keino selvitä tilanteesta, nyt se on yhtenä keinona monista selvittää tilanne.

Poliisin aseenkäyttö on tarkasti säänneltyä ja ohjeistettua. Asetta ei voi käyttää, mikäli edellytykset eivät täyty, aseenkäytöstä on varoitettava ja sen käyttö on oltava johdettua, jos se tilanteessa on suinkin mahdollista. Läheskään aina se ei sitä ole, sillä tilanteet etenevät liian nopeasti.

Näin tapahtui Orimattilassa moottoritiellä, jossa sattumalta paikalle tullut poliisi pelasti naisen hengen ampumalla veitsen kanssa riehuneen miehen. Tuollaisessa tilanteessa poliisi joutuu tekemään silmänräpäyksessä oikeat ratkaisut. Koulutuksen ja toimintatapojen kehittymisen ansiosta naisen henki pelastui. Kyse on ammattitaidosta ja henkilöstä, joka kykenee käyttämään tuota taitoa erinomaisen hyvin hyödykseen, sekä eritoten uhrin hyödyksi. Tapauksen tutkinta on vielä kesken.

Jokainen aseenkäyttötilanne johtaa tarkkaan tutkintaan, joissa yhtenä merkittävänä tutkintalinjana on se, onko poliisi syyllistynyt rikokseen. Usein se tuntuu olosuhteet huomioon ottaen täysin kohtuuttomalta. Vaikka tapauksia on ollut merkillepantavan runsaasti, on vielä merkillepantavampaa se, että jokaisessa viimeaikaisessa tapauksessa on päädytty siihen, että poliisi on toiminut oikein, kaikkien määräysten ja ohjeiden mukaan.

Moniongelmaisuutta, päihteitä, mielenterveysongelmia, syrjäytymistä

Ampumatapausten taustalta löytyy hyvin usein samat asiat. Moniongelmaisuutta, päihteitä, mielenterveysongelmia, syrjäytymistä, paljon hyvin epätoivoisia seikkoja. Ihmiset ovat ajautuneet tilanteisiin, joissa heillä ei ole mitään menetettävää, tilanteisiin, joissa järjellä ja logiikalla ei ole enää sijaa. Ei ole vaihtoehtoja.

Sellaisessa tilanteessa poliisi joutuu merkittävään hengenvaaraan. Sen jokainen poliisi tiedostaa ja vaikka kyse on järisyttävän suurista asioista, on tilannetta pidettävä kohtuullisena ja siinä määrin siedettävänä, että pystyy työssään jatkamaan.

Mutta kuinka kohtuullista on se, että työssään joutuu päättämään toisen ihmisen elämästä? Tavallinen konstaapeli saattaa joutua tekemään työssään päätöksiä, jollaisia kukaan muu tässä maassa eikä ammatissa joudu koskaan tekemään. Vastuu on käsittämättömän suuri.

Ampuminen jättää aina arven myös ampujaan. Tällä hetkellä hoidettavissa on huomattavan paljon työssään ampumaan joutuneita poliiseja. Tapahtumat ovat aina järisyttäviä, mutta onneksi kehittyneellä hoidolla on saatu huipputuloksia. Niiden ansiosta ihmiset pystyvät jatkamaan tasapainoisesti työtään ja elämäänsä.

Valitettavasti näyttää vahvasti siltä, että hoidettavia poliiseja riittää jatkossakin. Tilanne on kovaan ääneen huutava indikaattori yhteiskuntamme tilasta ja sen sisällä muhivista ongelmista. Yhä useampi ihminen on valmis tekemään yhä epätoivoisempia ja entistä rajumpia tekoja.

Onko ratkaisuna tähän ongelmaan se, että poliisin toimintaa ja ensihoitoa kehitetään kohtaamaan yhä vaikeampia tilanteita jälkihoitoineen, vai pitäisikö tehdä jotain muutakin? Pitäisikö puhua nyt muustakin kuin poliisin koulutuksesta ja työturvallisuudesta?

Marko Kilpi

Marko Kilpi on poliisi ja kirjailija, palkittu dekkaristi.  Hän tutkiskelee elämää ja sen ilmiöitä suoraan silmästä silmään niin poliisin kuin myös nelilapsisen perheenisän näkökulmasta. Hän vuorottelee tällä kolumnipaikalla Juho Saaren, Janne Riiheläisen ja Sinikukka Saaren kanssa.