Luovutetun Karjalan varhaisimmatkin kirkonkirjat ovat pian verkossa

Kolmen vuoden kuluttua kulttuurihistoriallisesti arvokas Karjala-tietokanta on tallennettu digitaalisesti kokonaisuudessaan.

kirjastot ja arkistot
Antrean seurakunnan rippikirjan 1790-1799 aukeama.
Antrean seurakunnan rippikirjaan 1790-1799 on listattu Hatulan kylän Ristolan talon asukkaat.Maria Bonnor / Yle

Antrean seurakunnan rippikirja 1700-luvun viimeiseltä vuosikymmeltä on iso, paksu ja sinikantinen. Sen sivuille on kirjattu seurakuntalaiset kylittäin ja ruokakunnittain. Kunkin aukeaman vasempaan laitaan on listattu, keitä konfirmoituja seurakuntalaisia talossa eli asui, heidän nimensä ja siviilisäätynsä.

– Nämä merkinnät tarkoittavat, miten nämä henkilöt ovat kinkereillä osanneet uskon pääkappaleet, ja miten he ovat osanneet lukea sisältä ja ulkoa. Kirkollahan oli tehtävä opettaa seurakuntalaiset kirjoittamaan ja lukemaan, kertoo Mikkelin maakunta-arkiston johtaja Tytti Voutilainen.

Aukeaman oikeanpuoleiselle sivulta löytyvät merkinnät henkilöiden syntymävuodesta ja mahdollinen kuolinvuosi. Lähes täyteen kirjotut rivit tarkoittavat, että ainakin Hatulan kylän Ristolan talon asukkaat kävivät tunnollisesti ehtoollisella.

Vuoteen 1910 jatkunut ehtoollispakko tarkoitti, että jokaisen seurakuntalaisen oli käytävä ehtoollisella vähintään kaksi kertaa vuodessa. Alle rippikouluikäiset henkilöt kirjattiin lastenkirjoihin.

Tallentamatta enää vaikeimmat palat

Luovutetun Karjalan alueella toimi yhteensä 70 seurakuntaa. Niiden kirkonkirjat ulottuvat aina 1600-luvulle asti ja päättyvät vuoteen 1949, jonka lopussa Karjalasta evakkoon lähteneet seurakunnat eli siirtoseurakunnat lakkautettiin. Kaikki luovutetun Karjalan seurakuntien kirkonkirjat sijaitsevat Mikkelin maakunta-arkistossa.

Näitä väestörekistereitä alettiin tallentaa mikrofilmeille 1980-luvulla. 90 prosenttia aineistosta digitoitiin pitkäaikaistyöttömien etätyöprojektin avulla vuosina 1998–2013. Nyt tallentamatta on enää kaikkein vanhimmat ja vaikeimmin tulkittavat kirkonkirjat.

– Luterilaisissa seurakunnissa 1700–1800-luvun lastenkirjat ja rippikirjat. Ortodoksisissa seurakunnissa, esimerkiksi Viipurissa, on tallentamatta jopa 1900-luvun pääkirjoja ja metrikoita, sanoo maakunta-arkiston johtaja Tytti Voutilainen.

Ortodoksisten seurakuntien kirkonkirjat kirjoitettiin venäjäksi.
Ortodoksisten seurakuntien kirkonkirjat kirjoitettiin venäjäksi. Maria Bonnor / Yle

Voutilaisen listaamat kirjat ovat vaikeaa tallennettavaa, koska niissä käsiala on vanhaa. Osa kirjoituksesta voi olla hyvinkin epäselvää, tekijästä riippuen. Joitain merkintöjä on vaikea lukea, koska ne on viivattu yli.

– Jos rippikirja tai esimerkiksi syntyneiden ja kastettujen luettelo on kirjoitettu oikein kauniilla ja selvällä käsialalla, niin silloin minä ajattelen aina, että ruustinna on ollut lauantai-iltana kansliassa töissä, sanoo Voutilainen.

Oman haasteensa tallennustyöhön tuo kieli. Luterilaiset kirkonkirjat laadittiin ruotsiksi 1800-luvun loppuun saakka, ja ortodoksissa seurakunnissa kielenä oli venäjä.

Rahoituksen ehtona ammattikorkeakoulun tutkimustyö

Vanhojen käsialojen tuntemus ja kielitaito ovatkin vaatimuksena, kun Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun tutkimusyksikkö Digitalia palkkaa työntekijöitä vanhimpien kirkonkirjojen tallennustyöhön.

Tallennustyö viedään päätökseen kolmivuotisessa tutkimus- ja kehittämishankkeessa, johon on saatu 1,3 miljoonan euron rahoitus. Lähes puolet rahoituksesta on peräisin opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Edellytyksenä on, että Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu vastaa tallennustyön valmistumisesta.

Tutkimus- ja kehittämiskeskus Digitalia tekee samalla tutkimusyhteistyötä Kansallisarkiston kanssa. Tarkoituksena on kehittää automaattisia menetelmiä, joilla tunnistetaan käsinkirjoitettua tekstiä.

– Jo digitoiduista kirkonkirjoista pystyttäisiin hakemaan tietoa osittain automaattisesti ja tallentajien aikaa vapautuisi siihen, että voidaan tarkastaa tekstiä ja tallentaa sellaista tekstiä, jota ei automaattisesti pystytä tunnistamaan, kertoo tutkimusjohtajaja Noora Talsi ammattikorkeakoulusta.

Karjala-tietokannan tallennustyö on jo pitkään tehty kuvatun materiaalin pohjalta. Luovutetun Karjalan seurakuntien kirkonkirjat pysyvät jatkossakin arkistojen kätköissä Naisvuoren uumenissa.

Karjala-tietokanta on ainutlaatuista tutkimusmateriaalia

Rippikirjan sivu 1800-luvulta.
1800-luvun rippikirjassa ristinmerkit kertovat kuolinpäivän. Maria Bonnor / Yle

Kun Karjala-tietokanta on saatu valmiiksi, se luovutetaan Kansallisarkistolle tieteellisen tutkimuksen, sukututkimuksen ja kansalaisten käyttöön. Historiantutkimuksen lisäksi tietokantaa on jo hyödynnetty muun muassa evoluutiobiologian, lääketieteellisen genetiikan ja nimistöntutkimuksen lähdemateriaalina.

– Eli voidaan tutkia esimerkiksi tautikuolleisuutta, muuttoja, perherakenteita. Nämä aineistot vastaavat kaikkiin kysymyksiin, mitä tutkija ymmärtää niiltä kysyä, sanoo Mikkelin maakunta-arkiston johtaja Tytti Voutilainen.

Materiaalin suosiosta kertoo Voutilaisen mukaan se, että Karjala-tietokannan avoimeen nettipalveluun tulee 700 hakua päivittäin. Tutkijat pääsevät käsiksi kaikkeen tallennettuun materiaaliin, mutta avoimen tiedon julkisuusraja on sata vuotta. Ensi vuoden alussa julkiseksi tulevat vuoden 1916 kirkonkirjat.

Karjala-tietokanta löytyy osoitteesta https://katiha.mamk.fi/Karjalatk/ (siirryt toiseen palveluun).