Kivespussit, aikansa hittimatkamuisto – Eddie Edwards: "Onko kaikilla suomalaisilla miehillä näin pienet"

Kivesjärveläinen pariskunta valmisti 1980- ja 1990-lukujen taitteessa satoja nahkaisia kivespusseja matkamuistotuotteeksi. Yhdet omistaa mäkikotka Eddie Edwards.

matkamuistot
Kivespussi-avaimenperät
Paltamon Kivesjärven kylää markkinoitiin 1990-luvulla kivespussi-avaimenperien avulla. Niko Mannonen / Yle

Ahti Mikkonen nostaa pöydälle kahdet nahkaiset säkit sekä nipun valokuvia ja muita muistoja.

Hieman nyrkkiä pienempien nahkaisten palleroitten esikuvasta ei voi erehtyä, ne ovat ilmiselvät kivespussit. Mikkonen valmisti kivespussi-avaimenperiä entisen vaimonsa Arja Mikkosen kanssa kotikylänsä Paltamon Kivesjärven matkamuistotuotteeksi 1980- ja 1990-lukujen taitteessa.

– Arja meni kylänkehittämiskurssille vuonna 1989. Siellä idea lähti sitten liikkeelle. Oli tarkoitus markkinoida Kivesvaaraa, Mikkonen kertoo.

Inspiraatiota vahvisti Mikkosten tutun saama lahjaesine. Mikkoset olivat kuulleet, että naispuolinen asiakas oli antanut hierojalle munanlämmittimen palkaksi hyvästä hieronnasta.

Arto Mikkonen ja kivespussi-avaimenperä
Ahti Mikkonen sai kuulla kivespusseista vielä pitkään niiden valmistuksen loputtua. Niko Mannonen / Yle

Pikkutuhma lahja herätti niin paljon hilpeyttä, että se rohkaisi viemään tuotekehittelyä huumorin kautta eteenpäin.

– Kyllä se oli kotona suljettujen ovien takana suunnittelua ja sitten julkisemmin. Siellä kehittämiskurssilla porukalla suunnittelivat, miten lähdetään idea viemään loppuun asti, että saadaan hyvä lopputulos, Mikkonen kertaa kivespussien syntyvaiheita.

Nahkaa, pumpulia ja Kivesjärven kiviä

Yhden kivespussi-avaimenperän valmistaminen vaati pari kämmenen kokoista nahkapalaa sekä sisälle laitettavaa pehmikettä, kuten pumpulia.

– Ja tietysti parit kivet. Aitoja, alkuperäisiä kivesjärveläisiä kiviä, hän lisää.

Kassien kylkeen on poltettu logo, joka kertoo, että matkamuisto on valmistettu Paltamon Kivesjärven kylässä. Kivespussit valmistettiin Mikkosten kotona, Mikkolan tilalla.

Niitä myytiin ihan kaikille. Ei ollut ikärajaa.

Ahti Mikkonen

Ensimmäiset prototyypit valmistuivat samana vuonna kun Arja osallistui kurssille. Mikkoset tilasivat omalla logolla valmistetun polttoraudan, jolla avaimenperiin tehtiin viimeinen silaus.

– Se oli periaatteessa kuin sähkökolvi. Logo painettiin sillä.

Kivespussit maksoivat 60 markkaa

Moni kylän kyltin ohi ajava on saanut pienen kainuulaiskylän nimestä hyvät naurut. Kivesjärven kylän nimi ei sen tuomasta mielikuvasta huolimatta tule miehen sukuelimistä, vaan kalastajien käyttämistä tuohisista verkon painoista. Matkamuisto yhdistää molempia nimeen liitettyjä merkityksiä.

– Voidaan sanoa niinkin, että se on moderni versio verkon painosta, Mikkonen nauraa ja katsoo pöydällä pötköttävää avaimenperää.

Kotimaisten kielten keskuksen Kotuksen murteiden sanakirjan mukaan kives onkin tarkoittanut alun perin juuri verkonpainoa. Vasta myöhemmin kiveksillä on ryhdytty tarkoittamaan miehen sukukalleuksia.

Ompelukone sai surista illat, sillä Mikkosten kotona valmistettiin satoja erivärisiä ja -kokoisia kivespusseja.

– Niitä myytiin Kivesvaaralla hiihtokeskuksessa, Kivesjärven kaupassa sekä Paltamossa ja Vuokatissa, Mikkonen luettelee.

Matkamuisto kivespussi
Kivespussi-avaimenperien lisäksi valmistettiin kaulaan ripustettavia nahkapusseja.Niko Mannonen / Yle

Kivespussit olivat hitti myös erilasten tapahtumien myyntikojuilla. Silloinen hinta oli 60 markkaa.

– Niitä myytiin ihan kaikille. Ei ollut ikärajaa, Ahti Mikkonen kertoo nauraen.

Kysyntä oli kovaa. Hilpeyttä herättäviä matkamuistoja ostivat niin paikalliset kuin matkailijatkin.

– Yleensä matkailijat. Tosiaan muistoksi ostivat ja sanoivat, että jotakin jää paikallisesta paikasta oikeinkin hyväksi muistoksi.

Kivesjärven laskettelukeskuksen meno oli vielä 1990-luvulla vauhdikasta. Väkeä kävi paljon, ja vauhti jatkui ravintolan iltabileissä. Vaaralla saattoi nähdä myös kansainvälisesti tunnettuja julkkiksia.

"Onko kaikilla suomalaisilla miehillä näin pienet"

Tiedettävästi kauimmaiset kivespussit löytyvät maailman huonoimmaksi mäkihyppääjäksi tituleeratulta Eddie Edwardsilta. Calgaryn olympialaisissa molempien mäkikisojen viimeiseksi sijoittunut mäkihyppääjä suoritti laskettelukeskuksessa nopeuslaskun ja osallistui illanviettoon ravintolassa.

– Siellä hän kysyi hän ihmeissään, että mitkäs nämä on, Ahti Mikkonen muistelee.

Valokuvia ja tekstiä leikekirjasta
Eddie Edwards sai Kivesvaaran vierailullaan mukaansa ruskeat kivespussit. Hänen reaktionsa matkamuistoon on jäänyt hyvin kyläläisten mieleen.Arja Mikkosen kotialbumi

– Hän siinä punnitsi pusseja ja kysyi, että onko kaikilla suomalaisilla miehillä näin pienet. Siinä sitten vähän seliteltiin, että mistä idea lähti oikeasti ensin liikkeelle, mutta hyvät naurut saimme, Mikkonen jatkaa, ja vuosikymmenien takaiset muistot saavat miehen edelleen nauramaan makeasti.

Mikkonen muistelee, että Iso-Britannian ensimmäisen olympiamäkihyppääjän mukaan lähtivät ruskeat pussit.

Edwardsin kanssa samaan aikaan Kainuussa vieraili myös mäkihyppylegenda Matti Nykänen.

Kivespussit olivat myös heittoväline. Ne lensivät komeassa kaaressa kylän omissa tapahtumissa sekä Helsingin Senaatintorin maakuntajuhlassa tarkkuusheittokilpailussa.

– Se oli erittäin suosittu laji. Viisi heittoa sai viidellä markalla. Se oli yksi heittokierros.

Kaulanauhoja, kivespussien heittoa ja kivespiiraita

Avaimenperien lisäksi nahkaisista kivespusseista tehtiin myös kaulanauhoja, joissa roikkuvat samaiset pussit.

– Avaimenperästä jatkokehiteltiin. Tietysti tuli toivomuksia, että voisi olla erimallisiakin. Sitten Arja kehitteli tuollaisen kaulapussin, Ahti Mikkonen kertoo.

Kylätoimikunnan järjestämissä tapahtumissa myytiin myös kivespiirakoita. Mikkosen muistikuvien mukaan piirakat valmistettiin lehtitaikinasta ja ne täytyttiin jauhelihalla ja riisillä.

– Ne muistuttivat vähän sitä tuohista verkonpainoa, hän sanoo.

Valokuvia Mikkosten kotialbumista
Alimmassa valokuvassa kivespussi-tehtailun satoa. Mikkoset valmistivat matkamuistoiksi myös Hemmo-hiisi - hahmoja.Niko Mannonen / Yle

Kivespussien valmistaminen loppui samoihin aikoihin kun Kivesvaaran hiihtokeskus lopetettiin vuonna 1995.

– Olisin toivonut, että se olisi jatkunut mahdollisimman pitkään. Porukkaa riitti kyllä ja hauskoja iltoja, Mikkonen harmittelee.

Mikkosen mukaan ihmiset jaksoivat muistutella kivespusseista vielä pitkään matkamuistojen tehtailun loppumisen jälkeen.

– Kyllä nyt on mennyt vuosia, että olen viimeksi kuullut aiheesta, Ahti Mikkonen sanoo.

Elävä kylä on hiljentynyt huippuajoistaan

Vaikka Ahti Mikkonen asuu nykyisin Ristijärvellä, on kotikylällä erityinen paikka hänen sydämessään. Hän kertoo syntyneensä ja viettäneensä ensimmäiset vuotensa Kivesjärven keskustassa lähellä koulua ja kauppaa.

– Nykyisin kylä on hiljentynyt huomattavasti. Lähinnä vanhuksia asuu ja jokunen nuori perhe. Aikaisemmin se oli erittäin elävä kylä, Mikkonen kertoo.

Mikkonen muistaa ajat, jolloin omalta kylältä löytyivät oma kauppa, koulu ja rautatieasema. Olipa kylällä oma taksikin.

– Ja virkeä kylätoimikunta, hän lisää.

Nykyisin kylä on hiljentynyt huomattavasti.

Ahti Mikkonen

Laskettelijat saapuivat laskettelurinteisiin Kivesbussilla.

– Aina kun kuljen siellä, muistelen menneitä aikoja. Erittäin lämpimät muistot on.

Korjattu 11.11.2016 klo 10:11. Mikkosen tytär ei asu Kivesjärvellä. Lisätty myös tieto Matti Nykäsen vierailusta.

Korjattu 11.11.2016 klo 10:35: Vaihdettu lauseesta "Mikkoset olivat kuulleet, että naispuolinen asiakas oli antanut hierojalle munanlämmittimen palkaksi hyvästä hieronnasta." miesasiakas hierojaksi.