Emeritusprofessori Heikki Ylikangas: Vapaassa maassa historiasta pitääkin olla erilaisia tulkintoja

Itsenäisen Suomen historiaan mahtuu monta kipeää kohtaa. Väittely esimerkiksi vuoden 1918 sodasta jatkuu, vaikka tapahtumista on kulunut aikaa kohta sata vuotta.

Suomen historia
Heikki Ylikangas
Heikki YlikangasElina Niemistö / Yle

Historiantutkija, emeritusprofessori Heikki Ylikangas ei ole koskaan kavahtanut keskustelua. Hän on ollut valmis hyppäämään myrskyn silmään silloin kun oman tieteellisen näkemyksen puolustaminen on sitä edellyttänyt.

Suomen historiassa on monia vaiheita, joista on yhä vaikea puhua. Aiheet ovat herkkiä, ja reaktiot sen mukaisia.

– Kyllä niitä herkimpiä vaiheita historiassa ovat aina sellaiset vaiheet, joissa on mennyt paljon ihmishenkiä. Kaikki muu on korjattavissa työllä ja rakentamalla uudestaan se mikä on hävitetty, mutta edesmennyttä et saa takaisin, se on poissa ja se jää historiaan - voisiko sanoa vaivaamaan, se on arka paikka, pohtii Ylikangas.

Historiankirjoitus on tulkintoja

Heikki Ylikankaan Tie Tampereelle -teoksen ilmestymisen jälkeen reilut kymmenen vuotta sitten syntyi Ylikankaan synnyinmaakunnassa Etelä-Pohjanmaalla kiivasta väittelyä vuoden 1918 tapahtumista. Verinen sisällissota on yksi Suomen historian kipeimpiä kohtia.

– Se oli kysymys siitä, mihin sotaan eteläpohjalaiset vapaaehtoiset lähtivät omasta mielestään - lähtivätkö he sisällissotaan eli kukistamaan Tamperetta ja punaisten aloittamaa kapinaa vai lähtivätkö he vapaussotaan eli ajamaan maasta pois venäläisiä, siitä käytiin se keskustelu silloin, kertaa Ylikangas.

Meillä on naapurimaassa ollut sellainen järjestelmä, jossa oli sallittu vain yksi tulkinta ja me tiedämme, mitä siitä seurasi.

Heikki Ylikangas

Vaikka Tie Tampereelle -teoksen aiheuttama kohu on laantunut, Ylikangas tietää, että vuoden 1918 tapahtumista väitellään edelleen ja varmasti väitellään vielä tulevaisuudessakin. Historiaa tulkitaan monella tavalla, mutta niin pitääkin olla, sanoo Ylikangas.

– Ei pidä pyrkiä siihen, että on vain yksi tulkinta, jonka tutkijat ovat hyväksyneet. Jos niin on, niin jotakin on pielessä, jotakin hyvin olennaista on pielessä, pohtii Ylikangas.

– Meillä on naapurimaassa ollut sellainen järjestelmä, jossa oli sallittu vain yksi tulkinta ja me tiedämme, mitä siitä seurasi. Jos maa on vapaa niinkuin Suomi, niin on luonnollista, että siellä on historiasta erilaisia tulkintoja, se kuuluu asiaan.

Tutkimus vastaan aikalaisselitykset

Suomalaisten käsityksiä viime sodista ovat muokanneet aikalaiskertomukset. Tutkijan - joskus epäkiitollinen - tehtävä on kertoa, että asiat eivät olleetkaan aivan niinkuin yleisesti on kerrottu ja ajateltu.

– Aina jokaisen merkittävän tapahtuman jälkeen tulee aikalaisselitys. Ne, jotka ovat olleet johtajina silloin, tekevät nopeasti sen selityksen puolustaakseen omia tekojaan, ja se usein jää pitkäksi aikaa kummittelemaan.

Ylikangas kertoo, että vielä esimerkiksi 50-luvun lopulla, kun hän itse kirjoitti ylioppilaaksi, opetettiin yleisesti ja oli yleinen käsitys, että jatkosota alkoi venäläisten hyökkäyksellä Suomeen.

– Siihen aikaan ei asiaa tulkittu niin, että me olisimme Saksan liittolaisina olleet hyökkäävänä osapuolena. Vasta nyt myöhemmin - hyvin paljon historiantutkimuksen ansiosta - on myönnetty, että taisi olla näin.

Ylikangas ei kuitenkaan soimaa kovin ankarin sanoin suomalaisia siitä, että joitakin asioita on yritetty selittää hyvin päin.

– Sellaista kotiinpäin vetoa esiintyy kaikissa maissa. Me näemme vain sen ja toteamme, että naapureissa tekevät niin, mutta emme oikein osaa ottaa sitä malkaa omasta silmästä. Aika usein meillä näitä arkoja kysymyksiä ovat avanneet ulkomaiset tutkijat, toteaa Ylikangas ja viittaa Anthony Uptoniin ja Hans Peter Krosbyyn, jotka 60-luvulla osoittivat Suomen valmistelleen hyökkäyssotaa saksalaisten kanssa.

– Aika monissa muissakin maissa se on ihan samalla tavalla, että ne tulevat ulkopuolelta ne tutkijat, jotka sanovat, että kyllähän se taisi näin olla....

Talvisota.
SA-kuva

Saavutukset on hyvä muistaa

Heikki Ylikangas on pitkän uransa aikana kirjoittanut lukuisia tietokirjoja, näytelmiä ja kaksi romaaniakin. Tähänastisesta elämäntyöstään hän on saanut paljon tunnustusta, mm. Opetusministeriön myöntämän Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinnon ja Tieto Finlandia -palkinnon Tie Tampereelle -teoksesta.

79-vuotias Ylikangas jatkaa töitä: tutkimista, luennointia ja kirjoittamista.

Ajateellaan vaikka sisällissotaa vuonna 1918, niin siitäkin selviydyttiin ja sanoisin - noin kohtuullisella sopeutumisajalla.

Heikki Ylikangas

– Se mikä vielä tulee, on tietokirja Etelä-Pohjanmaan historian erityispiirteistä. Siitä olen tehnyt sopimuksen ja se julkaistaan ensi vuonna, itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna.

Juhlavuoden kynnyksellä on Ylikankaan mielestä hyvä palautella mieleen Suomen historian vaiheita. Sieltä löytyy saavutuksia, jotka kannattaa muistaa, jotta luottaisimme itseemme myös tulevaisuudessa, sanoo Ylikangas.

– Yksi tärkeimpiä saavutuksia on karjalaisten asutaminen. 420 000 karjalaista, 12 prosenttia väestöstä, otettiin kotisuomeen ja asutettiin tänne ja sopeutettiin.

Kun asutettujen määrä suhteutetaan väkilukuun, ei vastaavaa saavutusta ole millään muulla maalla, huomauttaa Ylikangas.

– Toinen mikä minusta on tärkeä muistaa, on se, että me olemme ylipäätään selvityneet kiperistäkin tilanteista. Ajateellaan vaikka sisällissotaa vuonna 1918, niin siitäkin selviydyttiin ja sanoisin - noin kohtuullisella sopeutumisajalla.