Linna vieraalla maalla – Suomen suurlähetystö palasi tallinnalaiseen aatelispalatsiin tasan 20 vuotta sitten

Tallinnan paraatipaikalla, Vanhankaupungin yllä liehuu Suomen lippu. Toisen valtion lippu sellaisella paikalla toisen maan pääkaupungissa on tavatonta, mutta niin on rakennuskin, jonka katolla se on.

Yle maailmalla: Riika
Suurlähetystön sisäpiha ja Suomen lippu katolla.
Suomen Tallinnan lähetystö sijaitsee vanhassa aatelispalatsissa. Kuva: Kimmo Hiltunen / YleKimmo Hiltunen / Yle

TALLINNA Tasavallalla ei oikeastaan tällaista linnaa pitäisi edes olla.

Suomen Tallinnan suurlähetystö on aatelispalatsi, jonka baltiansaksalainen paroni von Üexküll rakennutti kaupunkiasunnokseen 1800-luvun lopulla.

– Kollegani kävi täällä tutustumassa ja sanoi: Olen oppinut, että Suomen edustustot ovat vaatimattomia, tämä ei sitä ole. Vastasin, että ei ole, hymyilee Suomen Viron suurlähettiläs Kirsti Narinen.

Kyse on myös vanhimmasta Suomen lähetystörakennuksesta maailmalla. Se koostuu viidestä rakennuksesta, joista vanhimmat ovat 1770-luvulta.

Suurlähetystö palasi Toompean mäelle päivälleen kaksikymmentä vuotta sitten, mutta väliin mahtuu monta tarinaa.

Lasimaalaus ikkunassa.
Vierasta tervehtii Suomen vaakuna.Kimmo Hiltunen / Yle

Aatelisten aluetta

Tallinnan Toompean mäki, jossa lähetystö sijaitsee, on perinteisesti Viron hallinnon keskus. Tuomiokirkko, parlamentti riigikogu sekä valtioneuvosto ovat aivan nurkilla.

Aikanaan mäellä asuivat baltiansaksalaiset aateliset, jotka tekivät satumaiset omaisuutensa viinanpoltolla kartanoissaan maaseudulla. Tuote myytiin Pietariin, jossa tsaarin armeija oli suuri asiakas, ja tuloilla rakennettiin komeita palatseja Toompealle.

Virolaiset olivat siihen aikaan vielä palkollisia, maaorjuus oli kumottu vuonna 1816.

Uudet tuulet tavoittivat myös Baltian, ja aateliset menettivät omaisuutensa maaareformeissa 1900-luvun alussa.

Von Üexküll luopui palatsistaan.

Huone Tallinnan suurlähetystössä.
Sininen salonki on lähetystön mieleenpainuvin huone.Kimmo Hiltunen / Yle

Palatsin osti Konstantin Päts, liikemies ja sittemmin Viron ensimmäinen presidentti. Liiketoimet eivät sujuneet aivan ongelmitta, ja niinpä hän ensin vuokrasi ja lopulta myi palatsin Suomen valtiolle 1920-luvulla.

Päts jäi itse asumaan yhteen lähetystön siipeen. Tämä oli jopa maailmanhistorian mittakaavassa erikoinen järjestely: valtionpäämies asui toisen maan maaperällä, jota lähetystöt kautta maailman ovat.

– Päts on Viron historiassa ristiriitainen hahmo. Pohditaan, mikä oli hänen roolinsa 1930-luvun lopulla, kun Viro teki miehityksiin johtaneen tukikohtasopimuksen, Narinen kertoo.

Tapettiseinä, lamppu ja pöytä.
Sininen oli aikanaan arvokkain värin pigmentin kallleuden takia.Kimmo Hiltunen / Yle

Venäläiset sotavangit puuvajassa

Lähettiläs Narinen puhuu mielellään historian kerrostumista, eivätkä ne jää Tallinnan lähetystössä pelkkien kielikuvien asteelle.

Rakennuksen pohjakerroksessa on nykyisin lähetystön sauna ja sen yhteydessä edustustila, jonka lattiassa on lasia. Sen läpi näkyvät portaat, jotka ovat peräisin 1300- tai 1400-luvuilta. Aikanaan lähetystön tontin läpi on kulkenut katu, joten ne voivat olla joko sille viettäneet ulkoportaat tai sitten jonkin rakennuksen sisäportaat.

– Saksan miehityksen aikaan tässä oli puuvaja, jossa venäläiset sotavangit asuivat ja työskentelivätkin, Narinen kertoo.

Natsimiehityksen aikaan lähetystörakennus toimi SS-joukkojen päämajana.

Toisaalta rakennuksesta löytyvät Toompean keskiaikaisen puolustustornin perustukset. Niiden puolipyöreää muotoa noudattavat seuraavien kerrosten huoneet.

Portaikko.
Kierreportaat vievät ylös ullakolle ja vierashuoneeseen.Kimmo Hiltunen / Yle

Kaappi seisoi paikoillaan

Lähetystön komein tila on edustuksiin käytettävä juhlahuoneisto. Sen pääsali on nimetty Saarisen saliksi siellä olevien huonekalujen mukaan. Seinillä keveyttä tuovat Sam Vannin modernit maalaukset.

Ruokasalin takaseinällä on suuri puukaappi. Se on ainoa huonekalu, joka säilyi rakennuksessa kaikkien kolmen miehityksen ajan, puoli vuosisataa.

Se olisi hyvinkin voinut päätyä vaikka polttopuiksi, kun lähetystö muuttui neuvostoaikana ensin opiskelija-asuntolaksi, sitten musiikkikirjastoksi. Opiskelijat ja työntekijät valittelivat rakennuksen kalseutta.

Huone Tallinnan suurlähetystössä.
Eliel Saariselta nimensä saaneen salin puolipyöreä muoto tulee puolustustornista, joka sijaitsi aikanaan lähetystön paikalla.Kimmo Hiltunen / Yle

Kattokruunut odottivat paluuta

Ruokasalin komeisiin kristallikruunuihin liittyy niihinkin satumainen tarina. Kun Suomen lähetystö evakuoitiin Tallinnasta vuonna 1940, kruunut pakattiin puulaatikoihin.

Suomi sai huonoon kuntoon päässeen rakennuksen takaisin vuonna 1991 Viron vapauduttua. Kattokruunut löytyivät Helsingistä varastosta pakattuina niihin samoihin puulaatikoihin, jotka oli suljettu 50 vuotta aiemmin.

– Aivan kuin ne olisivat odottaneet siellä Viron vapautumista ja Suomen paluuta lähetystöön, Narinen kuvailee.

Kattokruunu.
Restauroinnissa pyrittiin kunnioittamaan rakennuksen menneisyyttä.Kimmo Hiltunen / Yle

Osa jatkumoa

Narinen kuvaa Suomen lähetystöä osaksi jatkumoa, jossa edustuston aika on loppujen lopuksi aika lyhyt.

Kun lähetystöä 1990-luvun alussa korjattiin ja rakennettiin uudelleen, työt viivästyivät arkeologisten kaivausten takia. Niissä löydetyt vanhimmat esineet olivat peräti 600-luvulta, mikä vei koko alueen historiaa joitain satoja vuosia taaksepäin.

Lähetystön restaurointi siis valotti myös koko Tallinnan menneisyyttä. Mutta Narisen mukaan työtä riittäisi edelleen.

– Virolla ja Suomella on hyvin paljon yhteistä historiaa, jota pitäisi palauttaa mieleen ja tutkia lisää, hän sanoo.

Huone Tallinnan suurlähetystössä.
Ruokasalien seiniä koristaa ruiskukkatapetti. Ruiskukka on Viron kansalliskukka.Kimmo Hiltunen / Yle