Kolumni: Pois paha minusta

Uusi puritanismi pelkää pahan saastutusta ja menettää samalla mahdollisuutensa tuntea vihollisensa, kirjoittaa kolumnistimme Jani Kaaro.

pahuus
Jani Kaaro.
Leila Oksa / Yle

Sanoissa on voimaa. Alussa oli Sana ja sana oli Jumala, ja kaikki on saanut syntynsä tuon sanan kautta. Maageilla ja velhoilla on taikasana, BDSM:n harjoittajilla turvasana, pahoja hetkiä varten on voimasana ja yksityisyyttämme suojelee salasana.

Koska sanoissa on voimaa, sanat voivat olla vaarallisia. Niinpä meidän ei koskaan tulisi turhaan lausua Herran, meidän Jumalamme nimeä. Jos olet metsämies sinun ei myöskään tule turhaan sanoa karhun nimeä. Paholaisesta puhuminen on paholaisen kutsumista, sen ihmiset ovat aina tienneet.

Muistan myös erään saattohoitajan kertoneen seuraavaa: Jos perheessä joku tekee kuolemaa, mutta kaikki eivät ole hyväksyneet sitä tosiasiaksi, perheessä vältetään visusti sanomasta sanaa ”kuolema”. Aivan kuin sen sanominen ääneen tekisi kuoleman tosiolevaksi.

Media kommunikoi sanoilla, joten se joutuu aika ajoin hankaluuksiin vaarallisten sanojen kanssa. Ja jotta voin kertoa seuraavan esimerkin, joudun tässä varovaisesti paljastamaan yhden hyvin, hyvin vaarallisen sanan. Englanniksi se on niin sanottu n-sana: nigger. No, nyt tiedätte mikä se sana on. En sano sitä tässä suomeksi. On pieniä lapsia ja tulevaisuus ajateltavana.

Tiedätte varmasti BBC:n hittisarjan Top Gear ja sen ei-niin-poliittisesti-korrektin ex-juontajan Jeremy Clarksonin. Keväällä 2014 Clarkson joutui mediamyrskyn silmään. Daily Mail julkaisi videon, jossa Clarkson arpoo kahden auton välillä käyttäen lastenlorua. ”Entten, tentten, teelikamentten, hissun kissun vaapula vissun… n-sana lähti pelistä pois.”

Myrsky nousi siitä. sanoiko Clarkson n-sanan

Myrsky nousi siitä, sanoiko Clarkson n-sanan. Jotkut kuulivat videolla pelkkää muminaa siinä, missä n-sanan olisi pitänyt olla. Toisten korvissa siinä oli selvä n-sana. Mikä myrsky se olikaan. Se, että Clarkson oli ehkä sanonut n-sanan, oli suurempi uutinen kuin kadonnut lentokone ja kaatunut matkustajalautta.

Lehdistö pyysi lausuntoa pääministeriltä ja toimittajat piirittivät Clarksonin kotia. Clarkson kielsi käyttäneensä n-sanaa, mutta BBC pakotti Clarksonin anteeksipyyntöön, ja uhkasi, että seuraavasta loukkauksesta tulisi potkut.

Clarksonin oma kommentti summannee tapahtuneen parhaiten: ”Ajattelin aina, että saan potkut jostakin mitä olen oikeasti sanonut… en sellaisesta, mitä en ole sanonut”.

Me kärsimme saastumisen pelosta

Näitä tapauksiahan maailmassa riittää. Mutta mistä niissä on pohjimmiltaan kysymys? Minun nähdäkseni me kärsimme saastumisen pelosta. Paha saastuttaa ja me taistelemme sitä vastaan ennennäkemättömällä puritanismilla. Ajan henki on: pois paha minusta. Ja se tarkoittaa, että mikään paha tai sitä muistuttava ei saa tulla edes lähelle meitä. Jos paha sana nostaa jossakin ruman päänsä, jonkun on heti pyydettävä anteeksi; jonkun on heti sanouduttava siitä irti; jonkun on heti tuomittava se.

Pahalle ei saa antaa mitään elintilaa. Ei riitä, että olet kasvissyöjä, sinun on eliminoitava kaikki eläinproteiini pesuaineissasi ja vaatteissasi. Uuspuritanismissa lelusalakuljettaja Rami Adham voi olla vain kokonaan hyvä tai kokonaan paha, mutta ei siltä vällltä. Oi, eikö taide joskus kuvannut ihmisiä, jotka ovat moraalisesti ristiriitaisia, sisäisen konfliktin polttamia, ja joiden kompassi hyvän ja pahan akselilla on häilyväinen ja erehtyväinen.

Jokaiselle kolumnistille tulee kuulemma oma Jari Sarasvuo -hetkensä

Jokaiselle kolumnistille tulee kuulemma oma Jari Sarasvuo -hetkensä. Minulla se hetki taitaa olla nyt: Ihminen, hyväksy pahuus itsessäsi.

Tai jos panen tämän omalle kielelleni: Ihminen, hyväksy vähintään se, että sinä et ole niin kovin täydellinen. Sinä sekoilet sanoissasi, kompastelet omiin jalkoihisi, teet virheitä, olet sokea itsellesi, et tiedä mitä tiedät vaikka luulet tietäväsi, olet itsekäs, ja lyhytnäköinen. Ota heikkoutesi kainaloosi ja käy maailmaan nöyrin mielin.

Näine ajatuksineni teen joskus mielikuvitusretken johonkin vanhaan kulttuuriin. Kuvittelen Tyynenmeren saaren ja väkijoukon, joka on tullut istumaan oikeutta. Mies on tappanut toisen miehen, ja yhteisön on palautettava rauha.

Kyläoikeus päättää seuraavalla tavalla. Koska suvusta on tapettu mies, suku on jäänyt ilman tärkeää työntekijää. Surmaajan suku joutuu korvaamaan menetyksen sillä, että tappaja työskentelee jatkossa surmatun miehen suvulle.

Pahassa on harmaan sävyjä

Näin elämä jatkuu. Tappaja liikkuu vapaana ja auttaa surmatun miehen sukua niin kuin oikeus on määrännyt. Tuolla se menee, paha. Tuolla se ruokkii sikoja. Tuolla se korjaa kattoa. Tuolla se rakentaa kanoottia ja opettaa lapsia.

En voi olla ajattelematta, miten paljon tuollainen tilanne on opettanut ihmisille sietokykyä. Tarkoitan pahan sietokykyä. Paha ei olekaan kokonaan paha. Pahassa on harmaan sävyjä. Paha onkin ihan tavallinen. Tappaja vapaana ihmisten keskuudessa oli jokapäiväinen muistutus lajimme puutteista ja vajavaisuuksista.

Jos asenteemme on pois paha minusta, jos elämme puritanismin pilvilinnassa, emmekä halua tulla sieltä ulos, emme koskaan opi ymmärtämään tätä.

Jani Kaaro

Jani Kaaro on tietokirjailija ja vapaa toimittaja. Hän rakastaa filosofiaa ja inspiroituu vanhan ja uuden, tutun ja tuntemattoman sekoittumisesta, joka johtaa johonkin hedelmälliseen asiaan. Hän vuorottelee tällä kolumnipaikalla Maria Petterssonin, Heidi Hammarstenin ja Jari Ehnroothin kanssa.