Hirvikolari on yllättävä ja raju – "Onneksi kuului huutoa, siitä tiesi että kaikki olivat hengissä"

Tiellä oli satasen rajoitus. Näkyvyys oli selkeä ja keli päivällä aurinkoinen ja kuiva. Hirvi tuli eteen täysin yllättäin. Sitten rytisi.

hirvikolarit
Auto, jonka kori on rutussa ja tuulilasi sirpaleina.
Elina Mäenpää

Elina Mäenpäällä on lokakuussa tapahtuneesta hirvikolarista vain hataria muistikuvia. Elina oli kolmen matkustajan kanssa ajamassa Ylivieskasta Kokkolaan. Hän muistaa nähneensä tielle syöksyvän hirven, kironneensa, jarruttaneensa ja ehtineensä tajuta, ettei satasen vauhdissa saa millään autoa pysähtymään ajoissa.

– Hirvi näytti suurelta. Silmiini on piirtynyt näky vaaleista jaloista, jotka vaihtuvat tummaksi karvaksi.

Muistikuvat törmäyksen hetkestä ovat hämäriä. Parhaiten Elina muistaa äänet – rysähdyksen, kolinan, huudot ja kirkumiset.

Silmiini on piirtynyt näky vaaleista jaloista, jotka vaihtuvat tummaksi karvaksi.

Elina Mäenpää

– Onneksi kuului huutoa. Siitä tiesi, että kaikki olivat hengissä, Elina kertoo ääni sortuen. Tunteet tulevat pintaan edelleen voimakkaina muistikuvien myötä.

Ajopelko jäi

Seurueella oli onni matkassa. Kukaan ei loukkaantunut törmäyksessä mutta auto romuttui lunastuskuntoon. Hirvi loukaantui ja pakeni metsään. Metsästäjät lähtivät jäljittämään eläintä myöhemmin.

Elina sanoo oppineensa onnettomuudesta, että vaikka kuinka varautuisi mielessään, hirvikolari voi tapahtua kenelle tahansa, milloin tahansa. Ja se on aina yhtä yllättävä ja nopea. Törmäys tapahtuu sekunneissa.

– Olin nähnyt syksyllä kuukauden sisällä kaksi hirvikolaria. Mietin usein mitä tekisin, jos osuisi omalle kohdalle. Kun se sitten tapahtui, en ehtinytkään tehdä paljon mitään.

Elina Mäenpää laittaa turvavyötä autossa.
Kalle Niskala / Yle

Vaikka seurue selvisi loukkaantumatta, kolari kouraisi syvältä. Elinalle on jäänyt ajopelko. Varsinkin maanteillä ja pimeällä ajo pelottavat. Kolari on mielessä joka kerta autoa startatessa.

Mietin usein mitä tekisin, jos osuisi omalle kohdalle. Kun se sitten tapahtui, en ehtinytkään tehdä paljon mitään.

– Jotakin hyvääkin: olen tarkkaavaisempi liikenteessä kuin aikaisemmin. Tarkkailen ympäristöä, muita tielläliikkujia ja hirvivaara-merkkejä. Ne eivät todellakaan ole siellä tyhjän panttina.

Syksy ja pimeys näkyvät kolaritilastossa

Liikenneministeriön tilaston (siirryt toiseen palveluun) mukaan vuonna 2015 tapahtui reilut 1800 hirvikolaria, joissa menehtyi 3 ihmistä ja loukkaantui 133.

Grafiikka hirvionnettomuuksista.
Hirvionnettomuuksien alueellinen jakautuminen Suomessa vuosina 2010–2015. Punaisilla tiealueilla hirvikolareiden tiheys on korkea, sinisillä matala. Liikennevirasto

Valtaosa hirvikolareista ajetaan maanteillä syksyn kuukausina ja pimeällä. Hirviin törmätään myös päivänvalossa.

Hirvilaumojen vilkas liikehdintä eli siirtyminen kesälaitumilta talvilaitumille näkyy varsinkinkin syyskuussa onnettomuustilastoissa.

Viime vuosina hirvionnettomuuksia on tapahtunut eniten Pohjois-Savon ELY-keskuksen alueella. Vähiten vuonna 2015 niitä ajettiin Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen alueella.