Janakkalan miekkamiehen arvomiekat yhä konservoimatta – Museovirasto etsii nyt rahaa kulttuurikummeilta

Museovirasto etsii nyt ensimmäistä kertaa kulttuurikummeja rahoittamaan konservointityötä. Ensikohteena ovat Janakkalan miekkamiehen haudasta löytyneet viikinki- ja ristiretkiaikaiset miekat, jotka ovat odottaneet konservointia jo kolme vuotta.

Kotimaa
Museoviraston kuva janakkalalaisista miekkalöydöistä
Museovirasto, Janne Rantanen

Janakkalan miekkamiehen hauta miekkalöytöineen on Suomen arkeologian ja historian kannalta ainutlaatuinen kokonaisuus. Suomen Kansallismuseon konservointiyksikön intendentti Eero Ehanti kertoo, että kahta miekkaa on säilytetty kuivavarastossa. Ne odottavat pääsyä konservaattorin huomaan ja tarkempiin tutkimuksiin.

Konservoinnissa miekkojen kunto tutkitaan ja dokumentoidaan muun muassa röntgenkuvaamalla ja valokuvaamalla. Miekat puhdistetaan alkuperäisen pinnan päällä olevasta maan sekaisesta korroosiosta. Ne käsitellään stabilointimenetelmällä ja suojataan.

– Tärkeintä on stabilointi eli poistaa ne tekijät, jotka saattaisivat edistää korroosiota. Konservaattori ei pysty täysin estämään vääjäämättömien kemiallisten prosessien etenemistä, mutta me pystymme merkittävästi hidastamaan sitä, kertoo Ehanti.

Pulaa ajasta ja rahasta

Miksei arvomiekkoja ole sitten jo konservoitu?

– Se on aika iso operaatio, eli syynä lienee ajan ja rahan puute. Vaurioituminen ei kuitenkaan ole jatkunut eli sillä tavalla niistä on koko ajan pidetty huolta, kertoo Eero Ehanti.

Apua toivotaankin nyt kulttuurikummeilta (siirryt toiseen palveluun). Rahaa toivotaan yksityisiltä ja yrityksiltä Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi.

– Tämä on meillä uusi konsepti, jolla pyritään parantamaan mahdollisuuksia tehdä rajallisin resurssein toimenpiteitä ja myös tuoda näitä lähemmäksi yleisöä ja osallistaa ihmisiä yhteisen kulttuuriperinnön vaalimistyöhön. Yhteisestä voimavarastahan on kulttuuriperinnössä kyse. Ja kyllä meillä aidosti on tarvetta myös saada lisäresursseja konservointityöhön.

Ehanti muistuttaa, että konservaattori on avainasemassa tutkiessaan esinettä lähempää kuin kukaan muu mikroskoopin läpi ja röntgenkuvien välityksellä.

– Se on tuhannen taalan paikka löytää uutta tietoa näistä hyvin merkittävistä löydöistä, ja toivon, että konservoinnin kautta myös miekkojen tarina täydentyy ja tulee entistä kiehtovammaksi. Olen tosi iloinen, että ne tulevat nyt konservoitua.

Miekkamiehen löytäjä jättää löytöjä maastoon

Kanta-Hämeen menneisyyden etsijöiden metallinetsinharrastajaryhmä osui arkeologiseen jättipottiin kolmisen vuotta sitten. Miekkamiehen hauta sattui ensimmäisenä janakkalalaisen Mikko Mäkelän metallinetsimeen. Hän on kulttuurikummiudesta hiukan ristiriitaisissa mietteissä.

– Hyvä, että keksitään uusia ideoita, jos rahoitusta ei ole, mutta sääli toisaalta, jos rahaa ei löydy.

Kanta-Hämeen menneisyyden etsijät maastossa Hattulassa, Mikko Mäkelä
Mikko Mäkelä metallinetsimineen Hattulassa. Markku Karvonen / Yle

– Itse olisin kyllä valmis laittamaan siihen roposiani, jos se onnistuu näppärästi. Jos olisi enemmän rahaa, voisin hoitaa konservoinnin vaikka itsekin, mies murjaisee.

Museoviraston rahapula on vaikuttanut Mäkelän metallinetsinharrastuksen luonteeseen.

– Enemmän nyt jätetään esineet maastoon, sillä tavalla se on vaikuttanut. Jos rahaa ei tutkimiseen löydy, sitä ei löydy. Toivoisin lisää rahoitusta Museoviraston suuntaan – luulisi, että suomalaisen kulttuurin tutkimiseen ja säilyttämiseen löytyisi enemmän varoja. Toisille metallinetsijöille sanoisin, että pitäkää malttia, älkääkä kaivako liikaa.

Samassa haudassa eri-ikäisiä miekkoja

Janakkalasta padansangan, kirveen, miekan säilän osan ja keihäänkärjen vierestä paljastui Museoviraston kaivauksissa haudan kuvio. Haudasta löytyi vainajan pääkallo, luurangon hauraita luita ja maatuneiden arkun reunalautojen jäännökset. Vainajan viereen oli laitettu kaksi miekkaa päällekkäin. Ylempi, säilästä katkennut miekka on viikinkiaikainen, ja sen alla on harvinaisen pitkä ristiretkiaikainen ratsumiehen miekka.

Radiohiiliajoituksen perusteella miekkamies on menehtynyt noin 1300-luvulla. Vainajan päälle asetetut saattoesineet olivat peräisin noin tuhatluvulta. Poikkeuksellista löydössä on se, että kyseessä on vain yhden vainajan hauta, johon oli asetettu vanhemmasta, viikinkiaikaisesta polttohaudasta tuotuja esineitä.

Toinen hautaan liittyvä erikoisuus on se, että siinä yhdistyvät pakanalliset ja kristilliset hautaustavat. Miekkamiehen haudanneet ihmiset eivät olleet hylänneet pakanalliseksi tulkittua esineellistä hautaustapaa, vaikka vuoden 1300 aikoihin kristinusko oli jo saapunut vaikutteineen ja tapoineen Hämeeseen. Hauta on myös ainutlaatuinen esimerkki siirtymästä esihistoriallisesta ajasta historialliseen aikaan, kerrotaan Museoviraston tiedotteessa.

Miekat näyttelyyn ensi kesänä

Kokonaisuuteen kuuluvien esineiden konservoinnin on arvioitu kestävän kolme kuukautta. Työn kustannukseksi on arvioitu noin 10 000 euroa. Konservointi toteutetaan alkuvuoden 2017 aikana.

Miekat olivat pikaisesti esillä Kansallismuseon rakennuksen satavuotisjuhlistuksen yhteydessä alkuvuonna Helsingissä. Miekat tulevat suuren yleisön nähtäville Tampereen Museokeskus Vapriikin suurnäyttelyssä, joka avautuu kesäkuussa 2017. Sen jälkeen miekat tulevat esille Hämeen linnaan tai Kansallismuseoon.