"Ei tänne huvikseen tulla seisomaan" – Hiljainen leipäjono herättelee kiireisiä työmatkalaisia myötätuntoon

Myllypurossa kaksi kertaa viikossa kiemurtelevassa leipäjonossa seisovia ihmisiä näytettiin tänään suorana myös Helsingin Kampissa, jotta todellisuus ei unohtuisi.

Köyhyys ja sosiaaliturva
Leipäjono.
Yle

Helsingin Myllypuron leipäjono kiemurtelee aikaisin tiistaiaamuna jo parisataametrisenä.

Ruuan jakelu on alkamassa aamuyhdeksältä, mutta jonon ensimmäiset ovat värjötelleet paikalla jo aamuneljästä lähtien. Viimeaikoina Myllypurossa on ollut jonottajia tiistaisin ja torstaisin 600–900.

Yle Helsingin toimittaja Vesa Marttinen on paikalla puoli kahdeksan jälkeen ja pääsee jututtamaan leipäjonon puolivälin asiakasta, arviolta 60–70-vuotiasta helsinkiläistä mieshenkilöä. Hän on saapunut jonottamaan ruokaa heti aamuseitsemän jälkeen.

Mikä on saanut tänään Myllypuron jonoon paikan päälle?

– Ihan se, että jääkaappi tyhjänä ja pitäähän jotain ihmisen syödäkin.

Miten siinä on niin päässyt käymään, että jääkaappi on tyhjänä?

– Ensinnäkin vuokra on aika kova ja muuhunkin elämiseen pitää sitä rahaa olla. Tämä on ainut paikka, mistä saa sellaista hyvää tavaraa.

Kuinka usein käyt täällä Myllypuron leipäjonossa?

– Vähintään kerran viikossa, olen käynyt noin vuoden päivät.

Samaan aikaan Helsingin keskustassa

Tiistaiaamuna Helsingin Kamppiin viritettiin ensimmäistä kertaa taiteen maisteriopiskelijoiden teos Viereiset kengät, eli suoraa videokuvaa Myllypuron leipäjonossa seisovien jaloista.

Tekijöiden mukaan tarkoitus on pienimmällä mahdollisella eleellä tehdä näkyväksi Myllypuron hiljainen jono.

Kampin Hiljaisuuden kappelin edustalla videoruutu näyttää reaaliaikaisesti jonon kulkemista Myllypurossa.

Kuvataiteilijat Niina Räty ja Maija Helasvuo pystyttivät Kamppiin pienen videoscreenin, joka näyttää reaaliaikaista videokuvaa Myllypuron leipäjonosta.
Kuvataiteilijat Niina Räty ja Maija Helasvuo pystyttivät Kamppiin pienen videoscreenin, joka näyttää reaaliaikaista videokuvaa Myllypuron leipäjonosta.Vesa Marttinen / Yle

Kuvataiteilijat Niina Räty ja Maija Helasvuo, mistä tässä teoksessa on kyse?

– Tämä on jotain katutaiteen ja performanssin välillä. Haluamme pienellä ja kevyellä tavalla sekoittaa todellisuuksia tässä kaupungissa, joka tuntuu hirvittävän kahtia jakautuneelta, taiteilija Miina Räty toteaa.

Toinen taiteilijoista, Maija Helasvuo jatkaa:

– Minä olen ainakin huolissani siitä, että Suomessa luokkayhteiskunta tulee kovaa vauhtia takaisin. Se on käytännössä olemassa jo, sen huomaa monista merkeistä. Sitä kehitystä ei haluta kääntää toiseen suuntaan. Me (suomalaiset) olemme hyvin pieni porukka ja tällainen kahtiajautuminen on hyvin, hyvin vahingollista meille.

Taiteilijat tekevät teoksessa yhteistyötä Helsingin seurakunnan ja Kuvataideakatemian kanssa.

Mitä haluatte sanoa ja kenelle?

– Tämä on suunnattu niille ihmisille, jotka tästä juoksevat töihin. Osa heistä varmasti tietää tämän todellisuuden ja on siitä huolissaan. Mielestäni tässä pienessä maassa kysymys on vain huonosta johtamisesta. Ei meillä tarvitsisi olla tällaisia leipäjonoja. Kyllä nämä saataisiin hoidettua, jos halua ja tahtoa olisi, olisi saatu jo ajat sitten ihan muulla tavalla. Toinen on tietysti asunnottomuus. Jos meillä on 7 000 asunnotonta, niin kyllä sekin tällaisessa puolen Lontoon kokoisessa maassa olisi ihan mahdollista hoitaa, Helasvuo muistuttaa.

– Meistä tuntuu, että empatia on jotenkin katoamassa, Räty lisää.

"Kuinkahan moni ehtii katsoa?"

Entä mitä mieltä leipäjonon asiakas on siitä, että suoraa videokuvaa jonossa seisovien asiakkaiden jaloista striimataan Helsingin keskustaan, Kamppiin?

– Mielenkiintoista on se, että kuinka moni sitä ehtii katsoa ja kuinka paljon se ihmisissä herättää erilaisia tunteita.

Minkälaisia terveisiä haluat lähettää niille ihmisille, jotka pääsevät tuota teosta katsomaan?

– Miettikää tarkasti mitä varten me täällä palellaan. Ei tänne huvikseen tulla seisomaan. Kun on pakko, niin näin se menee.

Seuraavan kerran teos on nähtävissä jälleen torstaiaamuna, kun leipäjono Myllypurossa taas kasvaa.