Merilintujen itsetuhoisen käytöksen syy selvisi: haju houkuttelee linnut ahmimaan muovia

Etenkin albatrossit ja muuta ulappakiitäjät tulevat ahnaasti muoviapajille.

Merten saastuminen
Pieni liitäjälintu aaltojen yllä.
Siniliitäjä kuuluu ulappalintuihin, joille muovi on erityisesti osoittautumassa kohtalokkaaksi. J.J. Harris / UC Davis

Yli 90 prosentilla maailman merilinnuista on mahassaan muoviroskaa, kertoo kalifornialaisen Davisin yliopiston tutkimus. Erikoista kyllä, linnut tuntuvat suorastaan hamuavan nokkaansa muovia, vaikka se on merkittävä syy merilintujen kuolemiin.

Merilintukannat ovat supistuneet rajusti sitten 1950-luvun. Jäljellä on enää 30 prosenttia tuolloisista kannoista.

Kuolleiden lintujen sisältä on löytynyt pullonkorkkeja, nukenpäitä, tupakansytyttimiä... ja tietenkin muovikasseja sekä etenkin merenkäynnissä pieniksi rakeiksi jauhautunutta muovia.

Tuohon mikromuoviin kertyvät raskasmetallit tekevät murusista suoranaisia myrkkypillereitä merien eläimille. Mikromuovin tavallisimmaksi lähteeksi osoittautuivat äskettäisessä norjalaistutkimuksessa autojen renkaat ja teiden pinnat.

Muovin haju on avain

1960-luvulla muovia oli mahassa vain viidellä prosentilla merilinnuista. Kahdessa vuosikymmenessä osuus loikkasi 80 prosenttiin, ja sata prosenttia täyttynee vuoteen 2050 mennessä, arvioi tutkija Chris Wilcox.

Hän ja hänen kollegansa tulivat siihen tulokseen, että linnut eivät erehdy ulkonäön perusteella luulemaan muoviesineitä kaloiksi tai muovinpurua krilliksi, vaan lintuja houkuttelee muovin haju.

Haju muistuttaa merilevän tuottamaa dimetyylisulfidia. Ihmiselle sen lemahdus on tuttu kiehuvasta kaali- tai maissikattilasta.

Levistä dimetyylisulfidia erittyy varsinkin silloin, kun krilliäyriäiset syövät ne. Haju on linnuille viesti siitä, että kannattaa lentää krilliapajille. Meren pinnalla kelluva muovi kerää myös levää ja muuta orgaanista ainetta, josta leviää lisää dimetyylisulfidin hajua.

Apuun pyydettiin viinitutkija

Tutkimusta varten täytettiin verkkopusseja kolmenlaisilla tavallisilla muoveilla: suuri- ja pienitiheyksisellä polyetyleenillä sekä polypropeenilla.

Pussit saivat liota meressä kolme viikkoa, ennen kuin yliopiston elintarvike- ja viinintutkimuslaitoksen kollega analysoi niiden hajut.

Tulokset osoittivat, että muovista erittyi suuria määriä dimetyylisulfidia, toisin kuin vertailuksi samoilla muoveilla täytetyistä pusseista, jotka eivät olleet olleet merivedessä.

Avattu lintu tutkimusalustalla. Vatsa on täynnä värikästä muovia. Vieressä mittatikku osoittaa linnun pituudeksi noin 20 senttiä.
Tämän pienen ulappaliitäjän, havaijinkeijun, ruoansulatuselimistö oli täynnä muovia.Sarah Youngren / UC Davis

Kokeiden lisäksi tutkijat kävivät läpi kymmeniä aiempia tutkimuksia ja totesivat, että todennäköisimmin muovia syövät albatrossit, ja muut ulappalinnut. Niiden mahaan muovia päätyy kuusi kertaa niin yleisesti kuin muilla linnuilla.

Havainto on linjassa dimetyylisulfiditutkimuksen kanssa, sillä juuri ulappalinnut luottavat erityisesti hajuaistiinsa ruokaa etsiessään. Ne myös kauhovat sitä lennossa meren pinnalta, jossa muovia kelluu.

Uudenlainen muovi olisi osaratkaisu

Merten valtavaan muoviongelmaan ei ole näkyvissä todellista ratkaisua, vaikka erilaisia keinoja yritetään – Kalifornia on juuri päättänyt kieltää kertakäyttöiset muovikassit, Hollannin edustalla kokeillaan muovin haravointia kelluvalla padolla.

Dimetyylisulfisitutkimuksen tekijöillä on oma ehdotus: Koska ihmiskunta tuskin lakkaa merkittävissä määrin syytämästä muovia mereen, ainakin voitaisiin kehittää uudenlaisia muovilaatuja, jotka keräävästä nykyistä vähemmän leviä.

Tutkimus on julkaistu Science Advances -lehdessä (siirryt toiseen palveluun), ja tuloksista voi lukea myös Davisin yliopiston uutissivulta (siirryt toiseen palveluun). Tutkijoita on haastatellut muun muassa The Washington Post (siirryt toiseen palveluun).