Älä tuhoa lapsen suhdetta etävanhempaan – Vieraannuttaminen on pahempaa kuin kuolema

Riitaisan eron jälkeen on helppo hautoa kostoa: omin lapsen itselleni! Vieraannuttaminen vaarantaa vakavasti lapsen kehityksen. Juttu on julkaistu marraskuussa 2016.

Avio- ja avoero
Nallekahu-pehmolelu.
Erik Tiessalo

– Voi tapahtua paljon taantumista. Lapsi voi ruveta uudestaan pissaamaan sänkyyn öisin, näkee painajaisia ja hänellä on hyvin turvaton olo, kuvailee oikeuspsykologian dosentti Helinä Häkkänen-Nyholm.

Vanhempien ero koskettaa vuosittain arviolta 30 000 lasta. Huoltoriitoja käsitellään alioikeuksissa noin 2 000 vuodessa. Pahimmillaan riidat ja vihanpito voivat johtaa lapsen aktiiviseen vieraannuttamiseen etävanhemmasta.

Usein vakavissa tapauksissa taustalla on koston ajatus.

Helinä Häkkänen-Nyholm, oikeuspsykologian dosentti

Siinä lapsen kanssa asuva vanhempi manipuloi lasta ja yrittää kaikin keinoin vaikeuttaa hänen ja etävanhemman suhteen ylläpitoa. Tällainen toiminta on erittäin vahingollista lapsen kehitykselle.

– Hän alkaa uskoa muistoja ja muistikuvia, joita vieraannuttajavanhempi luo hänen mieleensä toisen vanhemman pahuudesta.

Lapsen masennus ja ahdistus lisääntyvät

Vakavaa vieraannuttamista kokeneista nuorista vain 17 prosenttia koki elämänlaatunsa hyväksi. Marja Aleneff pro gradu -tutkimuksesta (Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitos, 2015) ilmeni, että arviolta joka kymmenes 15–20-vuotiaista nuorista on kokenut jonkinasteista vieraannuttamista.

– Heistä noin 40 prosentilla oli ahdistuneisuutta ja melkein 60 prosentilla masennusoireita. Luvut ovat kaksinkertaisia verrattuna muihin nuoriin, sanoo oikeuspsykologian dosentti Helinä Häkkänen-Nyholm.

Vanhemmalle ero lapsesta pahempaa kuin kuolema

Omasta lapsesta vakavasti vieraannutetuksi joutuneelle vanhemmalle kokemus on erittäin traumaattinen.

– Meidän tutkimuksessamme 90 prosenttia vanhemmista kärsi traumaperäisestä stressihäiriöstä. Puolella vanhemmista oli poissaoloja töistä ja sairauslomaa. Kolmasosa oli harkinnut itsemurhaa ja 8 prosenttia oli yrittänyt sitä.

Mitä pitempi aika tapaamisesta on, sitä suurempi on traumatisoitumisen riski.

Helinä Häkkänen-Nyholm, oikeuspsykologian dosentti

Pitkään jatkunut vieraannuttaminen voi tuntua vanhemmasta pahemmalta kuin lapsen kuolema.

– Mitä pitempi aika edellisestä tapaamisesta on, sitä suurempi on traumatisoitumisen riski. Näillä vanhemmilla traumatisoituminen on vakavampaa kuin niillä vanhemmilla, jotka kuoleman kautta menettävät lapsensa, Häkkänen-Nyholm sanoo.

– Suruprosessi lapsen menetyksestä ei pääse käyntiin, koska se on jäätynyt toivomukseen, että lapsi kuitenkin palaisi vanhemman elämään.

Kostonhimoinen ei näe lapsen parasta

Vieraannuttaminen tunnistetaan nykyään melko hyvin, mutta keinoja siihen puuttumiseen ei oikein ole. Perheneuvoloissa pitäisi tukea vieraannutetun vanhemman ja lapsen suhteen kehitystä. Tuomioistuimissa puolestaan pitäisi miettiä, voitaisiinko lapsen asuminen rohkeammin siirtää vieraannutetulle vanhemmalle.

Nuorille voisi opettaa kriittisyyttä vanhempiensa manipulointia kohtaan.

Helinä Häkkänen-Nyholm, oikeuspsykologian dosentti

Helinä Häkkänen-Nyholm haluaisi lisätä lasten ja nuorten taitoja tunnistaa ja käsitellä manipulointia.

– Kouluissa lapsille opetetaan konfliktinhallintaa ja riitojen ratkaisua. Niihin voisi ottaa osaksi nuoren mahdollisen osallisuuden konfliktissa ja sitä kautta opettaa nuorelle kriittisyyttä vanhempiensa manipulointia ja mielipidevaikuttamista kohtaan.

Valitettavasti jotkut vieraannuttajavanhemmat eivät välitä lapsen hyvinvoinnista. Tällöin mikään valistus tai lapsen parhaaseen vetoaminen eivät toimi.

– Usein vakavissa tapauksissa taustalla on koston ajatus, että kostan toiselle vanhemmalle jättämisen tai muun kokemani kaltoinkohtelun. Koston välineenä käytetään sitten lasta.

Tunnistatko vieraannuttajan? Lue, miten vieraannuttaminen etenee ja mihin se voi johtaa.