SDP:n puheenjohtajapelin kortit pöytään – Antti Rinne kertoo jatkoaikeistaan

Taistelu SDP:n puheenjohtajan ja pääministeriehdokkaan paikasta alkaa lauantaina puolen päivän jälkeen, kun puoluetta toukokuusta 2014 johtanut Antti Rinne paljastaa korttinsa.

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
Antti Rinne SDPn puoluevaltuuston kokouksessa.
Antti Rinne SDPn puoluevaltuuston kokouksessa tammikuussa.Jarno Kuusinen / AOP

SDP:n puoluevaltuusto kokoontuu viikonvaihteessa Hyvinkäällä, ja Antti Rinne on luvannut kertoa siellä, pyrkiikö hän jatkokaudelle SDP:n johdossa. Muut mahdolliset ehdokkaat odottavat Rinteen ilmoitusta ja kertovat vasta sitten omat ratkaisunsa.

Viime viikolla (7.-9.11.) tehty Ylen kysely kertoi, että enemmistö kyselyyn vastanneista SDP:n puoluevaltuuston jäsenistä haluaa Rinteelle haastajan ja kolmannes vaihtaisi puheenjohtajaa.

Noin 500 puoluekokousedustajaa valitsee SDP:n puheenjohtajan vuosiksi 2017–20 helmikuun alussa Lahdessa. Tulevan puheenjohtajan tärkein tehtävä on johtaa SDP suurimmaksi puolueeksi kevään 2019 eduskuntavaaleissa ja nousta pääministeriksi.

Puheenjohtajan vaihtajat epäilevät Rinteen kykyä nousta pääministeriehdokkaaksi ja monet Rinteen kannattajatkin vetoavat lähinnä siihen, että yksi kausi on liian lyhyt aika johtopäätöksiin.

Rinne syöksi Urpilaisen vallasta

Antti Rinne nousi SDP:n puheenjohtajaksi toukokuussa 2014 Seinäjoella järjestetyssä puoluekokouksessa. Rinne kukisti edellisen puheenjohtajan Jutta Urpilaisen tiukassa äänestyksessä äänin 257–243.

Toimihenkilöjärjestö STTK:n jäsenliittojen ERTOn, Toimihenkilöunionin ja Ammattiliitto Pron puheenjohtajana yli kymmenen vuotta taistellut Rinne sai vahvaa taustatukea erityisesti SAK:n teollisuus- ja kuljetusliittojen demareilta.

Rinteellä on takanaan värikäs ura ammattiyhdistysliikkeessä. Oikeustieteen kandidaatin oppivuodet alkoivat Risto Kuisman AKT:ssä 1980-luvun lopulla, laittomiksi väitetyistä lakoista on käyty käräjiä tälle vuosikymmenelle saakka ja riitoja on ollut myös kilpailevien ammattiliittojen kanssa.

SDP:n johtotehtäviin Rinteellä on ollut sekä omaa pyrkyä että muiden työntöä. Rinne kokeili siipiään puoluekokouksessa vuonna 2012, mutta sai varapuheenjohtajavaalissa vain vähän kannatusta. Siemen oli kuitenkin kylvetty, kun ammattiyhdistystoverit lähtivät tosissaan etsimään haastajaa Urpilaiselle.

Sivuaskelia puoluepolitiikan ympyröissä

Rinteen kiinnostusta politiikan puolelle oli osoittanut jo eduskuntavaaliehdokkuus vuonna 1999. Mäntsälän miehelle kertyi ääniä runsaat 2300, mutta eduskuntapaikka jäi silloin vielä haaveeksi.

Kunnallispolitiikassa Rinne on ollut mukana Mäntsälän valtuustossa vuosina 1997–2004 ja jälleen politiikan kipinän sytyttyä vuodesta 2012. Tuntumaa valtakunnan politiikkaan Rinne sai 90-luvun lopulla Paavo Lipposen hallituksessa ministerinä toimineen Jouko Skinnarin eduskunta-avustajana.

Viime eduskuntavaaleissa tuore puoluejohtaja oli Uudenmaan demareiden ääniharava yli 12 000 äänellään. Rinteen taakse jäi muun muassa haastajaksi povattu ja yli 10 000 ääntä kerännyt Antti Lindtman.

Ruusujen sotaa Lipposen jälkeen

Puoluejohtajana Jutta Urpilainen oli yrittänyt uudistaa SDP:tä ja lyhentää SAK:n liekanarua puolueen suuntaan. Timo Soinin perussuomalaisten vaalijytky vuonna 2011 sai lisävoimaa unohdettujen duunareiden protestista.

Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen valtiovarainministerinä Urpilainen kiristi kesällä 2013 talouslinjaa oman ministeriönsä ja muun muassa Suomen Pankin pääjohtajan Erkki Liikasen neuvosta. SDP:n talousryhmää johtanut Eero Heinäluoma jäi sivuraiteelle.

Urpilainen johti SDP:tä kolme kautta vuosina 2008–14. Hänet valittiin vuonna 2008 laajasta ehdokasjoukosta nuorimpana ja kokemattomimpana.. Ratkaisevassa äänestyksessä Urpilainen kukisti Erkki Tuomiojan äänin 218–132.

Heinäluoma kyllästyi Tuomiojan peliin

SDP:n puheenjohtajan paikka oli vapautunut, kun Eero Heinäluoma luovutti yhden puheenjohtajakauden (2005–08) jälkeen.

Puoluesihteerinä vuodesta 2002 toiminut, SAK-taustainen Heinäluoma voitti keväällä 2005 puheenjohtajakisassa Erkki Tuomiojan, mutta Heinäluoman mukaan Tuomioja ja tämän tukijat eivät antaneet hänelle koskaan työrauhaa.

Heinäluoman lyhyt valtiovarainministerikausi päättyi vaalitappioon keväällä 2007. SDP:n kannatus juuttui oppositiossa 22 prosentin tuntumaan, joten Heinäluoma heitti pyyhkeen kehään ennen kevään 2008 puoluekokousta. Hän ei halunnut uusintaottelua Tuomiojan kanssa.

Heinäluoma on vahva vaikuttaja SDP:n sisäisissä valtakuvioissa, ja hänen uskotaan ajavan Antti Lindtmania puoluejohtajaksi.

Puheenjohtajan saa SDP:ssä haastaa

SDP:n johtajavaikeuksien on arvioitu periytyvän Paavo Lipposen pitkästä valtakaudesta vuosilta 1993–2005. Samanlaista johtajakriisiä SDP:ssä elettiin Kalevi Sorsan (1975–87) voimavuosien jälkeen.

Varsinkin Sorsan mutta osittain myös Lipposen haastajia pidettiin kurissa pelottelemalla puolueväkeä 1950- ja 1960-lukujen rajusta puoluehajaannuksesta. Erkki Tuomioja ylitti tämän kynnyksen haastamalla Lipposen vuonna 2002.

Sekä Ylen kysely puoluevaltuuston jäsenille että Demokraatti-lehden kysely piirijohtajille ja muutamalle kansanedustajalle kertovat, että puheenjohtajan haastamista ei SDP:ssä enää pidetä ”majesteettirikoksena”.

Antti Rinne näytti itse mallia haastamalla ja kukistamalla Jutta Urpilaisen. Nyt Rinne saa varautua siihen, että Ylen puoluekannatuskyselyssä suosituimmaksi nousseen puolueen kärkipaikka ja tuleva pääministerikisa houkuttavat politiikassa eteenpäin pyrkiviä haastajia.