yle.fi-etusivu

Kolumni: Mies, joka ei lue naisten kirjoittamia kirjoja, ei ole sivistynyt

Hyvä kirja ei katso tekijän sukupuolta, kuuluu selitys. Ei niin. Ja siksi onkin erikoista, että enemmistö miehistä ei lue naisten kirjoittamia teoksia, kirjoittaa Maria Pettersson.

kirjallisuus
Maria Pettersson
Maria PetterssonJussi Nahkuri / Yle

Äidinkielentunnilla koko Suomalais-venäläisen koulun 6B-luokan piti lukea sama kirja. Se oli meistä hauska idea. Meillä oli paljon ehdotuksia: Muumi-kirjat, Pikku vampyyri -sarja, Neiti etsivä -sarja, Tuija Lehtisen nuortenkirjat, Hullu luokka -sarja.

Mikään niistä ei kelvannut. Opettaja valitsi meille H. Rider Haggardin vuonna 1885 ilmestyneen romaanin Kuningas Salomon kaivokset.

En muista kirjasta juuri mitään, mutta perustelun muistan hyvin. ”Kirjan pitää kiinnostaa kaikkia, eivätkä pojat, no, sillä tavalla välttämättä tykkää naisten kirjoittamista kirjoista.”

Olin ihmeissäni. Meidän piti lukea yli sata vuotta vanhaa äijäköörin sekoilua Afrikassa, koska pojat eivät muka tykkää lukea mitään, mitä naiset ovat kirjoittaneet. Se oli kuudesluokkalaisen mielestä väärin sanan kahdessa merkityksessä: epäreilua ja epätotta.

Sittemmin olen oppinut, että väite ei ole ainakaan epätotta. Noin kaksi kolmasosaa suomalaismiehistä (siirryt toiseen palveluun) ei lue naisten kirjoittamia kirjoja. Eikä niitä yritetä miehille myöskään myydä - tarkkailkaapa joulun kirjamainoksia, tarjotaanko isin kovaan pakettiin yhtäkään naisen kirjoittamaa kirjaa? Ei. Miksi?

2000-luvun menestyneintä kirjasarjaa ei ole kirjoittanut Joanne Rowling vaan J.K Rowling, koska kustantajan kokemuksen mukaan naisen nimi kannessa pelästyttää nuoret pojat pois. Miksi?

Miksi joku tekisi päätöksen lukea vain yhden sukupuolen kirjoittamia kirjoja

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon tiistaina voittava teos saa enemmän mediatilaa kuin mikään muu kirja tänä vuonna, mutta jos voittajakirjan on kirjoittanut nainen, sen lukee vain harva mies. Miksi?

"Joka ainoan kirjan olen signeerannut naiselle", kirjoittaa (siirryt toiseen palveluun) palkittu ja kiitetty yhdysvaltalaiskirjailija Robin Black, nainen. Miehet ostavat kyllä hänen Life Drawing -romaaniaan, Black kertoo, mutta ainoastaan lahjaksi vaimoilleen ja äideilleen.

”Kirjaani kuvailtiin arvioissa jännittäväksi, tiukaksi ja brutaaliksi”, hän kirjoittaa ja kuvailee huvittuneena kauhistuneita miehiä, joille ehdottaa kirjansa lukemista. ”Kirjoittamaani kirjaa luonnehditaan adjektiiveilla, jotka tämä seksistinen yhteiskunta liittää miehisyyteen, eivätkä miehet siltikään kiinnostu kirjasta – vain koska sen on kirjoittanut nainen... Se on masentavaa.”

Black on tietysti onnellinen, että hänen kirjaansa ostetaan, lukipa sen mies tai vaimo. Mutta miksi kummassa miehille ei tule edes mieleen lukea sitä?

Kirjailija Lilit Marcus päätti lukea vuoden ajan (siirryt toiseen palveluun) vain naiskirjailijoita. Se oli pari vuotta sitten pieni muoti-ilmiö – ihmiset julistivat, että seuraavan vuoden aikana he lukevat vain naiskirjailijoita tai mustia kirjailijoita tai että keskittyvät kokonaisen vuoden ajan lukemaan muita kuin valkoisten heteromiesten kirjoja.

Marcus kertoo miesten kyselleen, miksi ihmeessä hän haluaisi rajoittaa lukemistaan ja sivistystään sillä tavalla. Eihän kirjailijan sukupuolella ole väliä, ainoastaan kirjan sisällöllä!

Kysymys on ihan hyvä - miksi joku tekisi päätöksen lukea vain yhden sukupuolen kirjoittamia kirjoja? Miksi ehdoin tahdoin kieltäytyä sivistymästä, laajentamasta katsontakantaansa ja kuulemasta puolen maailman näkemyksiä, kokemuksia ja kirjoituksia?

Ja silti kaksi kolmannesta suomalaismiehistä tekee juuri niin. Ei ehkä tietoisesti, mutta tekee silti. He lukevat vain miesten näkemyksiä, kokemuksia ja kirjoituksia. He eivät ole kirjasivistyneitä vaan korkeintaan puolisivistyneitä.

Olen vuosien varrella kysellyt miehiltä, millaisia kirjoja he ovat lukeneet kuluneiden kuuden tai 12 kuukauden aikana. En ole toistaiseksi löytänyt yhtään miestä, joka olisi lukenut enemmän naisten kuin miesten kirjoittamia kirjoja.

Jotkut eivät lue naisia ollenkaan tai melkein ollenkaan. Olen kysynyt, miksi.

En tietenkään ole tehnyt tietoista päätöstä lukea lähes yksinomaan valkoihoisia kirjailijoita. Jos joutuisin selittämään lukulistaani, kuulostaisin luultavasti samalta kuin ne vähän yksinkertaiset miehet

Ensin lähes kaikki kieltävät, että sukupuolella olisi mitään merkitystä kirjan valinnassa. Se ei tietenkään ole totta – jos sukupuolella kerran ei ole väliä, miten on mahdollista, että lukupinoon osuu ”sattumalta” uudelleen ja uudelleen vain yhtä sukupuolta?

Seuraavaksi he sanovat, että aihe ratkaisee, ja että naiset eivät kirjoita heidän lempiaiheestaan (sota, scifi, fantasia, luonnontieteet, urheilu jne). Se ei myöskään ole totta – naiset kirjoittavat kaikista noista aiheista. Ja mikäli ne todella ovat miesten lempiaiheita, luulisi heidän haluavan tarkastella niitä monelta kantilta, myös naiskirjoittajan näkökulmasta.

Jotkut puhuvat kirjoitustyylistä ja -sävystä. Onneksi ei ole olemassa yhtä naisellista kirjoitustyyliä, joka vaivaisi kaikkia naispuolisia kirjailijoita! (Tätä nämä miehet eivät tietenkään tiedä, koska eivät ikinä lue naisten kirjoittamia kirjoja.)

Lopulta seuraa joko valaistuminen (”Niin, miksi tosiaan luen vain miesten kirjoittamia kirjoja, ei kai siihen ole mitään järkevää syytä.”) tai ärsyyntyminen (”Luen ketä haluan, vai pitäisikö tässä muka alkaa lukea naisia ihan vain siksi että ne ovat naisia?”).

Vastaus jälkimmäiseen on ei. Kannattaa lukea kiinnostavia kirjoja. Mutta jos kuvittelee, että vain miehet kirjoittavat kiinnostavia kirjoja, on väärässä ja todennäköisesti myös seksisti.

Olen pitänyt pelkkiä mieskirjailijoita lukevia miehiä – anteeksi vain – vähän yksinkertaisina. Ei osoita erityisen suurta älyä tai sivistystä, jos pystyy kiinnostumaan vain oman sukupuolensa kirjoittamista asioista. Sitten tajusin olevani ihan yhtä urpo.

Olen lukenut tänä vuonna 85 kirjaa, siis vajaa kaksi kirjaa viikossa. Laskin, kuinka monen kirjailijan ihonväri on eri kuin omani. Vain neljän. Neljän! Säälittävää.

Entä kuinka monen uskonto on muu kuin kristitty tai ateisti? Arvelen, että kahden. Moniko kirjailijoista kuuluu sukupuolivähemmistöön? Tietääkseni ei yksikään.

Lähipiirin rakkaille valkoisille heteromiehille tiedoksi: tänä jouluna saatte lahjaksi loistavaa kirjallisuutta, jota ei ole kirjoittanut teidän kaltaisenne ihminen

En tietenkään ole tehnyt tietoista päätöstä lukea lähes yksinomaan valkoihoisia kirjailijoita. Jos joutuisin selittämään lukulistaani, kuulostaisin luultavasti samalta kuin ne vähän yksinkertaiset miehet. Todellisuudessa hyvää syytä ei tietenkään ole. Olen ollut laiska avartamaan maailmaani, sivistymään ja nauttimaan kirjallisuudesta, jonka on luonut joku muu kuin minua itseäni muistuttava ihminen.

Ensi vuonna lupaan lukea ainakin afrikkalaisen, aasialaisen, eteläamerikkalaisen ja australialaisen kirjailijan kirjan. Kirjan, jonka on kirjoittanut muunsukupuolinen. Kirjan, jonka on kirjoittanut seksuaalivähemmistöön kuuluva. Muslimin, hindun, juutalaisen ja buddhalaisen kirjailijan kirjan. Venäläisen, ruotsalaisen, norjalaisen ja virolaisen kirjailijan kirjan, ja kirjan, jonka on kirjoittanut vammainen saamelainen, romani ja suomenruotsalainen.

Siinä on ainakin 18 kirjaa. En tietenkään lue eteläamerikkalaisen tai hindun kirjoittamaa kirjaa vain siksi, että kirjailija on eteläamerikkalainen tai hindu. Kirjan kiinnostavuus on kaikkein tärkein kriteeri. Onneksi olen varma, että eteläamerikkalaiset ja hindut ovat kirjoittaneet läjäpäin mielenkiintoisia kirjoja, ja minun luksusongelmani tulee olemaan valita niistä kaikkein kiinnostavimmat.

Ja lähipiirin rakkaille valkoisille heteromiehille tiedoksi: tänä jouluna saatte lahjaksi loistavaa kirjallisuutta, jota ei ole kirjoittanut teidän kaltaisenne ihminen.

Maria Pettersson

Kirjoittaja on Brysselissä asuva helsinkiläinen, yrittäjä, kolumnisti, roolipelaaja ja pienten slaavilaisten kielten harrastaja. Hän avustaa Euroopan parlamentissa Miapetra Kumpula-Natria. Pettersson vuorottelee sunnuntain kolumnipaikalla Jani Kaaron, Heidi Hammarstenin ja Jari Ehrnroothin kanssa.