Ilmaista rahaa suoraan käteen – yllättävän helppo tuki auttaa maailman köyhimpiä, mutta osa on kieltäytynyt rahasta

Voiko kehitysapu olla vain riihikuivan käteisen jakamista? Toisin kuin jotkut kuvittelevat, alle dollarilla päivässä elävät osaavat investoida järkevästi.

Köyhyys ja sosiaaliturva
Pieni kauppa Siayassa.
Jennifer Huxta / Give Directly

Kymmenettuhannet kenialaiset ovat viime vuosina saaneet rahaa kuin taivaan lahjana.

Apua heidän luokseen eivät ole johdattaneet korkeammat voimat, vaan Google Mapsin satelliittikuvat.

Maailman köyhimpiä ei ole helppo tavoittaa, mutta yhdysvaltalainen avustusjärjestö Give Directly on etsinyt heitä joukkoistamalla. Järjestö on ladannut satelliittikuvia Kenian syrjäkylistä mikrotyöpalvelu Amazon Mechanical Turkiin, jossa ihmiset suorittavat tehtäviä pikkurahasta.

Lukuisat silmäparit eri puolilla maailmaa ovat etsineet kuvista kyliä, joissa näkyy paljon tummia kattoja.

Tumma väri kertoo siitä, että katto on rakennettu oljista, ei auringonvaloa heijastavasta pellistä. Tämä puolestaan viittaa siihen, että talossa asuva perhe on hyvin köyhä.

Voi vain kuvitella, millainen on niiden syrjäseutujen ihmisten hämmästys, joita järjestön edustajat ovat menneet tapaamaan.

Näillä ihmisillä on pulaa kaikesta. Heidän keskimääräinen päiväansionsa on 0,65 dollaria – vain kolmasosa Maailmanpankin määrittelemästä äärimmäisen köyhyyden rajasta eli 1,90 dollarista.

Sitten paikalle pölähtää järjestö, joka kertoo, että se haluaisi siirtää perheelle mobiilimaksuna 1000 dollaria.

Ihan muuten vain, ilman ehtoja, mihin tahansa käyttöön.

Oman elämänsä asiantuntijoita

Kehitysapu on yleensä asiantuntijaprojekteja. Koulutetaan, hoidetaan terveyttä, hankitaan kotieläimiä tai työkaluja ja opastetaan niiden kanssa työskentelyssä.

Moni hanke tuo apua, mutta moni myös kalskahtaa raskaalta tai holhoavalta.

Jos ihmisten perusongelma on köyhyys, miksei heille vain annettaisi rahaa?

Ihmisiä ei tulisi pitää vain avun kohteina vaan oman elämänsä asiantuntijoina.

Idea kehitysavusta rahana alkoi yleistyä 2000-luvun alussa. Etenkin Latinalaisen Amerikan maissa hallitukset ja järjestöt ovat toteuttaneet hankkeita, joissa rahan saamiseen liittyy ehto. Sillä kannustetaan ihmisiä laittamaan lapsensa kouluun tai ottamaan rokotuksia.

Moni tunnettu taho, kuten Unicef, Maailmanpankki, Oxfam ja Save the Children ovat antaneet rahaa osana muuta kehitysapuaan.

Give Directlyn perustajat halusivat mennä pidemmälle: antaa pelkästään rahaa ja täysin ilman ehtoja rahan käytöstä.

Järjestön perusti vuonna 2009 ryhmä amerikkalaisia taloustieteen opiskelijoita, nykyisiä tutkijoita, jotka miettivät parasta tapaa lahjoittaa köyhille. He pohtivat, että ihmisiä ei tulisi pitää vain avun kohteina vaan oman elämänsä asiantuntijoina.

Mike Otieno siirtää rahaa  Kogelossa.
Jennifer Huxta / Give Directly

Alusta lähtien tarkoitus oli myös kerätä tutkimustietoa: toimiiko rahan jakaminen oikeasti?

Kun perustajat lähestyivät lahjoittajia, monen oli vaikea niellä ideaa. Jotkut pitivät sitä sekopäisenä. Köyhätkö muka itse tietäisivät, miten käyttää avustusrahoja?

Piilaakson rikkaisiin ajatus kuitenkin kolahti, ja monet ovat rahoittaneet järjestöä. Ehkä Give Directlyllä oli juuri sellainen vähän häiritsevä, mullistava, ja samalla teknologiavetoinen idea, jollaisia he olivat tottuneet pyörittelemään.

Seuraavaksi tulee köyhimpien perustulo

Rahansiirrot maailman köyhimmille on mahdollistanut mobiilimaksuteknologia, kuten M-Pesa, jolla voi siirtää rahaa tai maksaa vaikka vanhanaikaisen kapulakännykän tekstiviestinä. Käteisnostopisteinä toimii esimerkiksi Keniassa kattava verkosto myymälöitä, kioskeja, baareja ja torikojuja.

“Käytin rahani peltikattoon, hankin lehmän myötäjäisiä varten sekä lampaan kasvatettavaksi. Elämäni on nyt parempaa, koska saan perheen perustarpeet täytettyä ja elän ilman stressiä katon vuotamisesta. Suurin ylpeydenaiheeni on se, kun perustin polkupyörien varaosia myyvän liikkeen, jossa mieheni on töissä”, kertoo Beatrice 28, yksi noin 50 000:sta ihmisestä, jotka ovat jo saaneet Give Directlyn apua.

Nyt järjestöllä on uusi suunnitelma. Se kaavailee perustuloa, jota se maksaisi yli 26 000:lle absoluuttisessa köyhyydessä elävälle Kenian syrjäseutujen asukkaalle. Heistä 6 000 saisi rahaa peräti 12 vuotta.

Samalla on tarkoitus tutkia, mitä perustulo vaikuttaa maailman köyhimpien elämään pitkällä aikavälillä.

Suomeen suunniteltu perustulokokeilu 2 000 työttömälle on osallistujamäärältään paljon pienempi hanke, mutta tulonsiirrot ovat Kenian projektiin verrattuna valtavia.

Give Directlyn köyhien perustulo on minimaalisen pieni, suunnitelmien mukaan noin 0,75 dollaria päivältä. Sillä ei elä kunnolla missään päin maailmaa. Äärimmäisen köyhille se tuo kuitenkin elämää helpottavan perusturvan.

Vähävaraisiin ei luoteta

Mikä avun lahjoittamisessa rahana sitten on niin radikaalia?

Suomalaisille vapaasti käytettävä tulonsiirto ei ole vieras asia. Oudommalta tuntuisi, jos esimerkiksi lapsilisät tulisivat vaippapaketteina tai vaate- ja ruokakuponkeina.

Hyvä- ja keskituloisten ajatellaan osaavan itse valita rahalle parhaat kohteet.

Suomalaisten vähävaraisten, suhteellisesti köyhien, rahankäyttö kuitenkin epäilyttää monia hyväosaisia. Ostavat eineksiä eivätkä poimi marjoja, tuskin edes sijoittavat rahastoihin.

Viime kesänä #neuvojaköyhille-somekeskustelu pilkkasi tätä holhoavaa asennetta.

Kun puhutaan vielä köyhemmistä, kehitysmaiden absoluuttisesti köyhistä, entistä harvempi luottaisi rahaa heidän käsiinsä.

Käteisenä annetun avun kritiikissä on ympäri maailmaa sama sävy kuin suomalaisessa sosiaaliturvakeskustelussa: jos köyhille antaa rahaa, heidän työhalunsa loppuvat ja raha menee kurkusta alas.

Chicagon yliopiston professori Chris Blattman on tutkinut suorien rahansiirtojen vaikuttavuutta. Hän kritisoi blogissaan ihmisten luuloja:

“Emme luota siihen, että köyhät käyttäisivät rahaa vastuullisesti. Haluamme sitoa heidän kätensä, päättää heidän puolestaan, tai vähintäänkin laittaa heidät kaivamaan turhanpäiväisiä ojia kolme kuukautta rahan vastineeksi.”

Raha ei valu kurkusta alas

Totuus on toinen. Tutkimusten mukaan maailman köyhät eivät törsää vaan käyttävät lahjarahan lähes aina järkevästi: oman asumisen ja ravitsemuksen parantamiseen, osaamisen kehittämiseen ja liiketoiminnan perustamiseen.

“Elämäni on muuttunut, koska minulla on lehmä jota lypsää. Maksoimme työntekijöille rämeisen maan kunnostamisesta ja istutimme vihanneksia myyntiin”, kertoo Give Directlyn rahan saaja Leonard, 51.

Give Directlyn rahoilla on ollut monia tutkittuja, hyviä vaikutuksia. Asunnot ovat parantuneet ja avioliittoja on virallistettu, kun ihmisillä on ollut varaa myötäjäisiin. Yrityksiä on perustettu ja entistä useammat viljelevät maata. Ihmisten tulot – omat, lahjarahasta riippumattomat – ovat kasvaneet selvästi. Se tarkoittaa, että raha toimii kannustimena ja sitä sijoitetaan.

Gabriel Otieno rakentaa taloa Kogassa.
Jennifer Huxta / Give Directly

Ylimääräinen raha mahdollistaa alkuinvestoinnin yritykseen tai työkaluihin, tai sen avulla voi muuttaa kotiseudulta parempien töiden perässä.

Chicagon yliopiston professori Chris Blattman työskenteli ugandalaisen järjestön kanssa, joka tarjosi starttirahaa 900 erittäin köyhälle naiselle. Puolentoista vuoden päästä naiset olivat tuplanneet tulonsa vertailuryhmään nähden.

Isoilla, tunnetuilla järjestöilläkin on rahansiirroista hyviä kokemuksia. Unicef on esimerkiksi vuodesta 2011 lähtien lahjoittanut Kongossa sisällissotia paenneille ihmisille 110–135 dollarin kuukausirahaa.

Viime vuonna kuusi prosenttia maailman humanitaarisesta avusta katastrofeista ja konflikteista kärsiville ihmisille annettiin suoraan rahana.

Ilmainen raha ei siis kulu turhuuteen, eikä edes se paljon pelätty alkoholinkäyttö lisäänny. Maailmanpankin ekonomistit selvittivät 19 tutkimuksesta, että lähes kaikissa hankkeissa alkoholin ja tupakan kulutus vähenivät tai pysyivät ennallaan. Niin myös Give Directlyllä.

“Olen iloinen, että myös he, joiden pelkäsimme tuhlaavan rahat, käyttivät ne viisaasti ja muuttivat elämäänsä”, toteaa Anthony, 35, yksi avustusta saaneen kylän asukas.

Peltikatto on hyvä sijoitus

Give Directlyn lahjoitusten saajien selkeästi yleisin käyttökohde rahalle on peltikatto. Se ei ehkä kuulosta merkittävältä investoinnilta, mutta köyhimmille se on sitä.

Olkikatto on esimerkki lyhytnäköisestä ratkaisusta, johon köyhyys ihmisiä pakottaa. Olkikatto vuotaa, vaatii jatkuvaa korjaamista ja uusimista ja voi myös syttyä tuleen – se siis kuormittaa ja stressaa arkea.

Kotieläimet, koulumaksut ja myötäjäiset ovat yleisiä rahankäyttökohteita.

Järjestö on tutkinut ja seurannut avun vaikutuksia eri tavoin. Materiaalisen hyvinvoinnin lisäksi se on mitannut jopa ihmisten kortisolihormonitasoja ja selvittänyt kyselyllä psykologista hyvinvointia.

Rahansiirto lievittää stressiä etenkin silloin, kun raha annetaan isona kertasummana yhdeksälle kuukaudelle jaetun kuukausirahan sijaan.

Hankaluuksiakin on joskus. Jos vain osa kyläläisistä saa rahaa, se voi aiheuttaa kateutta. Rahaa vaille jääneistä moni vakuutti iloitsevansa naapureiden puolesta ja kylän vilkastumisesta, mutta osa myönsi suoraan, että heitä harmitti.

“En ole iloinen, että Jumala tuli kylääni ja jätti minut etuuden saajien listalta, vaikka olen leski ja lapseton nainen. Olen katkera”, myöntää Rosa, 65.

Vaihtoehto riisisäkille

Aina pelkkä rahan jakaminen ei tee ihmeitä.

Esimerkiksi eräässä ghanalaisessa hankkeessa pienyrittäjille annettiin rahaa joko vapaaseen käyttöön tai sillä ehdolla, että se investoidaan yritykseen. Jälkimmäinen ryhmä menestyi kolmen vuoden seurannassa selvästi paremmin. Tämä kertoo siitä, että ehdollinen apu toimii joskus paremmin.

Käteinen raha ei myöskään ole vaihtoehto infrastruktuurin rakentamiselle ja tiedonvälitykselle, joka parantaa etenkin lasten elämää. Pienet rahasummat eivät tuo ihmisille sellaisia perusasioita kuten terveydenhuoltoa, puhdasta vettä, kouluja tai ehkäisyä.

Caroline Awin talonsa edustalla Kogassa.
Jennifer Huxta / Give Directly

Esimerkiksi lasten rokotukset eivät maksa juuri mitään, mutta voivat vaikuttaa koko elämän ajan ja parantaa esimerkiksi ansioita aikuisena. Yksittäisille ihmisille jaettu raha ei ratkaise myöskään köyhyyttä, jonka taustalla on yhteiskunnan korruptiota tai syrjintää.

Riihikuiva raha voi kuitenkin olla vaihtoehto vaikkapa riisisäkille, vuohelle tai ompelijan koulutukselle, joita suomalaisetkin ostavat toisenlaisina joululahjoina.

Lahjoittajat kaipaavat kontrollia, ja konkreettisesta vuohesta tulee antajalle hyvä mieli.

Jos vain antaa rahaa, ei ole nokan koputtamista, jos saaja päättää käyttää rahan vuohen tai koulutuksen sijaan sohvaan, televisioon tai soittimiin perustaakseen bändin. Näitäkin on Give Directlyn rahoilla hankittu.

Ilmaisesta rahasta kieltäytyjät

“Kun kuulin, että naapurini saavat lahjoituksia, kysyin itseltäni, mistä tämä raha oikein tulee, kuka rahoittaa järjestöä ja onko se hyvää rahaa”, sanoo Anthony, 35.

Ilmaisen rahan jakamiseen liittyy yllättävä ongelma. Monen mielestä se on liian hyvää ollakseen totta.

Perustulokokeilua suunnitellessaan järjestö on törmännyt siihen, että moni kenialainen on kieltäytynyt osallistumasta. Eräällä Kenian alueella jopa 40 prosenttia perustulokokeiluun pyydetyistä on jättäytynyt pois.

Give Directly on joutunut erikoiseen tilanteeseen: se joutuu mainostamaan ilmaista rahaa.

On levinnyt huhuja huijauksesta. Pahimmillaan ihmiset ovat kuiskineet, että rahalahjoitusten taustalla on jokin kultti tai saatananpalvontaa.

Perustulokokeilun tärkeä idea on seurata, miten raha nostaa koko yhteisöä köyhyydestä. Kokeilu jää tyngäksi, jos jollain alueella vain pieni osa kaavailluista osallistujista suostuu mukaan.

Give Directly onkin joutunut erikoiseen tilanteeseen: se joutuu mainostamaan ilmaista rahaa.

Eräällä Kenian alueella 80 prosenttia ihmisistä kieltäytyi aluksi perustulosta, mutta tiedonvälityksen avulla määrä on laskenut 20 prosenttiin.

Järjestön perustama tiimi yrittää lisätä luottamusta radion ja paikallisten johtajien välityksellä. Tiimi on myös kerännyt aiemmilta osallistujilta suosituksia, että rahaa voi huoletta ottaa vastaan.

Sitaatit ovat Give Directly -järjestön tekemistä haastatteluista.