Tautipöpöjen nujertaminen käsistä vaatii harjoittelua – UV-laite paljastaa hutiloinnin

Käsien oikeaoppista puhdistamista harjoitellaan useissa sairaaloissa. UV-valo näyttää armotta huonosti desinfioidut kädet.

hygienia
Käsidesin näyttävä kone.
Useissa sairaaloissa on käytössä laite joka näyttää kuinka hyvin kädet on desinfioitu. Valkoisena näkyvät alueet on desinfioitu onnistuneesti, ihonväriset alueet ovat jääneet likaisiksi.Risto Koskinen / Yle

Tutkimuksissa käsihygieniasta huolehtimisen on osoitettu olevan erittäin hyvä keino ehkäistä tautien leviämistä. Erityisen huomion kohteeksi käsihygienia tuli vuonna 2009, kun sikainfluenssa yltyi pandemiaksi. Siitä huolimatta käsien puhdistamisessa on yhä petrattavaa.

Esimerkiksi Länsi-Pohjan keskussairaalassa on UV-laite, joka on tarkoitettu ainoastaan käsien desinfioinnin harjoitteluun. Ultraviolettivalo paljastaa kuinka hyvin desinfioivan käsihuuhteen levitys on onnistunut. Harjoitustilanteita varten huuhteeseen sekoitetaan konsentraattia, sillä ilman sitä UV-valo ei paljasta totuutta.

Tähän täytyy syntyä rutiini, silloin sen tekee joka kerta samalla tavalla.

Tuija Nurkkala

Ammattitaidoton ei välttämättä saa ensiyrittämällä käsiä täysin desinfioitua. UV-valo näyttää armotta jokaisen kohdan, johon huuhdetta on levitetty hutiloiden. Sinisessä valossa desinfioidut kohdat näkyvät valkoisina, likaiset jäävät ihonvärisiksi.

Hygieniahoitaja Tuija Nurkkala lohduttaa, että peukalo ja kämmenselkä ovat hyvin tyypillisiä kohtia, jotka herkästi jäävät desinfioimatta.

– Huuhdetta laitetaan kouransilmä täyteen, eli reilu lammikko. Sitä hierotaan käsiin kauttaaltaan niin kauan, että huuhde on imeytynyt. Eli desinfioimisaika on se kuivumisaika, Nurkkala opastaa.

– Tähän täytyy syntyä rutiini, silloin sen tekee joka kerta samalla tavalla. Ja siksi tätä harjoitellaan, Nurkkala lohduttaa.

Kädet uv-laitteen sisällä.
Esimerkiksi peukalo ja kämmenselkä jäävät herkästi likaisiksi.Risto Koskinen / Yle

Kotona riittää pesu

Laitoksissa, kuten sairaaloissa, käsihygieniaan on kiinnitettävä erityistä huomiota, eikä pelkkä pesu riitä. Nurkkalan mukaan kotona on toisin, vaikka tauteja aiheuttavia pöpöjä olisikin paljon liikkeellä.

– Siviilielämässä riittää, että aina kun menee kotiin tai työpaikalle niin pesee kädet. Jos ei pääse pesemään käsiä niin silloin ei vie käsiä kasvoille, Nurkkala ohjeistaa.

Kaikki eivät ole tarkkoja käsihygienian suhteen – silloinkaan, kun sairastavat. Käsien pesukin pitää tehdä perusteellisesti.

– Koko ympäröivä maailmahan on täynnä kaikkia mikrobeja. Siellä missä ihmisiä liikkuu ja koskee eri pintoihin niin siellä myös mikrobit vaihtaa kohteita käsistä toisiin. Esimerkiksi yleisissä tiloissa, kaupoissa ja virastoissa. Kaupoissa muun muassa ostoskärryjen rivoissa. Mihin itse kosket, niin voi olettaa että siihen on koskenut myös joku muu.

Tuija Nurkkala
Hygieniahoitaja Tuija Nurkkala.Risto Koskinen / Yle

Kätellä vai ei – siinäpä pulma

Hygieniahoitaja Tuija Nurkkalan mielestä kättelykulttuurista ei tarvitse luopua edes influenssakaudella, jolloin tauteja aiheuttavat mikrobit leviävät helposti ihmisestä toiseen. Riittää, että muistaa huolehtia käsihygieniasta.

Nurkkalan mukaan kättelyä ei tarvitse välttää sairaaloissakaan, joissa käsihuuhde on ahkerassa käytössä.

Toisaalta vuosien takainen sikainfluenssa-aalto toi moniin sairaaloihin ja terveyskeskuksiin käytännön, jossa kättelyä vältetään osana infektioriskin pienentämistä. THL lanseerasi tuolloin laitoksille valmiita julisteita, joissa kerrottiin mistä kättelemättömyys johtuu. Julisteita on yhä käytössä monin paikoin.

– Varsinaista yleissuositusta kättelystä ei ole, mutta kättelemättömyys on yksi osa influenssapandemian ehkäisyssä. Suositus on, että päätös kättelemisestä tai sen välttämisestä tehdään tilanteen mukaan, toteaa THL:n johtava asiantuntija Carita Savolainen-Kopra.

Savolainen-Kopra oli juuri sikainfluenssa-pandemian aikoihin mukana Stopflunssa -tutkimuksessa, jossa selvitettiin käsihygienian merkitystä tautien leviämiseen toimistotyöyhteisössä.

– Siinä kättelemättömyys oli yhtenä osana infektioiden ehkäisyä, ja se todettiin hyväksi keinoksi, Savolainen-Kopra kertoo.