Työtön oli jo 1700-luvulla laiska ja kurja – näin hänestä tuli yhteiskunnan hylkiö

Työttömyys on pitkään nähty osana yhteiskuntaa, mutta aina näin ei ole ollut. Nälkävuosien hätä ja kärsimys muuttivat pysyvästi kansan käsitystä siitä, mistä työttömyys johtuu.

työttömyys
Vanha ratas Kankaan paperitehtaan puuverstaassa.
Vanha ratas paperitehtaan puuverstaassa.Yle / Heli Kaski

Suhtautuminen työttömyyteen on vaihdellut eri aikakausina. Edelleen töitä paiskiva67-vuotias yrittäjä näkee, että keskustelu on muuttunut pelkästään hänen elinaikanaan.

– Olen sitä ikäluokkaa, että työt tehtiin ja siinä ei ollut mitään epäselvää. Sitä tehtiin niin pitkään kuin henki pihisee. Nyt työttömyydestä on tullut osa tätä yhteiskuntaa. Hyväksytään se, että on työtön. Se on vanhan kansan miehelle vierasta, kertoo Kouvolan Yrittäjien vt. puheenjohtaja Ville Helander.

Käsitteenä työttömyys on vanhaa perua, mutta kirjoitetussa suomen kielessä sana yleistyi vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen. Samalla sen merkitys muuttui kertaheitolla. Ennen Suomen suuria nälkävuosia työtön oli henkilö, joka ei halunnutkaan tehdä töitä.

– 1860-luvulta lähtien sana räjähtää kirjallisuuteen. Silloin oivallettiin hyvin näkyvästi, että maatalouden menestyksestä riippui koko kansakunnan hyvinvointi. Jos tuli katovuosi, vallitsi yleinen kurjuus. Nähtiin se, että kun ei ole satoa, ei ole työtäkään, sanoo suomen kielen professori Kaisa Häkkinen.

– Työttömyys alkoi juuri silloin saada merkityksen, että ei ole tarjolla palkkatyötä tai muutakaan työpaikkaa. 1800-luvulle asti tilanne oli yleensä se, että ihminen teki itselleen työn. Työtä oli tarjolla kaikille, jotka halusivat sitä tehdä, lisää Häkkinen.

"Kansallinen häpeä"

Sanat ovat tärkeitä, sillä ne kertovat osaltaan ihmisten ajattelun rakenteista. Samalla sanojen merkitys muuttuu olosuhteiden myötä. Työttömien asiat tietävälle työttömyys on tila, joka tuo mieleen synkkiä ajatuksia.

– Työttömyys tuo pelkästään huonoa ihmiselle. Arkipäivän touhut taantuvat. Kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen ei viedä roskista eikä pedata sänkyä. Samalla tulevat ulosottojutut ja yksinäisyys, erakoituminen. Työttömyys tekee ihmisen elämästä moniongelmaista, sanoo Kouvolan Seudun Työttömät ry:n projektipäällikkö Hilkka Tiihonen.

Ylen aiemmassa jutussa työttömät kertoivat, ettei työttömyys johdu heidän mielestään laiskuudesta. Pitkän uran yrittäjänä tehnyt näkee asian samalla tavalla.

– Työttömyys on kansallinen häpeä. Se tuottaa kaksijakoisuutta. Toiset jäävät kelkasta pois ja toisille se on rangaistus ilman syytä. Asiat pitäisi pystyä hoitamaan niin, että kaikille olisi töitä sen kyvyn mukaan, mitä kukin pystyy tekemään, sanoo Kouvolan Yrittäjien vt. puheenjohtaja Ville Helander.

Joutilaat ja laiskat

Sana työttömyys on johdettu sanasta työ. Sen juuret suomen kielessä ulottuvat tuhansien vuosien taa.

– Se on vanhaa perintösanastoa, jonka ikää ei pystytä tarkkaan sanomaan. Alunperin se on voinut tarkoittaa kaikkea, mitä ihminen tekee. Erityisesti sitä, mitä tehdään käsillä, kertoo professori Kaisa Häkkinen.

Yleensä se on tarkoittanut joutilaisuutta, sitä, että ei halua tehdä töitä. Sana ei ole kuvastanut pakkotilaa, että ei ole töitä tehtäväksi. Työtön on ollut joutilas ja laiska.

Professori Kaisa Häkkinen

Sanaa työttömyys on saatettu käyttää puhekielessä jo ennen kirjakielen syntyä. Vaikka työttömyys loistaa pääosin poissaolollaan vanhoissa kirjoituksissa, alkoi sana hiipiä kirjakieleen 1700-luvun mittaan.

– Yleensä se on tarkoittanut joutilaisuutta, sitä, että ei halua tehdä töitä. Sana ei ole kuvastanut pakkotilaa, että ei ole töitä tehtäväksi. Työtön on ollut joutilas ja laiska, kertoo Häkkinen.

1800-luvun mittaan käsitys työttömyyden taustalla olevista syistä alkoi muuttua. Nälkävuosien ohella kuvaan astui teollisuus ja palkkatyö. Työttömyys alettiin käsittää yhä useammin ilmiönä, rakennetta merkitsevänä terminä.

– Sanomalehdissä työttömyydestä puhuttiin kaikkein eniten 1800-luvun lopulla. Siellä näkyi kansallinen hätätila, kun ihmisillä ei ollut mitään keinoa hankkia omaa elantoa. Työttömyys, kurjuus ja köyhyys oli kokonaisuus, joka nähtiin hyvin tiiviinä suhteessa toisiinsa, sanoo Kaisa Häkkinen.

Työttömyys – vanha tuttu

Kun työttömyyteen havahduttiin Suomessa 1800-luvulla, nähtiin, että se koskee yhteiskunnan alinta kerrosta maa- ja tehdastyöläisiä. Yhteiskunta oli jakaantunut selkeisiin luokkiin.

– Nykyään sellaista selkeätä kerrosjakoa ei ole. Työttömyyttä tarkastellaan tänä päivänä tilastojen kautta riippumatta yhteiskunnan kerroksisuudesta, sanoo professori Kaisa Häkkinen.

Luokkarakenteiden ohella myös työn tekeminen on muuttunut entistä moninaisemmaksi.

– Ihmisten työurilla on nyt mahdottoman monta muotoa. Työttömyyttä pidetään vanhana totuttuna rutiinimaisena asiana, mutta ihmisten työtilanne on muuttunut aiempaa monimuotoisemmaksi eikä se ole ollenkaan selkeä, lisää Häkkinen.