Taiteilijuus ja osattomuus ovat uuden Canth-näytelmän ydin – näyttelijä: "Sain novellista vertaistukea äitiyteen"

Kansallisteatterin näytelmä Minna Canthista haluaa herättää henkiin pölyttyneen patsashahmon.

kulttuuri
Minna Canthia esittävä Cécile Orblin julistaa lavalla.
Minna Canthia esittävä Cécile Orblin julistaa lavalla.Mårten Lampén / Yle

Taideteoksen alkusysäys voi olla sanomalehteen painettu valokuva.

Teatteriohjaaja Kaisa Korhonen lueskeli Helsingin Sanomia keväällä 2014, kun hän törmäsi artikkeliin Minna Canthista. Sinänsä se ei ollut yllättävää, sillä oli 19. maaliskuuta eli Minna Canthin päivä. Järisyttäväksi lukuhetken teki jutun kuvitus. Lehden sivulta katseli joku muu kuin mieliimme iskostunut kuva tiukkailmeisestä vanhasta matriarkasta.

– Valokuvassa oli nuori Minna Canth. Komea, fyysinen, nuori nainen, jolla oli utelias, intensiivinen katse, muistelee Korhonen kahden puolen vuoden takaista hetkeä.

Minna Canth n. 17-vuotiaana.
Minna Canth n. 17-vuotiaana.Kuopion kulttuurihistoriallinen museo

Kaisa Korhonen toki tunsi Minna Canthin ja hänen tekstinsä jo lukiovuosilta. Viisas äidinkielen opettaja oli luetuttanut suomalaiset klassikot. Ehkä mielikuvaa kuitenkin hallitsi Lucina Hagmanin 1900-luvun alussa kirjoittama elämäkerta, jossa Minna Canthista tehdään naisasialiikkeen uhriutuva keulakuva. Tai patsas, jossa tuijottaa tuikeakatseinen varttuneempi rouvashenkilö käsi nyrkissä.

– Historiankirjoissa ja hakuteoksissa on tuo vanha matriarkka, liian valmis ihminen. Se ei ole kiinnostava. Kiinnostavaa on nuori, kehittyvä yksilö, valokuvan tyttö.

Tapahtui hyppäys näkökulmassa, ja se on pitänyt otteessaan.

– Valokuva nuoresta Canthista oli muistutus, että kyseessä on elävä ihminen, ei patsas. Halusin tutustua häneen paremmin.

Äiti varoitti tylsästä Canthista

Kaisa Korhonen oli vielä samaisena Minna Canthin päivänä yhteydessä käsikirjoittaja Seppo Parkkiseen, jonka kanssa hän oli tehnyt yhteistyötä kiitetyssä Vuosisadan rakkaustarinat -näytelmässä. Parkkinen innostui. Ja pian innostui myös Kansallisteatterin johtaja Mika Myllyaho, olihan syntymässä näytelmä suomalaisen teatterin, sitä myötä Kansallisteatterin, ensi askelista.

Myös pääosan esittäjä oli Korhosen mielessä jo varhain: hän halusi Minna Canthikseen näyttelijä Cécile Orblinin, entisen oppilaansa ja Rakkaustarinoiden Märtan. Muiden avujen lisäksi nelikymppinen Orblin oli juuri oikean ikäinen esittämään kirjailijan uransa alussa olevaa Canthia.

Kovin tuttu ei Canth näyttelijälle ollut. Muutamia elämyksiä hän oli Orblinille kuitenkin tarjonnut.

– Sain äidiltäni 11-vuotiaana kokoelman naisten kirjoittamia novelleja. Yksi oli Canthin Kauppalopo. Äiti ohjeisti, ettei sitä kannattanut lukea, koska se oli hänen mielestään tylsä.

Tyttönen ei kuunnellut äitinsä ohjeita, luki Kauppalopon ja piti siitä.

Seuraavaan kohtaamiseen menikin sitten pitkä tovi. Mutta sitä voimakkaampi tuo lukuelämys oli.

– Olin juuri saanut lapsen. Oli Minna Canthin päivä ja päätin vaunuja työntäessäni poiketa Kallion kirjastoon. Illalla, kun olin saanut hetken rauhan, aloin lukea Köyhää kansaa -novellia. Eläydyin hyvin voimakkaasti nuoren äidin eloonjäämiskamppailuun. Kuin aika olisi kadonnut ja 150 vuotta sitten elänyt nainen alkanut antaa minulle vertaistukea äitiydessä.

Laukkaava sydän, hurjat ajatukset

Minna Canthia esittävä Cécile Orblin keinuu lavalla.
Minna Canthia esittävä Cécile Orblin keinuu lavalla.Mårten Lampén / Yle

Canth-näytelmä alkaa tilanteesta, jossa Minna Canth, seitsemän lapsen äiti, jää leskeksi. Yhtäkkiä hänellä on vastuu perheen elatuksesta. Samalla sisuksissa polttelee tarve kirjoittaa.

– Minna Canthin elämä oli monitasoinen, mutkikas, aika rankkakin. Hänessä oli kuitenkin elinvoimaa, sinnikkyyttä. Vastoinkäymisistä huolimatta hän jatkoi elämää, pääsi eteenpäin.

Cécile Orblin puhuu laukkaavasta, herkästi syttyvästä sydämestä sekä rohkeudesta puuttua asioihin, ajatella hurjasti.

– Minnassa oli valtava myötätunto ihmistä kohtaan yhdistettynä taiteilijan ilmaisupakkoon. Pakkoon huutaa alistetun puolesta. Hän puolusti naisia, lapsia, työläisiä, työttömiä, sairaita. Hän pureutui valtarakenteisiin, nousi esimerkiksi papistoa vastaan, vaikka oli uskovainen.

Seppo Parkkisen teksti pohjaa tuoreimpaan Canth-tutkimukseen. Yllykkeenä toimi Minna Maijalan Canth-elämäkerta sekä hänen väitöskirjansa, jossa Maijala pyrki eroon Canthin tuotantoa hallinneesta elämäkerrallisesta ja sukupuolittuneesta tulkinnasta.

"Eipä ole tullut tehdyksi Canthia"

Kristiina Halttu tulee pidätetyksi näytelmässä Canth
Kristiina Halttu tulee pidätetyksi näytelmässä Canth.Mårten Lampén / Yle

Teatterilavalla taiteilijaelämäkertoja on nähty harvakseltaan. Valkokankaalle erilaiset merkkihenkilöt sen sijaan ovat päätyneet useammin. Ja lähes yhtä usein tuloksena on ollut pinnallinen kuvaelma, kuvitettu historia.

– Canth-näytelmä ei ole kuvitettua historiaa eikä edes elämäkerta. Pääosassa on taiteellinen prosessi. Se, miten teokset ovat syntyneet, mikä on niiden aihe. Ja aihe Minna Canthilla on aina osattomuus, Kaisa Korhonen selittää.

Jos Kaisa Korhosta joku asia Canth-näytelmän teossa yllätti, olivat ne juuri aiheet, joita Canth näytelmissään käsitteli ja jotka puhuttivat laajemminkin.

– Kiistakysymykset 1800-luvun lopulla olivat aivan samoja kuin tänä päivänä. Jopa sanasta sanaan. Herää kysymys, eikö maailma paranekaan koskaan.

Kaisa Korhonen on ohjannut pitkän uransa aikana lukuisien kirjailijoiden tekstejä. Minna Canthia ei kuitenkaan koskaan.

– Usein olen Canthin näytelmää käsissäni hypistellyt, muutamaa aika paljon miettinytkin, mutta eipä vaan ole tullut tehdyksi.

– Tämän näytelmän myötä voin antaa itselleni tuon anteeksi. Sain tuoda näyttämölle ihmisen, joka on vaikuttanut suomalaiseen kulttuuriin niin paljon, että ansaitsisi suuremman kunnioituksen. Mutta kun hän on nainen, ei hän sitä saa. Tässäkin mielessä asiat eivät ole loppuunvietyjä.