Yritykset tinkivät työterveyshuollosta – säästökohteena ikäkausitarkastukset ja erikoislääkärit

Työterveyshuollon kustannuksiin kiinnitetään taloustaantumassa entistä enemmän huomiota. Suurissa yhtiöissä kustannukset ovat laskussa.

Kotimaa
Vuoronumerotaulu työterveyskeskuksessa.
Yle

Työterveyshuollon kustannusten pitkään jatkunut kasvu on pysähtynyt. Työterveyshuollon reaalimenot ehtivät kasvaa yhtäjaksoisesti lamavuosista saakka.

Kelan työterveyshuoltotilaston (siirryt toiseen palveluun) mukaan vuosi 2014 oli ensimmäinen kerta sitten vuoden 1994, kun työterveyshuollon kustannukset vähenivät edellisvuodesta. Samalla aikavälillä kokonaiskustannukset ovat kuitenkin kasvaneet voimakkaasti: menot ovat pompanneet vajaasta neljännesmiljardista lähes 800 miljoonaan euroon.

Ei terveys tarkastamalla parane.

Kari-Pekka Martimo

Kustannusten kasvun pysähtymiselle on todennäköisesti useita syitä. Suurimpana näistä lienee se, että työterveyden piirissä olevien työntekijöiden määrä on vähentynyt. Taustalla vaikuttaa myös taloudellinen taantuma, jonka seurauksena yritykset tarkastelevat kulujaan aiempaa kriittisemmin.

Ikäryhmätarkastukset jäämässä historiaan

Jos työnantaja osaa vaatia, työterveyspalveluita on mahdollista saada entistä räätälöidymmin ja joustavammin.

– On tutkimuksia, joissa on osoitettu, että ei terveys tarkastamalla parane. Jos kaikille työntekijöille tarjotaan samanlaisia terveystarkastuksia, se ei auta niin hyvin kuin jos niitä räätälöitäisiin tarpeiden mukaan, sanoo lääketieteen tohtori Kari-Pekka Martimo. Hän on entinen Työterveyslaitoksen johtava ylikääkäri ja nykyinen työeläkeyhtiö Elon asiantuntijalääkäri.

Sairaanhoidon laajuuteen on tullut rajauksia tai sitten työterveyshuollon sairaanhoidosta on kokonaan luovuttu.

Kari Haring

Esimerkiksi ikäryhmäkohtaisista terveystarkastuksista ollaankin Martimon mukaan pikkuhiljaa luopumassa. Tilalle ovat tulleet muun muassa sähköiset kysymyslomakkeet. Martimon mielestä suuri säästöpaikka ovat lakisääteisen työterveyden sairaanhoitopalvelut.

– Ongelma on se, että työnantaja sitoutuu maksamaan palveluita niin paljon kuin henkilökunta niitä käyttää. Tiedämme, että mitä enemmän terveydenhuollossa on tarjontaa, sitä enemmän on kysyntää. On ihan oikein lähteä miettimään, voidaanko sairaanhoitoa esimerkiksi porrastaa, Martimo sanoo.

Porrastus tapahtuisi esimerkiksi siten, että ennen vastaanotolle ohjaamista työntekijöille tarjottaisiin ohjeistusta puhelimitse tai verkon kautta tapahtuvaa terveysneuvontaa. Näin säästettäisiin niin sanottuja turhia vastaanottokäyntejä.

Martimon mukaan työterveyspalveluiden kriittisempi tarkastelu on tervetullutta, sillä sen seurauksena yritykset ovat alkaneet kiinnostua siitä, mitä työterveyshuolto tekee. Työterveydestä saatavia hyötyjä on myös alettu mittaamaan tarkemmin. Keinoina voivat olla esimerkiksi sairauspoissaolojen tai ennenaikaisten eläköitymisten määrä. Myös työolojen kehittymistä hyvään tai huonoon suuntaan on alettu seuraamaan.

Kalliista palveluista karsitaan

Rahalle vaaditaan entistä enemmän vastinetta, mutta yritykset ovat myös karsineet niitä työterveyshuollon palveluita, jotka eivät ole lakisääteisiä.

– Kentältä on tullut palautetta, että yritykset ovat tinkineet. Sairaanhoidon laajuuteen on tullut rajauksia tai sitten työterveyshuollon sairaanhoidosta on kokonaan luovuttu, SAK:n asiantuntijalääkäri Kari Haring kertoo.

Haring ei suostu nimeämään tyypillistä säästökohdetta, mutta todennäköisimpien joukossa ovat hänen mielestään esimerkiksi kalliit laboratorio- ja kuvantamispalvelut sekä erikoislääkärikonsultaatiot.

Haring kertoo myös, että osa työnantajista on päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun ja täydentänyt työterveyspalveluita erilaisilla sairaskuluvakuutuksilla. Vakuutukset ovat työntekijälle hoitoonpääsyä nopeuttava etu, mutta työnantajalle ne saattavat tulla kalliiksi.