Analyysi: Kiina voi hurrata vapaakauppasopimuksen kaatumiselle, mutta itkua saattaa olla luvassa

Kiina ei kaipaa USA-vetoista sopimusta, mutta vapaakaupan vastainen ilmapiiri on myrkkyä Kiinalle, arvioi Ylen Aasian-kirjeenvaihtaja Mika Mäkeläinen.

Yle maailmalla: Peking
Fouzoun yliopiston kansainvälisen kaupan opiskelijat tanssiesityksessä Kiinan pitkän marssin 80-vuotispäivänä.
Fouzoun yliopiston kansainvälisen kaupan opiskelijat tanssiesityksessä Kiinan pitkän marssin 80-vuotispäivänä.AOP

Kun Yhdysvaltain presidentiksi valittu Donald Trump ilmoitti ensi töikseen torppaavansa Tyynenmeren vapaakauppasopimuksen TPP:n, sopimuksen seitsemässä vuodessa kasaan punnertaneet liittolaismaat eivät voineet salata pettymystään.

Se oli hyvin kunnianhimoinen sopimus, joka olisi kattanut 40 prosenttia maailmankaupasta. Sen peruuntumisessa on vaikea nähdä voittajia, ellei sellaiseksi lasketa Kiinaa, joka ei ollut mukana sopimuksessa.

Kiinan mielestä kauppasopimusta markkinoitiin Yhdysvalloissa suunnitelmana padota Kiinan kasvavaa vaikutusvaltaa, joten sopimuksen kaatuminen ei Kiinaa hetkauta.

Kaatumisen syynä oleva vapaakaupan vastainen ilmapiiri on kuitenkin Kiinalle valtava ongelma.

Kiina saattoi siis saada nopean voiton, mutta pidemmän päälle se on tappio Kiinalle. Vapaakauppa on Kiinalle elinehto, jota sen on jossain muodossa pyrittävä edistämään.

*Monien asiantuntijoiden mielestä *Tyynenmeren vapaakauppasopimuksen romuttaminen luo Aasiaan tyhjiön, jonka täyttäjäksi on tarjolla vain Kiina. Jos Yhdysvaltain johdolla ei saada aikaan uusia vapaakauppasopimuksia, viennistä riippuvat pienemmät maat suuntaavat katseensa Pekingiin.

Konkreettisin toinen hanke tullien madaltamiseksi ja pelisääntöjen yhtenäistämiseksi on ”kattava alueellinen yhteistyö”, joka tunnetaan lyhenteestä RCEP.

Siinä ovat mukana lähes kaikki Itä- ja Kaakkois-Aasian maat Intiaa, Australiaa ja Uutta-Seelantia myöten. Yhdysvallat ei ole ollut mukana näissä neuvotteluissa – ei edes ennen Trumpin aikaa.

Tässä hankkeessa tavoitteet eivät ole yhtä syvälliset kuin Tyynenmeren vapaakauppasopimuksessa, eivätkä monet Kaakkois-Aasian maat saavuttaisi sen myötä olennaisesti nykyistä parempia etuja vaikkapa Kiinan markkinoilla. Se olisi kuitenkin tyhjää parempi.

Pekingin yliopiston professori, Yhdysvaltain ja Kiinan suhteisiin erikoistunut Jia Qingguo arvioi minulle, että Tyynenmeren vapaakauppasopimus TPP olisi luonut ulkoa päin tervettä painetta Kiinan talouden uudistamiseksi. Nyt on tyydyttävä vähempään.

Jos Itä-Aasia purkaa kaupan esteitä löyhemmällä yhteistyöllä eli RSCEP:llä, vapaakauppaa kannattavat ja Aasian-viennistä hyötyneet Latinalaisen Amerikan maat jäävät soittelemaan yksin Tyynenmeren toiselle rannalle.

*Ja mitä tekee Yhdysvallat? *Lähteekö Yhdysvallat Trumpin johdolla mukaan löyhempiin yhteistyömalleihin vai unohtaako Trump koko Aasian?

Trump tuskin toteuttaa vaalikampanjansa uhkauksia rangaistustulleista kiinalaisille tuotteille. Kauppasodasta ei hyötyisi kukaan, joten Trumpin kovat puheet jäänevät pelkiksi puheiksi.

Yhdysvaltain ja Kiinan taloudet ovat niin monin sitein kiinni toisissaan, että Trump ei kestäisi kauppasodan Yhdysvalloille aiheuttamia seurauksia.

Kiinan voimistuva asema Aasiassa hämmentää jo sitä itseään. Kiinan johto on tunnetusti harvapuheista, mutta kommunistipuolueen Global Times -sanomalehdessä kysyttiin tiistaina, onko Kiina valmis vaikutusvaltansa käyttöön.

Puolueen lehdissä arvioitiin, ettei Kiinasta ole vielä Yhdysvaltain taloudellisen, poliittisen tai sotilaallisen johtoaseman korvaajaksi tai haastajaksi. Global Times -lehden kolumnistin arvion mukaan maailma ja Kiina eivät olisi ”psykologisesti valmiita” Kiinan johtoasemaan.

Yhtä kattavia psykologisia haasteita voi poikia myös Trumpin kauppapolitiikka, kun siitä aikanaan saadaan jotain vihiä.