Rasismin kohteeksi joutunut mies väitteli aiheesta: "Rasismia esiintyy jo päiväkodissa"

Helsinkiläinen Aminkeng A. Alemanji teki väitöskirjan rasisminvastaisesta koulutuksesta. Aihe syntyi omien kokemuksien kautta.

antirasismi
Aminkeng A. Alemanji toivoo muutosta rasismiin.
Aminkeng A. Alemanji toivoo muutosta Suomessa ilmenevään rasismiin. Tanja Kröger / Yle

Kun Helsingissä asuva Aminkeng A. Alemanji kertoi isälleen aikovansa tutkia väitöskirjassaan Suomessa esiintyvää rasismia, isä nauroi hänelle: "Siitähän on puhuttu vuosikaudet".

Alemanji alkoi ajatella, ettei aihe ole tärkeä, kunnes sai tyttären. Alemanjin tytär kertoi isälleen, että toinen päiväkodin lapsi oli nimitellyt häntä. Tilanne tuli päiväkodin työntekijälle yllätyksenä.

– Kun yritin lähestyä päiväkodin työntekijää, hän sanoi, että rasismia ei hyväksytä päiväkodissa, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Minulla on kaksi lasta siellä ja on huolestuttavaa, että rasismia esiintyy jo päiväkodissakin.

Myös väitöskirjan ohjaaja kannusti käsittelemään rasisminvastaista kasvatusta.

– Silloin koin, että minun on tehtävä tästä maasta lapsilleni parempi. En syytä päivähoitoa, koska heitä ei ole tarpeeksi koulutettu käsittelemään näitä aiheita. Teen tämän rakkaudesta Suomeen.

Alemanji alkoi kirjoittaa Helsingin yliopistolle väitöskirjaa siitä, miten rasisminvastainen koulutus Suomessa toteutuu.

– Kyse on siitä, kuinka ihmisiä kohdellaan. Kenellä on valta ja kenellä ei ole.

Asioista on helpompaa vaieta

Aiheen arkaluontoisuudesta kertoo myös se, että varhaiskasvatusta kouluttavista yliopistoista asiaa kommentoi ainoastaan yksi henkilö.

Tampereen yliopiston kasvatustieteen professori Kirsti Karilan mukaan täytyisi olla sensitiivistä herkkyyttä tunnistaa ongelmat. Lastentarhanopettajien on tärkeää keskustella lasten ja vanhempien kanssa.

– Ollaan entistä tietoisempia asioista ja rohkaistaan toimimaan ongelmatilanteissa.

Rasismiongelmien olemassaolo tiedostetaan, mutta vaikeista asioista on helpompaa vaieta. Alemanji kertoo, että iso osa ei ole koskaan ollut kursseilla tai koulutuksissa, joissa puhutaan rasisminvastaisuudesta.

– Meidän pitäisi kouluttaa ihmisiä päiväkodeissa, kuinka näitä asioita voidaan käsitellä.

Myös koulujen ulkopuolella kodeissa aiheesta pitäisi käydä dialogia.

– Vanhempia täytyy saada mukaan päiväkoteihin. Vanhemmat ovat osa ratkaisua.

Asiat nähdään vain yhdestä näkökulmasta. Suomalaiseen identiteettiinkin kuuluu monenlaisia puolia. Miksi erilaisuutta ei hyväksytä?

Tällä hetkellä päiväkodeissa ja kouluissa opetetaan ulkomailta tulleille, miten suomalaiseksi tullaan ja mitkä ovat suomalaisia tapoja toimia. Se on Alemanjin mukaan ongelma.

– Asiat nähdään vain yhdestä näkökulmasta. Suomalaiseen identiteettiinkin kuuluu monenlaisia puolia. Miksi erilaisuutta ei hyväksytä?

Professori Kirsti Karilan mukaan on myös oltava hyvin tarkka siitä, milloin toiminta tulkitaan rasismiksi. Siinä, millä tavoin lasten keskinäisiin suhteisiin puututaan päiväkodeissa, voi olla paikallisia eroja.

– Kyse on ensisijaisesti henkilöstön ammatillisesta osaamisesta ja päiväkodin toimintakulttuurista. Niissä on valitettavasti jonkin verran vaihtelua, Karila sanoo.

Alemanji järkyttyi rasismista Suomessa

Kun Alemanji muutti vuonna 2008 Kamerunista Suomen Ouluun ja sieltä Helsinkiin suorittamaan kasvatustieteen maisteriopintoja, hän järkyttyi kohtaamastaan rasismista.

Silloin hän reagoi niin kuin muutkin – vaikeneni nimittelyistä ja huutelusta huolimatta.

– Se hyväksytään normina. Ajatellaan, että olen vain hiljaa, koska siten yhteiskunta haluaa minun toimivan. Jos ei pysty sopeutumaan, sanotaan, että "palaa kotimaahasi".

Rasismi mielletään usein pelkäksi nimittelyksi, huuteluksi ja solvaamiseksi. Rasismin rakenteet ovat kuitenkin paljon syvemmällä.

Jos katsot esimerkiksi kirjakaupoissa lasten kirjoja, niissä Afrikka esitetään takapajulana, missä lapset leikkivät leijonien kanssa. Mitä se kertoo tämän päivän Suomesta?

Rasismi lähtee Alemanjin mukaan liikkeelle jo päiväkodissa, kun lapsi vasta muodostaa kuvaa itsestään ja ympäristöstään. Jopa lastenkirjoissa afrikkalaisuus esitetään tietynlaisena ja suomalaisuus tietynlaisena. Jos on valkoinen, on etulyöntiasemassa. Tämä on Alemanjin mukaan kirjojen sanoma.

– Suomalaisilla on vaaleat hiukset ja siniset silmät. Jos katsot esimerkiksi kirjakaupoissa lasten kirjoja, niissä Afrikka esitetään takapajulana, missä lapset leikkivät leijonien kanssa. Mitä se kertoo tämän päivän Suomesta?

Alemanjin mukaan pitäisi puuttua siihen, minkälaisia sarjakuvia ja kirjoja lapset lukevat. Lasten kanssa täytyy käydä keskustelua myös siitä, mitä tarkoittaa olla suomalainen ja mitä tarkoittaa olla ei-suomalainen?

Rasisminvastaista koulutusta pitäisi sisällyttää enemmän jo korkeakoulujen opetussuunnitelmiin.

Aminkeng A. Alemanji
Alemanji kutsuu itseään ulkopuoliseksi, joka yrittää katsoa sisälle. - Ei voi vain ignoorata ääntä, koska ei ole suomalainen. Tanja Kröger / Yle

– Olennaista on, että asiaan koulutetut kertovat asiasta muillekin ja tukevat toisiaan: "Tämä tapahtui koulussani, mitä teen?"

Alemanjin mukaan rasisminvastaisessa koulutuksessa olennaista on myös se, että hyväksytään paitsi muiden erilaisuus, tunnetaan oma minuus.

– Ei pidä tähdätä pelkästään siihen, miten muualta tulleisiin suhtaudutaan, vaan myös siihen, miten lapset näkevät itsensä.

"Suomella potentiaalia tehdä asiat paremmin"

Kaikkia Alemanjin kuukausi sitten valmistuneen väitöskirjan aihe ei ole miellyttänyt. Hän ei jaksa kuitenkaan välittää kritiikistä, vaan kokee, että sitä täytyykin olla.

– Olen sitoutunut tähän. Minua on lyöty ja nimitelty, mutta jatkan silti. Uskon, että Suomella on potentiaalia tehdä asiat paremmin kuin se nyt tekee.

Todellisuus on se, että kaikki eivät ymmärrä, mitä tarkoitan ja haluan saada heidät ymmärtämään

Alemanji seuraa säännöllisesti myös internetin kommentteja, vaikka siellä häntä haukuttaisiinkin. Ihmiset ovat Alemanjin mukaan niin kutsutussa kieltämisvaiheessa.

– Jos kaikki sanovat, että "kaikki on hyvin, eiköhän mennä kotiin", silloin mitään ei ole tehtävissä. Mutta todellisuus on se, että kaikki eivät ymmärrä, mitä tarkoitan ja haluan saada heidät ymmärtämään.

Vähemmistöjen ääni jää kuulematta

Ihmiset eivät Alemanjin mukaan kuuntele. Rasismia on Alemanjin mukaan sekin, että joku puhuu toisen puolesta, eikä anna toiselle ääntä.

– Ihmiset haluavat puhua vähemmistöjen puolesta. Täytyy osata kuunnella ja oppia samalla vähemmistöjen kokemuksista.

Ulkomaalaistaustaisista saa Alemanjin mukaan kuvan, että he eivät yritä tarpeeksi tai tee mitään. Omaa olemistaan joutuu todistelemaan enemmän. Usein pärjääminen vaatiikin heiltä sitä, että taistelee oman asemansa puolesta.

Alemanji haluaa auttaa kaltaisiaan ihmisiä saamaan paremman tulevaisuuden Suomessa.

– Puhun niiden puolesta, jotka eivät uskalla puhua. Hyvin usein rasismia kokevilla ei ole tilaa puhua. On muutakin kuin mitä näemme.