Tulli valvoo tuontiluomua pistokokein: 5–10 prosenttia testatuista tuotteista kärähtää

Yleensä hylkäyksen syynä ovat torjunta-ainejäämät. Tullilaboratoriosta ei osata kertoa tarkkaan, kuinka suuri osa Suomeen tuotavista luomutuote-eristä testataan.

luomuruoka
Banaaneja kaupan hedelmätiskillä.
Jyrki Lyytikkä / Yle

Intialainen tee, kiinalainen inkiväärinjuuri, italialainen rucolasalaatti.

Esimerkiksi tällaisia luomuksi väitettyjä tuotteita Tulli on tänä vuonna hylännyt. Näytteistä löytyi torjunta-aineita, vaikka niitä ei luomutuotannossa saa käyttää hyvin rajattuja poikkeuksia lukuun ottamatta.

Luomutuotteetkaan eivät ole turvassa ruokaväärennöksiltä, sanoo erikoissuunnittelija Marjo Särkkä-Tirkkonen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista. Tavanomainen tuote voi olla mahdollista muuttaa pakkausmerkinnällä luomuksi, josta saa suuremman katteen.

– Luomumarkkinat kasvavat kovaa vauhtia. Siellä liikkuu rahaa, ja se houkuttelee myös väärinkäytöksiin, hän toteaa.

Suomessa ei-eläinperäisten tuontielintarvikkeiden valvonta on Tullin vastuulla. Tullilaboratorio testaa vuosittain 200–300 tuontiluomunäytettä, joista 5–10 prosenttia ei täytä luomun kriteerejä, kertoo jaostopäällikkö Suvi Ojanperä.

Eniten etsitään ja löydetään torjunta-aineita

Luomuelintarvikkeista etsitään yleensä aina torjunta-aineita, joskus myös salmonellaa, homemyrkkyjä ja säteilytyksen jälkiä. Torjunta-aineiden tutkimusmenetelmä on Ojanperän mukaan Euroopan mittakaavassakin laadukas.

– Sillä katsotaan noin 350 Euroopassa, Suomessa ja kolmansissa maissa käytössä olevaa torjunta-ainetta. Se kattaa aika hyvin sen valikoiman, joka tuolla pyörii.

Ojanperän mukaan torjunta-ainejäämät ovatkin yleisin luomutuotteiden hylkäyksen syy. Hylätyille tuotteille voi hakea myyntilupaa tavanomaisena elintarvikkeena, jos sallitut raja-arvot eivät ylity.

Lupia kuitenkin haetaan verraten harvoin, sillä pakkausmerkinnät pitäisi korjata eli poistaa tai peittää luomumerkinnät, sanoo Tullin tuoteturvallisuuspäällikkö Jonna Neffling.

Torjunta-aineiden lisäksi luomutuotannossa on kielletty esimerkiksi useimmat synteettiset lannoitteet. Tullin testit eivät kuitenkaan kerro, onko kasvi kasvanut luomulannan vai synteettisesti tuotetun lannoitteen voimalla.

Pistokokeita epäilysten perusteella

Käytännössä Tullilaboratorio valvoo luomutuontia tekemällä pistokokeita. Niistä päätetään riskiarvioiden perusteella.

Jos jossain tuotteessa on aiemmin havaittu ongelmaa, se päätyy todennäköisemmin näytteenottolistalle

Suvi Ojanperä, Tullilaboratorion jaostopäällikkö

– Jos jossain tuotteessa on aiemmin havaittu ongelmaa, se päätyy todennäköisemmin näytteenottolistalle, Ojanperä sanoo.

Myös muiden EU-maiden raportit ongelmallisista tuotteista ohjaavat näytteenottoa. Sen lisäksi testejä tehdään satunnaisotannalla.

Ojanperän mukaan tällä hetkellä erikoisseurannassa ei ole mitään tiettyjä maita tai tuoteryhmiä. Hän mainitsee kuitenkin intialaiset teet ja turkkilaiset aprikoosit tuotteiksi, joista on löytynyt torjunta-aineita useita kertoja.

Tuoretuotteita saa yleensä myydä testauksen aikana

Entä kuinka suuren osan Suomeen tuotavista luomueristä Tulli pystyy testaamaan?

– Tuota kysytään usein, mutta meillä ei ole hyvää, tarkkaa vastausta. Olen kuullut sellaisen arvion, että kaikista tuontielintarvikkeista valvonnan kattavuus olisi parista muutamaan prosenttiin. Luomuelintarvikkeiden valvonnan kattavuus on todennäköisesti jonkin verran suurempi, Ojanperä sanoo.

Hänen mukaansa epäselvyys johtuu siitä, että Tulli ei saa tietoa kaikista EU-alueen sisäkauppaan kuuluvista tavaraeristä.

Tulli tai elintarviketurvallisuusvirasto Evira eivät myöskään ylläpidä tilastoja suurimmista luomun tuontimaista.

Suomessa tullatut tuotteet ovat tutkimusten aikana käyttöönottokiellossa nopeasti pilaantuvia tuore-elintarvikkeita lukuun ottamatta. Niitä saa yleensä myydä kuluttajille, jollei kyseisessä tuotteessa ole aikaisemmin ollut vikaa, kertoo tuoteturvallisuuspäällikkö Neffling.

Jos jo kauppoihin päätynyt tuote todetaan määräysten vastaiseksi, Tulli kehottaa maahantuojaa ryhtymään toimenpiteisiin ja ilmoittaa asiasta Eviralle.

Tutkija: Suomessa valvonta toimii hyvin

Marjo Särkkä-Tirkkosen mukaan Suomessa elintarvikkeiden valvonta toimii hyvin, eikä suuria ruokaväärennöksiä ole toistaiseksi havaittu. Ojanperä sanoo, että Tullin tutkimuksissa paljastuu varsin vähän määräysten vastaisia tuotteita ottaen huomioon, että testejä tehdään suunnatusti.

Särkkä-Tirkkonen on tehnyt osana vielä julkaisematonta tutkimustaan kyselyn, johon vastasi 71 suomalaista, saksalaista, italialaista ja liettualaista luomuruoan hankintaketjun toimijaa. Noin puolet heistä sanoi törmänneensä ruokaväärennöksiin. Vastaajat pitivät ruokapetoksia mahdollisina kaikissa tuotantoketjun vaiheissa.

Voi olla lähes 20 solmukohtaa, joissa dokumentin tai muun tiedon tuotteen alkuperästä pitäisi siirtyä eteenpäin.

Marjo Särkkä-Tirkkonen, tutkija

– Tuontituotteiden tuotantoketjut ovat usein hyvin pitkiä. Voi olla lähes 20 solmukohtaa, joissa dokumentin tai muun tiedon tuotteen alkuperästä pitäisi siirtyä eteenpäin.

Luomutuotteita on Särkkä-Tirkkosen mukaan kuitenkin helpompi jäljittää kuin tavanomaisia elintarvikkeita: luomujärjestelmään on aina kuulunut sertifiointi ja valvonta.

Rutiinitestaus olisi liian kallista

Särkkä-Tirkkonen sanoo, että nykyään on jo saatavilla analyysimenetelmiä, joilla olisi mahdollista todentaa luomutuotteen aitous pitävästi. Yleensä siihen ei kuitenkaan riittäisi yksi testi, vaan tuotteelle täytyisi tehdä useiden analyysien yhdistelmä.

Laajojen testien tekeminen on puolestaan niin kallista, että niiden tuominen rutiinikäyttöön ei ole Särkkä-Tirkkosen mielestä järkevää. Analyysimenetelmät ovat kuitenkin tärkeitä esimerkiksi pelotevaikutuksen vuoksi.

Hänen mukaansa elintarvikealan kannattaisi keskittyä siihen, että luomutuotteiden tuotantoketjuista saataisiin vielä läpinäkyvämpiä. Myös aktiiviset kuluttajat voivat luoda painetta.

– Yleisesti ottaen kannattaa miettiä, mitä suuhunsa pistää. On jo vähän kansalaistaitokin, että osaa kysellä ruoan alkuperää ja tunnistaa ympäristömerkkejä.