1. yle.fi
  2. Uutiset

Analyysi: Tuleeko Suomen suurimmasta teatterista Omenahotelli?

Teatterien, orkesterien ja museoiden rahoitus halutaan uudistaa. Pystyyn kuolleet taidelaitokset voivat pudota joukosta pois, kirjoittaa Ylen kulttuuritoimittaja Jonni Aromaa.

VOS-uudistus
Jonni Aromaa
Jonni AromaaAntti Haanpää / Yle

Suomessa on kymmenen vuoden kuluttua vähemmän kaupunginteattereita kuin nyt. Sama koskee todennäköisesti myös kaupunginorkestereja. Jokunen museo tippuu vauhdissa kyydistä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö haluaa uudistaa teatterien, orkesterien ja museoiden toimintaan myönnetyn tuen jakoperusteet. Pottia kutsutaan valtionosuusjärjestelmäksi (vos), jolla ylläpidetään Suomen laajaa ja tiheää taidelaitosten verkostoa. Tukea on jaettu yhteensä hieman yli sata miljoonaa euroa vuodessa.

Järjestelmän seurauksena Suomen taiteen tekijöistä ja museoista on tullut kahden kerroksen väkeä. Tuen ulkopuolella on useita kansallisesti ja kansainvälisesti menestyneitä ryhmiä ja vireitä museoita, jotka elävät kädestä suuhun erilaisilla kerta-avustuksilla, pääsylipputuloilla ja omalla varainkeruulla.

Uuden sirkuksen keskuksen Cirkon toiminnanjohtaja Riku Lievonen puhuu sukupolvikokemuksesta. Kokonainen uusi, nuorten taiteen tekijöiden porukka on jäänyt nuolemaan näppejään, kun opetus- ja kulttuuriministeriön vos-tuki on mennyt vuodesta toiseen samoille kaupunginteattereille, -orkestereille ja museoille.

Maailma on muuttunut, mutta valtionosuusjärjestelmä on lukossa.

Suomen musiikki-ihmeen kasvatti, muusikko Jaakko Kuusisto johtaa työryhmää, jonka tehtävänä on uudistaa vos-järjestelmä. Hän on opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) valinta. Ministeri haluaa profiloitua uudistajana.

Kuusisto on viulisti, säveltäjä ja kapellimestari, joka tulee klassisen musiikin ytimestä. Isä johti 1980-luvulla Suomen Kansallisoopperaa ja veli on hurmuriviulisti Pekka Kuusisto.

Jaakko Kuusisto on todennut, että nykyinen valtionosuusjärjestelmä sopii hyvin esimerkiksi kaupunginorkestereille, joiden toiminta perustuu vakituisiin virkoihin.

Valtionosuusjärjestelmän uudistajilla on monta pähkinää purtavaksi. Mukana ovat myös pienet taidemuodot, kuten nykysirkus, nykytanssi ja jazz, jotka kärkkyvät palaa samasta kakusta, jolla Suomen taidelaitosten ja museoiden historiallista verkostoa ylläpidetään. Sitä edustavat Kuusiston työryhmässä kovat lobbarit ammattiteatterien edunvalvojasta (Suomen Teatterit) museoalan keskusjärjestöön (Suomen museoliitto).

Kuusisto kertoo kuitenkin ilahtuneensa siitä, että edunvalvojien ote uudistukseen on ollut ennakkoluulottomampi ja avoimempi kuin hän ehkä ensin luuli.

Työryhmä on käynyt opintomatkalla Ruotsissa, jossa valtio on luopunut kulttuuripolitiikasta aluehallintojen hyväksi. Maakunnissa siis päätetään, miten valtion tuki jaetaan. Suomessa ohjakset halutaan pitää yhä valtion käsissä.

Suomalaiset taidelaitokset ovat tulevaisuudessa kriisissä myös ilman vos-uudistusta. Yhteiskunnan julkinen rahoitus pienenee lähivuosina Suomen talouden alamäen mukana, siksi yhä useampi kunta joutuu pohtimaan sitä, pystyykö se ylläpitämään omia taidelaitoksiaan. Viime kädessä kyse on kunnallispolitiikasta.

Kunnat ovat itsessään merkittäviä kulttuurin tukijoita, joille valtio ohjaa lisärahaa. Valtionosuusjärjestelmästä hyötyvät eniten sellaiset kunnat, joilla on sekä teatteri, orkesteri että museo.

Taidelaitokset ovat myös osa kaupunkien imagoa, katukuvaa ja lupausta sivistyksestä. Mitä tekee kulttuurikapakalla, josta puuttuvat kaupunginteatterin näyttelijät tai orkesterimuusikot?

Taidelaitokset ovat myös intohimon kohteita. Seuratkaa vaikka tulevana keskiviikkona verkossa Helsingin kaupunginvaltuuston kokousta, jossa käsitellään amerikkalaisen taidemuseon perustamista Helsinkiin.

Taiteen tekeminen tai museon pyörittäminen on pitkäjänteistä työtä, jota helpottavat ennakoitavat tulot. Siihen valtionosuusjärjestelmän idea on perustunut. Jo nyt järjestelmän uudistuksen yhteydessä on nostettu esiin ajatus tuen määräaikaisuudesta. Tuen saajia arvioitaisiin esimerkiksi viiden vuoden välein siinä, miten hyvin ne ovat täyttäneet tuen edellyttämät kriteerit. Lisäksi tuen saajia voisi arvioida taiteellisen laadun tuottamisessa.

Mitä jos Suomen suurin teatteri Helsingin kaupunginteatteri epäonnistuisi tavoitteissa? Pantaisiinko silloin lappu luukulle ja vuokrattaisiin hyödyttömäksi käynyt teatteritalo Omenahotelliksi?

Tamperelainen Teatteri Telakka valittiin tänä vuonna Vuoden teatteriksi. Se ei saa vos-tukea. Teatterin hallituksen varapuheenjohtaja, näyttelijä Kaisa Sarkkinen puki ajatuksensa kaupungin vos-teattereista näin: Niitä on kolme ja ne kaikki esittävät farssia.

Hän viittasi Tampereen Työväen Teatteriin, Tampereen Teatteriin ja Tampereen komediateatteriin.

Lue seuraavaksi