Analyysi: Onnistuuko runouden salakuljetus Finlandia-voittajalta?

Finlandia-voitto voi jopa kymmenkertaistaa kirjamyynnin. Viikilän teoksella on hyvät mahdollisuudet siihen.

kulttuuri
Jukka Viikilä Finlandia-palkintojen jakotilaisuudessa torstaina.
Jukka Viikilä Finlandia-palkintojen jakotilaisuudessa torstaina.Jarno Kuusinen / AOP

Finlandia-palkinto on kirjailijalle lottovoitto. Ehdokkaina kun ei yleensä ole jo valmiiksi kirjamyynnin kärjessä olevia kirjoja. Tämän vuoden voittaja Jukka Viikilä on kulttuurin sekatyöläinen ja varmasti tietää miltä tuntuu, kun leivän muruset ovat ripoteltuna pitkin maailmaa. Pelkkä 30 000 euron arvoinen palkinto on suuri summa, mutta eniten Viikilä sanoo kaipaavansa lisää lukijoita kirjalleen. Ja niitä Finlandia-palkinto väistämättä tuo.

Tähän mennessä Viikilän kirjaa on myyty vain noin 7 000 kappaletta. Parhaimmillaan Finlandia-voitto kymmenkertaistaa myynnin. Viikilän kirjan suhteen huima tavoite voi hyvinkin toteutua.

Ensinnäkin kirjan teksti on uskomattoman hienoa. Lisäksi myös aihe on kiinnostava. Historiallisen hahmon C.L. Engelin elämä kylmässä ja kolkossa Helsingissä on mielenkiintoista seurattavaa. Vaikka kirja on fiktiota, antaa se voimakkaan aistielämyksen 1800-luvun alun Helsingistä. Myös tutut paikat ja rakennukset tuovat lukijoille tarttumapintaa. Senaatintorin rakennuksia katselee kirjan lukemisen jälkeen eri silmällä. Ja historialliset romaanit ovat perinteisesti kiinnostaneet suomalaista lukijakansaa.

Akvarelleja Engelin kaupungista sai alkunsa radiokuunnelmasta.
Jukka Viikilän teos toi perinteikkäällle kustannusyhtiö Gummerukselle ensimäisen kaunokirjallisuuden Finlandia-voiton.Yle / Matti Hämäläinen

Kun tarkastellaan aikaisempien vuosien voittajia, yksi syy menestykseen on joululahjamyynti. Yksi viime vuosien myydyimmistä teoksista on Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-voittaja_ Jää_. Sitä on myyty pelkästään suomenkielisenä yli 110 000 kappaletta. Vuonna 2012 palkinnon saanut teos edustaa perinteistä kerrontaa, joten se on ollut turvallinen valinta vaikkapa lahjaksi.

Vertailun vuoksi: vaikka viime vuoden Finlandia-voittajan Laura Lindstedtin nimi oli kaikkien tiedossa huomiota herättäneen palkintopuheen ansiosta, itse kirjaa ei kuitenkaan myyty vuoden loppuun mennessä enempää kuin 46 000 kappaletta. Hienoa kirjaa pidettiin jotenkin vaikeana. Sitä ei olisi uskaltanut ujuttaa kelle tahansa pukinkonttiin. Finlandia-voitto oli kuitenkin_ Oneironille_ ehkä jopa enemmän kuin lottovoitto, sillä ennen palkintopäivää sitä oli myyty vain 1 500 kappaletta.

Tästä juuri koko Finlandia-palkintoruljanssissa on kyse: saada lukijat löytämään hienot, mutta pimentoon jääneet romaanit. Kaunokirjallisuuden puolella tässä on onnistuttu. Kirjat myyvät aina mukavasti oli aihe mikä hyvänsä.

Tietokirjallisuuden ja lasten ja nuortenkirjallisuuden puolella tilanne on hankalampi. Ehdokkuudet eivät lisää myyntiä vielä juuri ollenkaan. Voitto lisää myyntiä automaattisesti, mutta paljon riippuu itse kirjan aiheesta.

Lasten ja nuorten kirjoissa lukijakuntaa rajaa ikä. Kuvakirjoja ostetaan vain alle kouluikäisille ja nuorten kirjat ovat nuorille, usein vieläpä sukupuolittuneesti. Tosin tämän vuoden voittaja sopii sekä tytöille että pojille.

Tietokirjoissa taas spesifi aihe rajaa lukijakuntaa. Mari Mannisen voittoisa teos Kiinan lapsipolitiikasta on taatusti kiinnostava ja tärkeä kirja, mutta ei ehkä ykkösenä joululahjatoivelistalla. Kirjamyynnin karu totuus on, että suuri osa kirjoista myydään joulun alla.

Tänä vuonna yleisö sai äänestää etukäteen omat suosikkinsa. Tarkoituksena on lisätä lukijoiden kiinnostusta kirjoihin, mikä on hyvä ja tavoiteltava asia. Mutta ainakaan vielä ensimmäisenä vuonna äänestys ei herättänyt suurempaa keskustelua kirjoista.

Viime vuoden voittajan Oneironin nousu täydestä tuntemattomuudesta, osoittaa, mistä Finlandia-palkinnosta on kuitenkin lopulta kyse: saada lukijat löytämään hienot, mutta pimentoon jääneet romaanit. Kaunokirjallisuuden puolella tässä on onnistuttu. Voittajakirjat myyvät aina mukavasti, oli aihe mikä hyvänsä.