Tämän miehen äänen tunnistavat kaikki – entinen poikasopraano lauloi Lumiukon hittikappaleen, muttei tienannut itse penniäkään

Lumiukko-animaatio tulee yhtä varmasti kuin joulupukki. Tapasimme entisen poikasopraanon, Peter Autyn, joka esitti lapsena piirroselokuvan hittikappaleen. Juttu on julkaistu jouluaattona 2016.

Lumiukko (Animaatio)
Oopperalaulaja Peter Auty
Peter Auty tekee nykyisin uraa oopperalaulajana.Jari Kovalainen / Yle

Kun oopperalaulaja Peter Auty vierailee Suomessa, maa on marraskuisen harmaa ja taivas enteilee vesisadetta. Se on sääli. Tässä kelissä ei pyöritellä lumiukkoja. Ja juuri niistä Peter Auty parhaiten tunnetaan.

Hän on se kirkas poikasopraano, joka laulaa Lumiukko-animaation (1982) tunnuskappaleen Walking in the Airin. Se on soinut suomalaisissa kodeissa joka jouluaatto 25 vuotta. Ja sama toistuu tänäkin vuonna, kun Yle TV2 esittää piirroselokuvan juuri ennen joulurauhanjulistusta.

Lumiukkoa voi hyvällä syyllä kutsua jouluperinteeksi. Kysytään Autylta, miltä tuntuu olla osa suomalaista joulutraditiota.

– Ihmeelliseltä, Auty nauraa.

– Se on kuin ruumiistairtautumiskokemus. En ole enää se sama 13-vuotias poikasopraano, joka äänitti kappaleen. Olen silti ylpeä, että tein sen, nykyinen 46-vuotias sanoo selvästi hyvillään.

On puhdasta sattumaa, että juuri Auty valikoitui kappaleen esittäjäksi. Hän oli oikealla hetkellä opinahjonsa, lontoolaisen Saint Paulin katedraalin oleskeluhuoneessa, kun koulun kuoromestari asteli paikalle.

– Hän osoitti meitä: sinä, sinä ja sinä, alakertaan laulamaan. Tapasimme säveltäjä Howard Blaken. Me kaikki esitimme kappaleen, ja hän päätyi minuun.

Lumiukko
Yle Kuvapalvelu

Hitti ei tuonut laulajalleen penniäkään

Lumiukosta tuli pian maailmanlaajuinen hitti ja Walking in the Airista kansainvälinen korvamato. Sana laulajasta kiiri Autyn koulussa.

– Aina joku lauloi Walking in the Airia selkäni takana. Se oli lievästi ärsyttävää, vaikka ei minua varsinaisesti kiusattu.

Harmittavaa oli myös se, että laajempi yleisö luuli lähes parikymmentä vuotta, että animaatiolla laulaa Aled Jones, joka levytti kappaleen muutamaa vuotta myöhemmin. Virheellinen uskomus on nyt korjaantunut.

Vaikka maine ja kunnia ovat palautuneet, rahaa Auty ei ole saanut kappaleesta penniäkään. Kun Auty liittyi Saint Paulin katedraalin poikakuoroon, vanhemmat allekirjoittivat sopimuksen, joka ohjasi mahdolliset tekijänoikeustulot katedraalille.

– Ei heillä ollut valinnanmahdollisuutta. Jos he eivät olisi allekirjoittaneet, en olisi päässyt kuoroon. Ei sitä etukäteen voinut tietää, tuleeko mitään palkkioita mistään. Tein myös joitain levytyksiä, jotka floppasivat.

Mahtaa se silti harmittaa. Hiipiikö mieleen koskaan ajatus, paljonko olisi tullut tienattua maailmanlaajuisella hitillä?

– Sanotaan vaikka, että yritän olla ajattelematta sitä, Auty muotoilee.

Ajatellaan silti. Paljonko Auty olisi tienannut?

– Olisin miljonääri, rikas. Nyt en ole.

Oopperalaulaja Peter Auty
Peter Auty pääsi poikakuorolaisena laulamaan Charlesin ja Dianan häissä.Jari Kovalainen / Yle

Auty muistaa, kuinka Lady Diana nauroi alttarilla

Vaikka maallista mammonaa ei tullut, Auty on Saint Paulin kuoropoikana monta kokemusta rikkaampi. Harva 12-vuotias pääsee todistamaan kuninkaallisia häitä. Auty pääsi. Läheltä. Hän lauloi prinssi Charlesin ja lady Dianan häissä vuonna 1981. Vihittävä pari kulki kuoron keskeltä alttarille. Walesin prinssi seisoi vain puolentoista metrin päässä Autysta.

– Muistan, että Diana näytti hyvin, hyvin kauniilta, mutta nauroi taukoamatta. Hän oli niin hermostunut. Jotkut itkevät hermostuksissaan, toiset nauravat hysteerisesti, Auty kertoo.

Juhlahumu oli alkanut jo edellisenä yönä. Auty kävi koulua Saint Paulin katedraalin sisäoppilaitoksessa. Lapset nukkuivat rakennuksessa, joka sijaitsi lähellä kirkon itäpäätyä. Toisessa päässä katedraalia kellot löivät aikaa varttitunnin välein.

– Jo häitä edeltävänä yönä paikalla oli paljon ihmisiä. Aina kun kello sanoi bong, he hurrasivat jee! Emme saaneet nukuttua koko yönä.

Oopperalaulaja Peter Auty
Peter Auty piipahti marraskuussa Helsingissä laulamassa Edward Elgarin oratorion.Jari Kovalainen / Yle

Sopraanosta baritoniksi, baritonista tenoriksi

Autysta tuli sittemmin oopperalaulaja. Äänenmurroksen jälkeen instrumentti laski sopraanosta baritoniksi, mutta lauluopettaja näki Autyssa potentiaalia tenoriksi. Sellainen hän on nykyisin. Siitä huolimatta ooppera ei ollut koskaan Autyn tähtäimessä. Ennen opintojaan Skotlannin kuninkaallisessa akatemiassa hän ei tiennyt oopperasta mitään. Sisään päästäkseen hän opetteli muutaman aarian.

– Kun lapsena lauloimme huonosti, kuoromestarimme tapasi torua meitä sanomalla, että kuulostatte ihan työttömiltä oopperalaulajilta.

Autylla on riittänyt kiitettävästi keikkoja. Hän on laulanut paitsi Britannian oopperalavoilla myös monissa eurooppalaisissa taloissa. Suomeen Autyn toi Edward Elgarin suuroratorio The Dream of Gerontius, jonka nimiroolin hän lauloi marraskuussa.

Oopperalaulaja Peter Auty
Peter Auty kuuluu ensimmäisiin ihmisiin, jotka näkivät Lumiukko-animaation lähes valmiina. Jari Kovalainen / Yle

Paras joululahja: pöytälätkä

Palataan vielä siihen, mistä kaikki alkoi, Lumiukkoon. Se teki lapsena suuren vaikutuksen Autyyn.

– Olin varmasti ensimmäisiä, jotka näkivät Lumiukon, kun äänitin tunnuskappaleen. Sitä ei ollut vielä väritetty kokonaan, mutta se vaikutti suurenmoiselta.

Animaatio kertoo pojasta, jonka tekemä lumiukko herää henkiin. Autyn mielestä tarina tavoittaa jotain oleellista jouluun liittyvästä nostalgiasta.

– Me yritämme päästä takaisin lapsuuden jouluihin, mutta emme onnistu saavuttamaan niitä. Lumiukko on lämmin animaatio, joka muistuttaa meitä lapsuudesta.

Autyn omat rakkaimmat joulumuistot liittyvät lumisiin tunnelmiin. Elettiin 1970-luvun puoliväliä ja Iso-Britanniassa tapahtui jotain sagen ihmeellistä.

– Heräsin joulupäivänä ja ulkona satoi lunta. Se oli maagista. Silloin oli valkoinen joulu. Sen jälkeen en muista, että olisi ollut.

Toisena jouluna Auty, hänen veljensä ja siskonsa olivat isoäidin luona kylässä. Sisarukset odottivat hartaasti, että joulupukki tulee jouluaattoyönä savupiipusta ja jakaa lahjansa. Kannatti odottaa.

– Saimme pöytäjääkiekon. Se oli yksi parhaista, tajunnan räjäyttävistä lahjoista.

Kuulostaa kovin suomalaiselta.