Liika kiltteys sairastuttaa: "Se siirtyy tavalla tai toisella myös omiin lapsiin"

Vanhempien kiltteys näkyy helposti myös lapsissa. Kipeäksi tekevän kiltteyden taustalla on omassa lapsuudessa syntynyt häpeän tunne.

kiltteys
Äiti lapsi sylissä katselee ikkunasta ulos.
Indeksimuutosten vaikutus on ollut tuntuvin esimerkiksi lapsilisien ja kotihoidontuen kohdalla.Henrietta Hassinen / Yle

Kiltteydestä kipeät -kirjan kirjoittanut kirjailija Anna-Liisa Valtavaara kertoo, että liika kiltteys näkyy usein myös omissa lapsissa.

– Se siiirtyy tavalla tai toisella myös lapsiin. Vanhemmille viesti olisi se, että käsittelee omat asiansa, jos ei ole sinut itsensä kanssa.

Liian kiltti ihminen ei osaa näyttää tunteitaan, vaan kätkee ne sisäänsä. Lapsille pitäisi Valtavaaran mukaan kertoa, että on hyväksyttävää kokea sekä kielteisiä että positiivisia tunteita.

– Sitä ei tarvitse ruokkia, että "itku tulee pitkästä ilosta", vaan joskus voi iloita ihan kunnolla ja antaa lapselle mallia, että kaikenlaisia tunteita voi olla.

Kiltteyteen vaikuttaa myös lapsuudessa syntyvä häpeän tunne.

– Se syntyy siitä, että on jäänyt vaille riittävää rakkautta ja hyväksyvää armollisuutta. Terveeseen itsetuntoon ei ole kannustettu. Silloin tulee tunne riittämättömyydestä ja arvottomuudesta.

Uskalla sanoa ei

Killteydestä tulee ongelma, kun alkaa elää miellyttääkseen toisia, eikä pysty ilmaisemaan omia tunteitaan. Itselle täytyisikin asettaa terveet rajat ja uskaltaa sanoa välillä ei.

– Kiltti saattaa ajatella, että täytyy olla tehokas ja hyödyllinen, eikä toisia saa vaivata.

Liiassa kiltteydessä sisäinen orjapiiskuri sanoo, että asiat pitäisi tehdä vielä paremmin.

Kiltteys voikin olla rooli, jolla yritetään ansaita omaa arvoa lisää. Lopulta käy kuitenkin niin, ettei koskaan löydä tunnetta riittävyydestä.

Anna-Liisa Valtava
Anna-Liisa Valtavaara uskoo, että kiltteyteen voi vaikuttaa. Hannu Kinnunen / Yle

– Vaikka suorittaa superhyvin kaikkea, jää silti syyllisyyden tunne, ettei riitä.

Kiltti pelkää hylätyksi tulemista ja uskoo, että muut odottavat hänen toimivan tietyllä tavalla. Tyypillinen esimerkiksi liiasta kiltteydestä on sisäinen marmatus, jota ei kuitenkaan osaa näyttää ulospäin.

– Silloin tulee tunne siitä, että ”ei, en millään jaksaisi tehdä tätä, miksi minua taas pyydetään ja miksi minun täytyy vaihtaa vuoroja töissä".

Miten eroon liiasta kiltteydestä?

Valtavaara muistuttaa, että on tärkeää opetella kuuntelemaan omia tunteitaan aikuisena.

– Siinä voi olla kaveri apuna, mutta joskus myös ammattiapu voi olla paikallaan. On tärkeää oppia ja uskaltaa kuunnella omaa sisintään. Se ei ole helppoa, jos on monta kymmentä vuotta aina mennyt toisten ehdoilla.

Toisaalta omia tunteitaan voi olla vaikea tunnistaa.

– Tunteet voivat olla niin möykyssä, ettei osaa nimetä niitä. Täytyy oppia tunnistamaan, ettei minuakaan saa kohdella huonosti, jos toisiakaan ei saa.

Fyysinen sairastuminen pakottaa pysähtymään

Valtavaara kertoo törmäävänsä usein ihmisiin, jotka kärsivät masennuksesta. Se voi olla seurausta kiltteydestä, jossa asioita ei uskalleta ilmaista ja tunteet padotaan. Pahimmillaan liika kiltteys sairastuttaa jopa fyysisesti.

– Monesti piiloon pantu kiukku ja harmitus voivat masennuttaa. Kun ei uskalla pitää puoliaan, jää toisten jalkoihin ja fyysinen sairaus pysähdyttää. Sitten on pakko levätä.

Kiltteys sinänsä ei ole pahasta, vaan se on myös suotava ominaisuus. Valtavaara painottaa, että olennaista kiltteydessä on se, että se pysyy terveellä tasolla. Silloin löytyy tasapaino omien tarpeiden ja mielipiteiden kanssa.

– Oman aitouden etsiminen ja rehellisyys itselleen ovat tärkeitä asioita. Myöskään tuhmuudesta ei ole hyötyä.

Kun kiltti opettelee arvostamaan itseään ja antaa itselleen anteeksi omat virheensä, voi muutosta tapahtua. Täytyy olla armollinen myös muille.

– On mahdollista sietää helpommin muiden puutteita, kun hyväksyy omansa.