Analyysi: Ukrainassa Trumpin tempauksia seurataan kauhunsekaisin tuntein

Donald Trumpin vaalivoiton jälkeen ukrainalaiset ovat alkaneet pelätä ehkä tärkeimmän liittolaisensa, Yhdysvaltojen linjamuutosta. Trump ei kuitenkaan yksin määrittele Yhdysvaltain Venäjä-politiikka, kirjoittaa ulkomaantoimittaja Antti Kuronen.

Ukraina
Mies tutkimassa äskettäin pommituksessa tuhoutunutta taloaan Oktiabrskiyn alueella, lähellä Donetskin lentokenttää 29. marraskuuta.
Mies tutkimassa pommituksessa tuhoutunutta taloaan Oktiabrskiyn alueella 2015.Alexander Ermochenko / EPA

Yksi oudoimmista ilmiöistä Yhdysvaltain presidentinvaaleissa oli Venäjän pyrkimys häiritä vaaleja.

Turvallisuusviranomaisten ja Valkoisen talon mukaan Venäjän valtion tukemat hakkerit varastivat sähköposteja demokraattipuolueen palvelimilta ja levittivät niitä julkisuuteen, muun muassa vuotosivusto Wikileaksin kautta.

Valtioiden välisessä verkkovakoilussa ei sinänsä ole mitään uutta, mutta on ennenkuulumatonta, että tiedot levitetään julkisuuteen. Uskomatonta on myös se, että vieras valtio näin avoimesti uskalsi häiritä maailman johtavan sotilasmahdin vaaleja.

Mikäli Kreml todellakin teki näin, kertoo se presidentti Vladimir Putinin itsevarmuudesta ja röyhkeydestä.

Yhdysvaltain istuva presidentti Barack Obama lupasi vastata kyberiskuihin. Tuleva presidentti Donald Trump sen sijaan ei ole sanallakaan moittinut Venäjän toimintaa.

Voitettuaan vaalit Trump otti vastaan Putinin onnittelupuhelun heti ensimmäisten joukossa. Trump lupaili parantaa maiden välisiä suhteita.

Vasta pari päivää myöhemmin hän keskusteli Yhdysvaltain liittolaisen Ukrainan presidentin kanssa.

Ukrainassa mielialat ovatkin synkät. Pelkona on, että maan todennäköisesti tärkein liittolainen on luistamassa tuestaan.

Jos Trump on valmis unohtamaan kotimaansa vaalien häirinnän, mitä hän onkaan valmis hyväksymään Ukrainan suhteen?

Yhdysvallat on pitänyt kaikista äänekkäimmin esillä Venäjän keskeistä roolia Itä-Ukrainan sodassa ja asettanut Venäjälle talouspakotteita. Se on myös antanut Ukrainalle rahallista apua ja toimittanut armeijalle varusteita, aseita lukuun ottamatta.

Trumpin valinnan ratkettua ukrainalaiset heräsivät ikävään yllätykseen itäisellä rintamalla: vaaleja seuraavina päivinä tykit jylisivät ennätystahtiin.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj, joka tilastoi tulitaukoloukkauksia Itä-Ukrainassa, laski lähes 3 500 räjähdystä heti vaalien jälkeen. Se on kuusinkertainen määrä edellisviikkoon verrattuna (siirryt toiseen palveluun).

Tulitaukoloukkauksissa käytettiin Minskin sopimuksen kieltämiä aseita: raskaita kranaatinheittimiä, tankkeja ja raketinheitinjärjestelmiä.

Etyjin tarkkailuoperaation päällikkö Alexander Hug sanoi lehdistötilaisuudessa (siirryt toiseen palveluun), että vaalien jälkeinen viikko oli Ukrainassa vuoden sotilaallisesti aktiivisin. Tulitauon kieltämien räjähdysten määrässä tehtiin kaikkien aikojen ennätys, Hug sanoi.

Tulituksesta suurin osa tuli Venäjän tukemien separatistien alueelta, tällä kertaa etenkin niin kutsutun Luhanskin kansantasavallasta.

Tämän jälkeen taistelutilanne palautui normaalille tasolle.

*Donald Trumpin presidenttiys *saattaa olla todellinen lottovoitto Venäjälle. Tai sitten ei.

Trump on kampanjan aikana toistuvasti kuvaillut Putinia määrätietoiseksi johtajaksi ja lupaillut maiden välisten suhteiden normalisointia.

Prahan kansainvälisten suhteiden instituutin tutkijan Mark Galeottin mukaan Venäjän ensimmäinen tavoite on todennäköisesti yhteisen kokouksen järjestäminen Trumpin kanssa. Laajempi geopoliittinen sopimus on varmasti myös Venäjän toivelistalla, mutta sen toteutuminen on epätodennäköistä, uskoo Galeotti.

Putin haluaa esiintyä maailmannäyttämöllä tasavertaisena Yhdysvaltojen presidentin kanssa, vaikka Venäjä on globaali suurvalta lähinnä maantieteellisen kokonsa, luonnonvarojensa ja ydinasearsenaalinsa turvin.

Galeotti muistuttaa, että öljyn hinnan laskun myötä Venäjän talous on kutistunut Espanjan tasolle, maan teknologinen ja taloudellinen kehitys on heikkoa. Alueellisesti Venäjän vaikutusvalta on toki huomattava.

Myös sotilaallisesti ero on huikea. Yhdysvaltojen puolustusbudjetti on seitsenkertainen Venäjään verrattuna.

Venäjä on silti onnistunut nousemaan maailmannäyttämöllä keskiöön näyttävien sotilasoperaatioiden johdosta. Näihin Kreml on voinut ryhtyä piittaamatta kansainvälisestä oikeudesta tai kansalaisten mielipiteistä. Syyrian operaatiosta ilmoitettiin kansalaisille vasta sen alettua, kun venäläiset hävittäjät jo olivat Syyrian maaperällä.

Venäjän talouskurimuksen myötä puolustusmenojen arvioidaan vievän huikeat 17,5 prosenttia valtion budjetista ensi vuonna. Tämän päälle noin 11 prosenttia käytetään turvallisuuspalveluihin.

Tutkija Mark Galeottin mukaan resurssien niukkuudessa piilee Venäjän heikkous. Vaikka Trump aluksi olisikin Putinin liittolainen, voi tilanne nopeasti muuttua, jos Trump kokee, että Venäjä uhkaa Yhdysvaltojen etuja.

Vaikutusvallassa Yhdysvallat ja Venäjä painivat eri sarjoissa, painottaa Galeotti. Yhdysvallat voi talouspakotteilla eristää Venäjää maailmantaloudesta. Venäjältä se sen sijaan ei onnistu.

Tähän mennessä Trumpin nimitykset hallinnon tärkeimpiin tehtäviin ovat olleet kampanjapuheiden mukaisia. Esimerkiksi kansallisen turvallisuuden neuvonantajaksi nousee kenraali Michael Flynn.

Flynn on venäjän valtiollisen tv-kanavan RT:n käyttämä kommentaattori, joka sai kunnian istua presidentti Putinin vieressä tv-kanavan kymmenvuotisgaalassa.

Turvallisuusneuvonantajan Trump sai valita ilman puoluetovereiden hyväksyntää. Ministeripestit sen sijaan vaativat senaatin sinetin. Siksi Trump ei voi yksin päättää Venäjä-politiikkaansa.

Kreml-kriitikkoja republikaanipuolueessa riittää. Vaikutusvaltainen John McCain on esimerkiksi todennut suhteiden normalisoimisen Venäjän kanssa olevan täysi mahdottomuus, koska se “merkitsisi Yhdysvaltojen osallisuutta Putinin ja Syyrian presidentin Bashar al-Assadin toimeenpanemaan syyrialaisten teurastukseen”.

Ulkoministerin nimitys tuleekin olemaan tärkein viite siitä, mihin suuntaan Trumpin hallinnon Venäjä-politiikka on kääntymässä. Kulisseissa nimityksestä käydään kovaa vääntöä Trumpin tiimin ja republikaanipuolueen välillä.

Veteraanipoliitikko Mitt Romney sopisi republikaanipuolueelle. Romney kuvaili Venäjää Yhdysvaltojen suurimmaksi geopoliittiseksi viholliseksi jo neljä vuotta sitten omassa presidentinvaalikampanjassaan.

Trumpin tiimin suosikin veikataan olevan New Yorkin entinen pormestari Rudy Giuiliani. Kovista otteistaan tunnetun Giullianin nimitys ei olisi läpihuutojuttu republikaanipuolueessa.

*Ukrainassa Trumpin peliä seurataan *huolestuneina. Siellä ymmärretään Yhdysvaltain presidentin merkittävä rooli kansainvälisessä politiikassa. Mitä presidentti tekee ja mitä hän jättää tekemättä, vaikuttaa kansainvälisiin konflikteihin, muun muassa Itä-Ukrainan sotaan.

Ulkoministerin valinta, Trumpin hallinnon ensimmäiset lausunnot, ensivaiheen valtiovierailut antavat viitteitä tulevasta.

Voi hyvinkin olla, että vaalien jälkeinen piikki Itä-Ukrainan taisteluissa, toistuu virkaanastujaisten jälkeen tammikuun loppupuolella.