Kolumni: Venäjän pelko lisääntyy Euroopassa ja myös Suomessa

Yhdysvallat on todennut Venäjän sotkeutuneen maan presidentinvaaleihin hakkeroimalla ja jakamalla innokkaasti tietoisesti väärää tietoa. Kolumnistimme Janne Riiheläisen mukaan pelot Venäjän sotkeutumisesta tuleviin eurooppalaisiin vaaleihin on kasvanut eri maissa.

turvallisuuspolitiikka
Janne Riiheläinen
Janne RiiheläinenJyrki Lyytikkä / Yle

Vuosikymmeniä taottiin suomalaisille kouluissa, asepalveluksessa ja muualla perustavaa laatua olevia käsityksiä jakavissa yhteyksissä, että turvallisuuspolitiikassa on kaksi osaa. Ulkopolitiikka hoitaa suhteet ulkovaltoihin ja jos se ei enää onnistu tai riitä, niin käyttöön otetaan maanpuolustus. Uskottava sellainen tietysti, kuten asiaankuuluva määrittely sen yhteydessä kuuluu.

Neuvostoliiton kanssa sodan jälkeen solmitun YYA-sopimuksen aikana rimpsuun kuului myös määritelmä itsenäinen. Sopimuksen sotilaallisia pykäliä, eli Puna-armeijan saapumista Suomeen osallistumaan maan puolustamiseen, ei missään nimessä haluttu ottaa käyttöön. Noin karkeasti ottaen rauhan aikana oli siis käytössä rauhan keinot ja sodan syttyessä sodittiin.

Nykyinen maailmanmeno on luonut siihen väliin uuden ulottuvuuden, joka ei ole oikein rauhaa muttei sotaakaan. Kylmä sota oli tavallaan samantyyppistä tilaa, jossa kaksi leiriä yritti kampittaa toisiaan parhaansa mukaan taiteillen politiikan ja sodankäynnin välimaastossa. Silti nyt ei ole kyse uudesta kylmästä sodasta.

Venäjällä on strategiset pyrkimyksensä ja se käyttää niihin pääsemiseen keinoja, joita sillä on käytettävissä. Ne keinot perustuvat autoritäärisen päätöksenteon nopeuteen ja häikäilemättömyyteen sekä valmiuteen ohittaa juridiset ja eettiset säännöt. Länsi on jäänyt reagoimaan, eikä oikein osaa suhtautua tilanteeseen. Katalat temput kaikkineen ovat tuttuja myös länsimaille, mutta ne eivät ole viime aikoina tottuneet joutumaan niiden kohteiksi.

Länsimaat ovat parhaillaan heräämässä Venäjän toimien laajuuteen ja vaikuttavuuteen. Venäjällä oli kenties ratkaiseva osansa Yhdysvaltain presidentinvaalin tiukassa tuloksessa. Venäjä pilkahteli esiin niin useassa kohtaa vaalikamppailua, että Valkoinen talo varoitti (siirryt toiseen palveluun)legendaarisen kuuman linjan kautta ennen vaaleja Venäjän johtoa sekaantumasta enempää vaaleihin. Varoitukseen sisältyi myös suorasanainen uhkaus mittavasta kyberkostoiskusta.

Menestyksekkäimmän kampanjan teki Venäjän valtio

Yhdysvallat on virallisesti todennut (siirryt toiseen palveluun) Venäjän olevan Clintonin kampanjaa koko syksyn piinanneiden hakkerointien takana. Samoin Venäjä tuotti valtion omissa ja epävirallisemmissakin kanavissaan sisältöjä, jota jaettiin ja toistettiin valtavina määrinä Trumpia tukevissa verkkojulkaisuissa. Voi siis hyvinkin olla, että Yhdysvaltain vaalien menestyksekkäimmän kampanjan teki Venäjän valtio.

Euroopan parlamentti hyväksyi viime viikolla hyvin tiukkasanaisen päätöslauselman (siirryt toiseen palveluun), jossa puututtiin muun muassa Venäjän harjoittamaan toimintaan unionin alueella. Päätöslauselmassa todettiin Venäjän pyrkivän määrätietoisesti horjuttamaan unionin yhtenäisyyttä ja sen perusarvoja. Venäjä hyödyntää ja voimistaa taitavasti sille myönteisiä kehityskulkuja läntisessä maailmassa. Meille ne kehityskulut ovat luonnollisesti ikävämpiä.

Montenegrossa paljastui vastikään vallankaappausyritys, johon osana kuului muun muassa pääministerin salamurha. Natoon liittymässä olevan maan johdon vaihtamista yritti kaksi venäläistä, joiden yhteydestä tai yhteydettömyydestä Kremliin ei ole tietoa.

Moldovassa ja Bulgariassa valittiin juuri venäläismieliset presidentit. Italiassa ollaan hyvin huolestuneita, sillä siellä kaiutetaan kansanäänestyskampanjoinnissa venäläisten medioiden toimivan hyvin samaan tapaan kuin Yhdysvaltain vaaleissa. Keväällä pidetään vaaleja myös Itävallassa, Hollannissa ja Ranskassa. Saksassa ensi vuoden vaalit ratkaisevat Angela Merkelin kohtalon. Saksassakin Venäjän sekaantumisesta vaaleihin (siirryt toiseen palveluun) ollaan jopa julkisesti huolissaan.

Myös Suomessa ollaan hyvin huolestuneita Venäjän toimista

Myös Suomessa ollaan hyvin huolestuneita Venäjän toimista. Perinteisen itänaapuria koskevan hienovaraisuuden tai hämärryttämisen vuoksi tätä huolta ei suoraan sanota julki eikä ilmiselviäkään painostustoimia nimetä niiksi. Mutta kun tasavallan presidentti sanoo (siirryt toiseen palveluun) puheessaan, että ”Tällä hetkellä normaalien aikojen valtuuksien ja poikkeustilan toteamisen väliin jää hybridivaikuttamisen mentävä aukko”, on tilannekuva valtiojohdossa selvä. Turvallisuusuhkiin liittyviä, valmisteilla olevia lakeja onkin iso nippu. Tiedustelulaki, rajavartiostoa koskeva laki, sotilaallisen avun vastaanottamista ja antamista koskeva laki, valtioneuvoston tilannekuvatoimintaan liittyvä laki ja niin edespäin.

Asevelvollisuuslakia muutettiin jo pikavauhtia sallimaan nopea valmiuden kohottaminen reserviläisten avulla. Samaan aikaan on myös etsitty tapoja tulkita olemassaolevia lakeja niin, että ne mahdollistaisivat laajemmat valtuudet toimia. Hyvä esimerkki tästä oli oikeuskanslerilta saatu uusi laintulkinta, joka mahdollistaa varusimiesten käytön valmiuden kohottamisessa ja kriisitilanteissa.

Uusi tilanne ei koske vain lainsäädäntöä. Kaikkialla läntisessä maailmassa on käynnistynyt mietintä siitä, miten vastata yhä monimutkaisemman ja siksi riskialttiimman yhteiskuntamme kohtaamiin kriiseihin. Myös meillä etsitään eri tasoilla tapoja parantaa valmiuksia kohdata erilaisia kriisejä, olivat ne sitten vain tapahtuneita tai tahallaan aiheutettuja.

Suomen partiolaiset hyväksyi juuri jäsenkokouksessaan julkilausuman, jossa esitetään kansalaisjärjestöjen turvallisuusverkoston perustamista. Verkoston tehtävänä olisi lisätä kolmannen sektorin roolia turvallisen yhteiskunnan vahvistamisessa ja edistää vapaaehtoisten osallistumista sen rakentamiseen. Verkoston avulla olisi mahdollista luoda hyvin arkisia ja elämänläheisiä palasia ihmisten turvallisuuteen.

Ihan toisella tasolla liikkuu ilmoitus kansainvälisestä hybridikeskuksesta, joka avataan Suomessa ensi keväänä. Kyseessä on hybridiuhkia tutkiva osaamiskeskus, jossa yritetään saada otetta tästä vakavasta, mutta täsmällisiä määritelmiä märän saippuapalan lailla pakenevasta asiasta.

Hybriridiuhat ovat kietoneet sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden tiukasti yhteen. Siksi yksi tähän kokonaisuuteen liittyvä keskustelun aihe on se, että onko olemassa suomalaisia toimijoita, jotka työskentelevät tietäen tai tietämättään Suomen edun vastaisesti. Aivan varmasti on, mutta rajanveto onkin se veteen piirretty viiva. Jotenkin sen paikkaa on kuitenkin yritettävä hahmottaa, vaikka se on vaikeaa ja tavallaan hyvin vaarallistakin. Luvassa on väkisinkin repivää, mutta silti äärimmäisen tärkeää keskustelua. Poliittista näkemystä on äärimmäisen hankalaa julistaa Suomen edun vastaiseksi, mutta disinformaatio ja tilannekuvan tahallinen vääristäminen sellaista varmasti on.

Joka tapauksessa voimme selvitä tästä meitäkin vastaan suuntautuneesta hyökkäyksestä pitämällä kiinni oikeusvaltiostamme sananvapauksineen ja avoimuuksineen. Mutta se täytyy tehdä avoimin silmin ja ymmärtäen, että liberaalia demokratiaamme ja suvereniteettiamme koetellaan nyt kovinkin konstein.

Janne Riiheläinen

Kirjoittaja on joensuulainen turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut bloggari. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan. Hän vuorottelee keskiviikon kolumnipaikalla Sinikukka Saaren, Marko Kilven ja Juho Saaren kanssa.