Analyysi: Suomen suurin taideväärennössotku tekee lommon hyväuskoisuuteen

Taidekauppa perustuu paljolti luottamukseen. Toistakymmentä henkilöä on syytettynä väärennösjutussa ja heistä suuri osa on vaikuttanut taidekaupassa pitkään.

taideväärennökset
Sanna Vilkman.
Sanna Vilkman.Derrick Frilund / Yle

Taideväärennöksiä on puitu käräjillä ennenkin, mutta nyt käsillä oleva keitos on Suomen mittakaavassa omaa luokkaansa. Väärennettyä tai ylihinnoiteltua taidetta epäillään välitetyn miljoonien eurojen edestä, esitutkintamateriaalia on kertynyt 15000 sivua ja virka-apua on pyydetty ympäri Eurooppaa. Väärennöksiksi tai ylihinnoitelluiksi epäiltyjä teoksia on syyttäjän mukaan ehkä jopa satoja. Joukosta löytyy Edelfeltiä, Gallen-Kallelaa ja Ilja Repiniä.

Taidehuijauksia on pullahtanut esiin tuon tuosta viime vuosina ja väärennöksiä on päässyt livahtamaan myös museoiden seuloista. Joidenkin arvioiden mukaan jopa viidennes markkinoilla olevasta vanhasta kuvataiteesta on väärennettyä. Keskusrikospoliisi on todennut, että Suomessa on jo pitkään väärennetty arvotaidetta. Nyt alkanut oikeudenkäynti on silti lajissaan poikkeuksellinen.

Syytetteisiin vastaa kuusitoista henkilöä, joista moni on toiminut kauan taidekaupassa. Heitä epäillään törkeistä petoksista, törkeistä kavalluksista tai törkeästä rahanpesusta. Useille syytetyille vaaditaan vuosien ehdottomia vankeustuomioita. Vaikka lopputulos selviää vasta kuukausien päästä, on jo tutkinta saanut monet taidealan ammattilaiset katsomaan peiliin. Kuvajaisesta etsitään hyväuskoisuuden hintaa.

Pienillä markkinoilla on kovan tason asiantuntijoita rajallinen määrä. Kaupanteko perustuu poikkeuksellisen paljon keskinäiseen luottamukseen. Väärennösten, etenkin laadukkaiden väärennösten myyminen on useiden asiantuntijoiden mukaan suhteellisen helppoa, sillä taidekauppaa tehdään siinä uskossa, että asiat ovat niin kuin niiden sanotaan olevan. Ostajat eivät aina kysy teosten alkuperästä yhtään mitään.

Väärennökset ovat hyvä bisnes. Vaikka moni huijattu perää saataviaan oikeudessa, jää moni nuolemaan yksin haavojaan. Taideväärennöksen ostamiseen liittyy häpeää, osa taas ei halua nostaa asiasta äläkkää vakuutussyistä.

Yksittäisen keräilijän keinot aitouden selvittämiseen ovat sitä paitsi rajallisia, muistuttaa Ateneumin johtaja Susanna Pettersson. Taitavat huijarit tehtailevat uskottavasti paitsi teoksia myös niiden provenienssi- ja kontekstitietoja, eli omistajuuteen ja käyttöhistoriaan liittyviä dokumentteja.

Taideteoksen aitouden selvittäminen on hidasta ja kallista ja toisinaan lähes mahdotonta. Näin peti on pedattu valmiiksi luottamusta väärinkäyttävälle.

Taidehuijauksia ei saada kuriin ilman lainsäätäjän apua ja riittäviä resursseja tutkintaan. Petterssonin mielestä on käsittämätöntä, että väärennetty teos voi palata markkinoille uudelleen ja uudelleen. Teokset, jotka on oikeudellisissa prosesseissa todettu väärennöksiksi, pitäisi hänen mielestään aina merkitä väärennöksiksi.

Osa keräilijöistä harrastaa nimenomaan väärennöksiä. Niillä on omat, kuumana käyvät markkinansa, joilla hinnat nousevat. Kun ulosottovirasto kauppasi Dalín satavuotisjuhlanäyttelystä takavarikoituja teoksia, joista osa oli todettu väärennöksiksi, oli paikalla yleisöryntäys. Olennaista on se, että ostaja tietää, mitä rahallaan saa.

Taide on edelleen hyvä sijoitus, mutta taustat kannattaa selvittää aina. Mitä kalliimpi teos, sitä suurempi on riski.