Onko koulussa pakko istua? Opettajan asenne ratkaisee kuinka paljon koulussa on liikettä

Toiminnallisuus on tullut osaksi opetusta, mutta lapset istuvat yhä liikaa. Syytä löydetään niin resurssien vähyydestä kuin opettajien asenteista.

koulut
Lapset tekevät matemiikan läksyjä.
Alakoululainen istuu paikallaan hereilläoloajastaan päivittäin 65 prosenttia ja 7.-luokkalainen nuori 71 prosenttia. Lähes puolet tästä paikallaanolosta tapahtuu koulussa.Markku Ojala / AOP

KajaaniAlakoululainen istuu paikallaan hereillä oloajastaan päivittäin 65 prosenttia ja 7.-luokkalainen nuori 71 prosenttia. Lähes puolet tästä paikallaan olosta tapahtuu koulussa.

Kun jatkuvan istumisen haitat ovat yleisesti tiedossa, voi vain ihmetellä, miksi istumisen kulttuuri on niin syvälle juurtunut koulumaailmassa? Miksi toiminnallisuus ei ole suuremmassa roolissa oppitunneilla, sillä missään ei linjata, että luokissa on oltavat pulpetit tai opiskelun on tapahduttava istuen.

– Kyllähän se varmaan on siellä opettajien asenteissa ja toisaalta myös omassa kokemuksessa ja ammattitaidossa. Ketään syyllistämättä, on kenelle tahansa missä tahansa työpaikassa murros, jos aletaan yhtäkkiä vaatia uudenlaista toimintatapaa ja todetaan, että tapa, jolla olet tehnyt työtäsi 20 viimeistä vuotta on väärä, pohtii Liikkuva koulu -ohjelman ohjelmajohtaja Antti Blom.

Olen ottanut esimerkiksi matematiikan tunnilla käyttöön, että tiettyjen tehtävien jälkeen tehdään jokin sarja liikkeitä.

Auli Seppänen

Blom ymmärtää opettajia ja sitä, että muutos vie aikansa. Onhan koulujen oppituntien malli perinteisesti rakentunut siihen, että oppilaat istuvat ja kuuntelevat ja opettaja opettaa.

– Jos katsotaan tästä vuosikymmen taaksepäin, melkein ainut tapa antaa opetusta oli se, että oppilaat istuivat pulpeteissa ja heille "kaadettiin" tieto opettajan toimesta.

Liikkuva koulu -ohjelma on konkreettisesti näyttänyt sen, että tuosta mallista voi olla vaikea oppia pois, vaikkakin tänä päivänä toiminnallisia oppitunteja pidetään yhä enemmän. Ainoa lääke mallin muuttamiseen on ajan antaminen uusien tapojen hyväksymiseen.

– Liikkuvissa kouluissa ensimmäinen vuosi on perusteluvuosi, jonka aikana ei kannata odottaa etenkään sellaisilta henkilöltä, joilla on asiaa vastaan jotain, kovinkaan konkreettisia toimenpiteitä. Vaan antaa hänelle aikaa katsoa sivusta vaikutuksia, kun muut tekevät ja ottavat uusia toimintamalleja käyttöön. Ehkä seuraavana vuonna voi odottaa myös toimintamalleja.

Hallitusohjelman kärkihankkeisiin kuuluva Liikkuva koulu on ohjelma koululaisten aktiivisuuden lisäämiseksi koulupäivän aikana. Tavoitteena on, että jokainen oppilas liikkuisi päivän aikana tunnin.

Hankkeena vuonna 2010 alkanut Liikkuva koulu -ohjelma on käytössä lähes 70 prosentissa Suomen peruskouluista.

Ongelma oppituntien ulkopuolella

7–18-vuotiaiden pitäisi suositusten mukaan liikkua tunnista kahteen päivän aikana. Vaikka koulujen oppitunnit ovat yhä useasti passiivisia, ei kajaanilaisen liikuntatieteiden tohtori Jaana Karin mukaan ongelman ydin ole oppitunneilla istumisessa. Sen sijaan hänen mielestään kaikki oppituntien ulkopuolella tapahtuva on ratkaisevassa roolissa.

– Eli koulumatkat aina ehdottomasti jalkaisin tai polkupyörällä. Silloin saadaan heti aamulla aineenvaihdunta käyntiin ja välituntiolosuhteet pitäisi saada sellaiseksi, että lapset innostuvat ja myös nuoret liikkuvat, huomauttaa Jaana Kari, joka toimii Kajaanissa Liikkuva koulu -ohjelman koordinaattorina.

Lapsia kiipeilytelineessä.
Koululaisen tulisi liikkua tunnista kahteen päivän aikana.Jyrki Lyytikkä / Yle

Kari kertoo, että kun koulumatka ja välitunnit ovat aktiivisia, jaksaa oppilas istua 45 minuutin oppitunnin paikallaan. Kun oppituntien ulkopuolinen aika on varmistettu aktiiviseksi, on Karin mukaan sitten vasta alettava kehittää oppituntien sisälle istumisen katkaisuja.

Millä keinoin istumista sitten voidaan katkaista? Toiminnallinen oppitunti voi Karin mukaan yksinkertaisemmillaan tarkoittaa sitä, että oppilaat esimerkiksi nousevat varpailleen kyllä-vastauksen merkiksi ja menevät kyykkyyn vastatakseen ”ei”.

– Voi pitää vaikkapa kävelykokouksia, jolloin voi tehdä läksynkuulustelua, Kari kertoo.

Kainuussa Suomen liikkuvimmat koulut

Antti Blomin mukaan karkeasti ottaen Itä-Suomen koulut ovat Länsi-Suomea aktiivisemmin ottaneet Liikkuva koulu -ohjelman käyttöönsä. Suomen aktiivisin alue on Kainuu, jonka kouluista 99,8 prosenttia on ohjelmassa mukana. Etelä-Karjala on toiseksi aktiivisin maakunta.

– Toki pitää muistaa, että nämä ovat Suomen pienimpiä maakuntia, joten kyseessä on myös rakenteellinen asia. Näissä maakunnissa tämä on helpommin toteutettavissa kuin vaikkapa Uudellamaalla.

Lapset kiipeilevät välitunnilla.
Toni Pitkänen / Yle

Eräs uudenlaisia liikuttamisen tapoja kokeileva koulu on Kätönlahden koulu Kajaanissa. Lähes 500 oppilaan alakoulussa otettiin viime lukuvuonna käyttöön kaksi puolen tunnin välituntia, joista toinen aamupäivällä ja toinen iltapäivällä. Oppilaat voivat tuona aikana liikkua ja pelailla oman mielen mukaan. Koululla on koettu liikunnalliset välitunnit toimivaksi ratkaisuksi.

– Kysyin asiasta omilta 5.-luokkalaisilta. He muistavat vielä ajan, kun meillä oli normaalit lyhyet välitunnit käytössä. Oppilaat sanoivat, että tämä on parempi. Välitunnilla ehtii tulla jopa hiki ja koulupäivän aikana voi vaikkapa pelata jalkapallomatsit kahden eri luokan kanssa. Lapsi saa parhaimmillaan tunnin liikuntaa pelkästään koulupäivän aikana, kertoo opettaja Hannaleena Kemppainen.

Kätönlahden koululla on otettu arkeen myös toiminnalliset oppitunnit. Ekaluokkalaisia opettava Auli Seppänen erityisesti on pureutunut toiminnallisten oppituntien pitämiseen.

– Olen ottanut esimerkiksi matematiikan tunnilla käyttöön, että tiettyjen tehtävien jälkeen tehdään jokin sarja liikkeitä. Käydään käytävällä kävelemässä, hypitään, pompitaan, tasapainollaan tai jollain tavalla kuitenkin liikutaan, että päästään irti tehtävästä. Saadaan liikuntaa ja ajatukset hetkeksi muualle.

Kyllähän se varmaan on siellä opettajien asenteissa ja toisaalta myös omassa kokemuksessa ja ammattitaidossa.

Antti Blom

Seppäsen mukaan käytäntö toimii hyvin. Se ei teetä hänelle ylimääräistä työtä eikä aiheuta epäjärjestystä luokkaan. Koska lapset ovat erilaisia, sopii toiminnallinen oppitunti toisille lapsille jopa paremmin kuin perinteinen tapa.

– Toiset oppilaat ovat liikkuvaisempia kuin toiset. Näin myös ne oppilaat, jotka tuskailevat istumisen kanssa, pääsevät tekemään jotain välillä ja pystyvät sitten suorittamaan tehtävänsä loppuun asti, Seppänen huomauttaa.

Aikuisten ongelma, lapset haluavat liikkumista

Vaikka Kainuu onkin Suomen aktiivisin Liikkuva koulu -ohjelmassa, on Jaana Karin mukaan vielä paljon tehtävää. Hänen mukaansa moni koulu on hankkinut välituntiliikuntavälineitä ja suunnitellut aktivoivia asioita, mutta käytäntöön kaikkea ei ole vielä saatu. Osassa kouluista, etenkin alakouluilla, liikutaan hyvin.

– Yläkouluilla pitäisi panostaa tähän tosi paljon enemmän. Tiloja ja välineitä pitäisi saada nuorten käyttöön, eikä lähteä sillä ajatuksella, että eivät nuoret kuitenkaan halua mitään tehdä. Ehdottomasti he haluavat ja tekevät, kun siihen on tilat ja välineet.

Kätönlahden koululla nähdään, että este lasten aktiiviselle koulupäivälle onkin juuri aikuisten asenne.

– Meillä voi olla ennakkoajatuksia, että työrauha luokassa häiriintyy, jos oppituntia keskeytetään vaihtamalla asentoa tai työtapaa, mutta lapset ovat sopeutuvaisia. Se vaatii meiltä aikuisilta hetken sietämistä ennen kuin jokin uusi käytäntö pystyy olemaan rutiini luokassa, Hannaleena Kemppainen herättelee.

Se vaatii meiltä aikuisilta hetken sietämistä ennen kuin jokin uusi käytäntö pystyy olemaan rutiini luokassa.

Hannaleena Kemppainen

– Jollakin tavalla koen, että tälle asialle täytyy olla johdon ja työyhteisön tuki. Että tällaista saa tehdä, kaikkea voi kokeilla ja sitä ei tuomita heti alkuun, vaikka epäonnistumisia tulee, huomauttaa puolestaan Auli Seppänen.

Jaana Kari näkee, että perusopetuksessa katse pitäisi suunnata enemmän kokonaisuuteen. Hänen mukaansa nuoret haluavat koulupäiviin enemmän liikkumista kuin opetusta digitalisaatiomuutoksista.

– Heille digitalisaatio on ihan arkipäivää muutenkin, mutta koulusta puuttuvat liikuntavälineet ovat niitä, joita he erityisesti toivovat.