Analyysi: Presidentti Koivistolta vinkki 24 vuoden takaa – Turvallisuuspolitiikka ei kuulu mukaan hävittäjähankintaan

Mauno Koiviston esittämät näkemykset hävittäjähankinnoista ja niihin liittyvästä turvallisuuspolitiikasta ovat jälleen ajankohtaisia. Hävittäjien todellista hintaa ei tiedetä vielä moneen vuoteen, kirjoittaa ajankohtaistoimituksen toimittaja Tuomas Kerkkänen.

hävittäjät (lentokoneet)
Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Suomen hävittäjähankinnan hintalappu tulee olemaan jopa kymmenen miljardia. Se tarkoittaa reilua kahta tuhatta euroa jokaista tulonsaajaa kohti.

Toistaiseksi kukaan asiaan perehtynyt asiantuntija tai aihetta seurannut poliitikko ei ole esittänyt arvioita, että rahaa kuluisi tuntuvasti vähemmän. Tämä lieneekin viisasta, sillä todennäköisimmin näiden asejärjestelmien kokonaiskustannukset ovat huomattavasti enemmän.

Perustelen. Tutkimme kollegani Esko Varhon kanssa kesällä 2015 modernien hävittäjien hankintahintaa ja käyttökustannuksia. Esimerkiksi Norja hankki 52 yhdysvaltalaista F-35 hävittäjää, joka on yksi Suomenkin kilvassa mukana olevista hävittäjätyypeistä. Kauppahinnaksi Norjan puolustusministeriö laski 7,5 miljardia euroa. Mutta tällä rahalla ei vielä lennetä. Puolustusalalla on vakiintunut laskentatapa, jonka mukaan hävittäjän hankintahinta on kolmasosa elinkaarikustannuksista.

Jos taas lasketaan yhteen hankintahinta sekä käytön, ylläpidon ja päivitysten kulut kolmeltakymmeneltä vuodelta, on hinta 28,6 miljardia euroa. Näin laskee Norjan puolustusministeriö.

Mihin alkuperäisen hintalapun päälle tuleva 20 miljardia sitten palaa?

Rahalla koneet pidetään kunnossa, lennossa ja niitä kehitetään entistä ärjymmiksi. Esimerkiksi Suomen Horneteihin tulee mahdollisuus risteilyohjusten ampumiseen. Ohjushankkeen koelentoja tehdään parhaillaan Yhdysvaltain Kaliforniassa. 400 kilometrin päähän lentävien ohjusten hankintahinta oli puolustusministeriön mukaan yhteensä noin 180 miljoonaa euroa.

Voimme vain kuvitella, millaisia aseita sotateollisuus on kehittänyt vaikkapa vuoteen 2040 mennessä.

Ennen vastakauppoja, nyt velkaa

Toisin kuin Hornet-hankinnassa, tällä kertaa suolaista hintaa ei voi laimentaa lupauksilla vastakaupoista. 1990-luvun lama-Suomessa niihin uskottiin maan ylintä johtoa myöten.

– Vastakaupan pitäisi olla jollain tavalla aitoa uusvientiä, eikä vain perinteistä vientiä lasketa siihen, totesi silloinen tasavallan presidentti Mauno Koivisto kesällä 1992 Helsingin Sanomien haastattelussa. Tähän Koiviston kiinnostavaan haastatteluun palaan vielä.

Nyt valtiojohdon näkemys puolustushankinnan talousvaikutuksista on vähemmän rohkaiseva.

– Nämä hankinnat tehdään velkarahalla ja maksetaan sitten pois, totesi valtiovarainministeri Petteri Orpo Ylelle marraskuun lopulla, viitaten samalla noin kaksi miljardia euroa maksaviin Laivue 2020 -ohjelman sotalaivoihin.

Kuten edellä todistelin, lentokoneiden pitäminen ilmassa ja laivojen vesillä maksaa – ei maltaita vaan jopa kymmeniä miljardeja veroeuroja.

Tämän tietävät myös hävittäjävalmistajien lobbarit.

Siksi Lockheed Martinin kaupallinen johtaja Jack Crisler lupaili Ylelle kesällä antamassaan haastattelussa, että se aikoo laskea F-35 -hävittäjän hintaa.

Siksi Boeingin edustaja Maria Laine sanoi, että “Super-Hornetissa on paras hinta-laatu -suhde Suomen veronmaksajille.”

Siksi Saab kertoo kiiltävässä esitteessään, että “Gripen suojelee puolustusbudjettiasi yhtä hyvin kuin kansalaisiasi.”

Odotan mielenkiinnolla ranskalaisen Dassaultin Rafale-aiheisia markkinointisäkeitä.

Minkä valmistajan puheille kokonaisedullisesta 10 miljardin kaupasta on eniten katetta? En tiedä, mutta otan selvää.

Kysyin hankintaa valmistelevasta puolustusvoimien logistiikkalaitoksesta, miten hyvin kisassa olevien vaihtoehtojen käyttökuluja pystytään vertailemaan. Vastaus tuli nopeasti.

Kari Renko
Kari RenkoYle

– Lentotuntihinnan laskenta liittyy elinkaarikustannusten laskentaan, mikä tapahtuu tarjousten vertailuvaiheessa vuosina 2019–20, totesi logistiikkalaitoksen varajohtaja, insinööriprikaatikenraali Kari Renko.

Menee siis vielä vuosia, ennen kuin suomalaisten päättäjien käytössä on puolueettomat ja vertailukelpoiset luvut eri hävittäjävaihtoehtojen kokonaiskustannuksista.

Kaupan päälle politiikkaa

Insinöörien, kenraalien ja insinööriprikaatikenraalien pyörittäessä exceleitään ehditään kauppaan liittyviä poliittisia ja taloudellisia ulottuvuuksia spekuloida todennäköisesti kyllästymiseen asti. Lähentääkö konehankinta Suomea kenties Natoon, Ruotsiin vai yhteiseurooppalaiseen puolustukseen? Tai jos valitsemme koneen X, vaikeutuuko yhteistyö johonkin suuntaan? Tuleeko Trump lobbaamaan diiliä?

Hornet-hankinnan yhteydessä silloinen hallitus ja presidentti Koivisto korostivat, että Hornetit ostettiin, koska niiden suorituskyky ja elinkaaren hinta olivat kohdallaan.

– Me emme ole pyytäneet hävittäjäkaupan päälle mitään turvallisuuspoliittisia lisiä, eikä niitä ole meille tarjottu. Turvallisuuspolitiikka on kokonaan tämän kaupan ulkopuolella oleva asia, Koivisto sanoi Helsingin Sanomille vuonna 1992, kun häneltä kysyttiin hävittäjähankinnan perusteista.

Toki puolustuspolitiikkaa jo 1990-luvulla yritettiin koplata mukaan. Ruotsalaisen JAS-hävittäjän hävittyä kilpailun Ruotsin silloinen puolustusministeri Anders Björck puhui puolustusyhteistyön vaikeutumisesta. Jo ennen kauppaa Peter Wallenberg – ruotsalaisen rahasuvun ykkösmies – oli sanonut puolustusministeri Elisabeth Rehnille (rkp) vetävänsä sijoituksensa Suomesta, jos ruotsalaishävittäjää ei valita. Hornetin kyytiin itsekin päässyt Rehn kertoo asiasta 90-luvun muistelmissaan.

Mirageaan kaupanneet ranskalaiset puolestaan puhuivat EY-jäsenyysneuvottelujen vaikeutumisesta.

Koiviston pykälä käyttöön?

Tälläkin kertaa lobbausta tehdään isolla rahalla ja laajalla rintamalla, joten jälkipyykiltäkään tuskin vältytään. Asekilpailutuksille on peräti tyypillistä, että joku hävinnyt osapuoli syyttää kilpaa epäreiluksi.

Hornet-kaupan jälkipuheisiin tuskastunut Koivisto esittikin Hesarin haastattelussa kiinnostavan - ja jälleen 2010-luvulla ajankohtaisen ehdotuksen.

Presidentti pohti, pitäisikö tulevien tarjouskilpailujen sääntöihin lisätä pykälä, jonka mukaan tarjoaja lupaa tyytyä tehtyyn ratkaisuun, jos se on tehty etukäteen ilmoitettujen sääntöjen mukaan. Tällaisen Koiviston lähes neljännesvuosisata sitten ehdottaman lisäyksen ehtii vielä hyvin muotoilla uuteen tarjouspyyntöön, jonka on määrä lähteä hävittäjävalmistajille keväällä 2018.

Koiviston haastattelu 24 vuoden takaa tuntuu muutenkin ajankohtaiselta, joten lainasin tätä arkistojen aarretta surutta.

Samassa haastattelussa Koivisto muuten katsoi, että läntisen ja itäisen ydinvoimatekniikan kilpailuttaminen vastakkain johtaa siihen, että “ollaan suossa hyvin äkkiä”. Tämä tapahtui 1960-luvun lopulla. Jotain tuttua?

_Korjaus 7.12. Jutussa luki aiemmin, että puolustusministeri Rehn pääsi Hornetin kyytiin Amerikassa. Lento tapahtui Suomen Turussa amerikkalaisen taitolentoryhmän Blue Angelsin vierailun yhteydessä. _