Haloo Helsinki! on noussut suursuosioon harvinaisella reseptillä: Kitaravetoinen rock on dinosaurusten laji rapin ja konemusiikin kulta-aikana

Suomalaisen popmusiikin kärkilistoja ovat vuosia hallinneet sooloartistit ja räppärit. Suomi-rockin, oikeiden soitinten ja albumikokonaisuuksien nimiin vannova Haloo Helsinki! on poikkeus joukossa.

Haloo Helsinki!
Haloo Helsinki.
Juha Kivoja/Yle

Mustavalkoisella, elegantilla videolla ohdakkeet keinuvat hiekkaisessa tuulessa. Haloo Helsingin! tulevan levyn ensilohkaisu Rakas on espanjalaiskitaroiden sävyttämä haikea balladi, jossa onnetonta rakkautta saatellaan hautaan. Laulaja-basisti Elli Haloo tietää, että yhtyeeltä odotettiin jotain muuta.

– Meidän ekalla sinkulla on monta kertaa ollut sellainen meidän perusrokkiräime. Nyt kun olemme tauon jälkeen työstäneet kuudetta levyä, oli luontevaa tehdä jotain vähän erilaista.

Perusrokkiräimettä ei ole kuitenkaan tyystin hylätty, vaikka musiikki on saanut uusia sävyjä. Haloo Helsinki! luottaa soittimiin ja bändimeininkiin eikä liihota trendien mukana, kuvailee toinen kitaristi Leo Hakanen.

– Meillä on kaksi kitaraa, rummut ja basso. Soittimet kuuluvat levyllä, koska me ollaan lähtökohtaisesti rokkibändi. Me ei lähdetä siihen tämän päivän soundiin, jota tulee jatkuvasti, vaan tehdään omannäköistä musaa sydämellä ja rehellisesti.

Kitaristikollega Jere Marttila on samaa mieltä.

– Me on nyt yhdeksän vuotta painettu hommia. Tietysti siinä ajassa jokainen kasvaa ja saa uutta inspiraatiota, joka vaikuttaa musiikkiin. Se, miltä Haloo Helsinki! kuulostaa ja mikä on Haloo Helsingin! soundi on kuitenkin juurtunut meihin aika vahvasti.

Matkalla Suomi-rockin raskaaseen sarjaan

Aikana, jona sooloartistit, rap, ysäri ja elektroninen tanssimusiikki jylläävät listakärjessä, Haloo Helsinki! on Suomi-rockin harvoja lähettiläitä. Sen jälkeen kun PMMP pisti pillit pussiin, ovat vastaavan konseptin menestysbändit dinosaurus-sarjaa.

Apulanta luottaa vielä rockiin ja vetää areenoita täyteen, mutta senkin soittajien keski-ikä on reilut kymmenen vuotta korkeampi kuin Haloo Helsingin!

Haloo Helsingin! aloittaessa taivaltaan soittajat olivat vasta teini-iässä. Nyt on takana yhdeksän yhteistä vuotta ja yhtye on moneen kertaan arvioitu Suomen suosituimmaksi. Kitaristi Jere Marttilan mielestä pääsy Suomi-rockin kaanoniin ei tunnu yhtään hullummalta ajatukselta, mutta vielä siihen on matkaa.

– Olisihan se mieletöntä, jos tätä saisi tehdä vielä ainakin seuraavat kymmenen vuotta, mutta mennään steppi kerrallaan. Musiikin pitää ammentaa jostain ja tekemisen pitää tuntua hyvältä. Jos alkaa liikaa puristaa mailaa, se näkyy tekemisessä. Olisihan se hienoa vaikuttaa niin isona järkäleenä suomalaisessa musiiikkihistoriassa kuin Eput ja Popeda. Ne on tehneet huikean uran ja me kunnioitetaan niitä tosi paljon.

Haloo Helsingin! huikean menestyksen takana on tarttuvien, melodisten sävellysten ja samaistuttavien lyriikoiden liitto. Yhteislaulupotentiaali on merkittävä. Vaikka sanoituksista vastaavalle Elli Haloolle kappaleet ovat henkilökohtaisia, ottaa yleisö ne omakseen.

– Uudelle levylle oon saanut purkaa taas melkoisen aivomyrskyn. Sitten kun uuden albumin nimi aikanaan julkistetaan, niin se ei jää epäselväksi, Elli Haloo nauraa.

Elli Haloo.
Elli Haloo pistää itsensä likoon teksteissään.Juha Kivioja/Yle

Pitkäsoittoja, ei pikavoittoja

Luotto rockiin ei ole yhtyeen ainoa poikkeuksellinen piirre. Yhden hitin ihmeiden ja hittisinkkujen kultakaudella Haloo Helsinki! luottaa temaattisiin albumeihin. Vaikka niiltä on irrotettu hittejä hitin perään, tekee bändi hiottuja kokonaisia levyjä, kuvailee Leo Hakanen.

– Me olemme kaikki kasvaneet juuri albumeita kuunnellen, ne ovat meille kaikille tärkeitä kansikuvia myöten. Albumeilla kaikki biisit tukevat toisiaan.

Elli Haloosta tuntuisi vieraalta yrittää ahtaa kokonaisia elämänvaiheita yksittäisiin kappaleisiin tai lyhyisiin EP-levyihin.

– Albumi on aina jonkin aikakauden summaus. Se on meille myös tekijöinä tosi paljon kivempaa, että voimme luoda monipuolisesti erilaisia tekstejä ja melodioita.

Haloo Helsinki! vietti juuri sapattivuotta, joka päättyi levytyssessioon legendaarisella Hansa-studiolla Berliinissä. Sen suojissa ovat tehneet musiikkia muun muassa David Bowie, Iggy Pop ja U2.

Yhtyeen edelliset albumit on tehty Suomessa, mutta kuudes levy haluttiin tehdä paikassa, jossa musiikin historian todella aistii, kuvailee Jere Marttila.

– Se oli uutta ja inspiroivaa ja antoi todella paljon fiilistä. Puitteet olivat aikamoiset. Meillä oli todella tiivis parin viikon rupeama, jonka aikana me löydettiin itsestämme bändinä uusia ulottuvuuksia. Se oli erilainen tyyli tehdä hommia.

Intensiivinen työskentely oli myös rumpali Jukka Soldanin mieleen.

– Meillä ei ollut mitään häiriötekijöitä. Painettiin hommia, mentiin nukkumaan ja aamulla jatkettiin. Nyt tuntuu todella hyvältä olla back in business ja treenata myös vanhat biisit keikkakuntoon.

Omaa aikaa, omaa tilaa ja hillitön livemeno

Haloo Helsingin! jäsenet ovat kasvaneet yhdessä teini-iästä aikuisuuteen ja tehneet yhdessä noin 700 keikkaa. Tauko oli soittajien mukaan tarpeen. Sen aikana kukin matkusteli tahoillaan, sai uusia vaikutteita ja latasi akkuja. Yhtye on kaikille neljälle kuin toinen perhe, mutta sille ensimmäisellekin on hyvä välillä saada aikaa, summaa Elli Haloo.

– Oli todella tärkeää, että ehti viettää oikeasti aikaa myös Suomessa ja nähdä läheisiä.

Yhdeksän vuotta samassa keikkabussissa eivät ole hiertäneet bändin keskinäisiä ihmissuhteita. Faneille välittyvä hyvä energia perustuu bändin sisäiselle hyvinvoinnille.

– Me olemme oppineet tuntemaan toisemme ja käsittelemään toisiamme. Tässä on kuitenkin neljä todella erilaista persoonaa. On otettava omaa aikaa ja annettava omaa aikaa. Meillä on onneksi tosi kiva bussi, jossa on kaikille omaa tekemistä. Tärkein asia on se, että meistä kaikki tykkäävät tehdä yhdessä ja tehdä juuri tätä musaa.

Haloo Helsinki -yhtye.
Ennen keväällä käynnistyvää keikkarumbaa viimeistellään levyä.Juha Kivioja/Yle

Kaikkein parasta sekä bändille että sen faneille ovat live-esiintymiset. Haloo Helsinki! on tunnettu keikkabändinä, joka antaa kaikkensa.

– Joskus on vaikka kuinka väsynyt, kun nousee lavalle. Sitten, kun ekan soinnun aikana näkee kaikki ne ihmiset, jotka on tulleet paikalle, se saa jaksamaan kaiken muun hullunmyllyn, Elli Haloo kuvailee.

Ennen taukoa Haloo Helsinki! veti kahtena iltana Helsinki Areenan täyteen. Mitä sitten voi tehdä, kun kaikki on täällä jo saavutettu? Esimerkiksi järjestää uuden levyn ensimmäisen keikan Tallinnaan. Uuden levyn kappaleet esitellään maaliskuussa kymmentuhatpäiselle yleisölle Saku Areenalla.

Kitaristi Leo Hakasen mukaan kyse on siitä, että sitoutuneelle fanijoukolle halutaan tarjota uusia elämyksiä. Nyt se on kokonaisvaltainen keikkareissu, josta ehtii halutessaan yöksi takaisin kotiin.

– Me halutaan kehittää etenkin livepuolelle aina jotain uutta ja mageeta, koska se on se meidän juttu. Me haluttiin paluukeikasta ainutkertainen tapahtuma. Sellainen, josta olisi kiva sanoa, että olin tuolla mukana.