yle.fi-etusivu

Kaikenlaiset professorit seikkailevat sekavilla urapoluilla – yliopistomaailma kaipaisi selkeyttämistä

Suomen yliopistoissa on tätä nykyä monenlaisia professoreja. Eri nimikkeiden kautta yliopistot säästävät rahaa, mutta urapolun koeaika saattaa venyä vuosiksi.

professorit
grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Eri professorititteleitä on nykyään runsaasti. Niitä käytetään usein sekavasti etenkin mediassa. Tittelien runsauteen on osasyynä vaihtunut tapa rekrytoida professoreita.

Yliopistot ovat ottaneet käyttöön tenure track -urapolkumallin, jossa lahjakkaat tutkijat sitoutetaan yliopistoon ja päämääränä on vakinainen professuuri. Käytännössä tohtorinväitöksen jälkeen edetään portaittain eri tehtävien kautta, jos tieteentekijä täyttää asetetut tavoitteet.

Edelleen kuitenkin valitaan myös suoraan apulais- tai professorin tehtäviin. Kahden mallin käyttö aiheuttaa kitkaa.

Vakinaistamisen sijaan tenure track -urapolulle päässyt saa jännittää tulevaisuuttaan joka kolmas tai viides vuosi. Uran eteneminen on kiinni tieteellisistä näytöistä ja verkostoitumisesta, opetus- ja johtamistaidoista sekä kyvystä hankkia ulkopuolista rahoitusta.

Professoriliiton järjestöpäällikkö Raija Pyykkö kirjoittaa blogissaan (siirryt toiseen palveluun), että portaiden lukumäärä ja urapolulla olevien nimikkeet vaihtelevat yliopistosta toiseen.

Toisaalta urapolku on myös lupaus töistä pitkällä tähtäimellä.

Professori-tittelin käyttö sekavaa

Professoriliiton järjestöpäällikkö Raija Pyykkö on listannut käytössä olevia professori-nimikkeitä:

Aalto Distinguished Professor, akatemiaprofessori, Assistant Professor (tenure track), apulaisprofessori, Associate Professor, Associate Professor (tenure track), Professor of Practice, TUT Industry Professor, Aalto-professori, professori, Distinguished Professor, FiDiPro-professori, Adjunct Professor, tutkijaprofessori, tutkimusprofessori, Junior Visiting Professor, Visiting Professor, Guest Professor, vieraileva professori, vierailijaprofessori, vieraileva apulaisprofessori.

Apulaisprofessori-nimikettä käytetään sekä tenure trackin yhteydessä että sen ulkopuolella. Yleisön on vaikea tietää joka hetki, millaisesta professorista on kyse.

Itä-Suomen tenure track -malli
Itä-Suomen yliopiston tenure track -malli.Itä-Suomen yliopiston nettisivut

Professoriliiton puheenjohtaja Kaarle Hämerin mukaan tilanne on sekava ja vaatisi selkeämpää ohjeistusta. Etenkin työelämäprofessorit (Professor of Practice) pitäisi nimetä uudella tavalla, koska kaikilla ei ole edes tohtorintutkintoa saati tieteellisiä julkaisuja.

Ongelma syntyy nimenomaan siitä, että käytännössä usein tuo "of Practice" jää pois ja henkilö tulkitaan erheellisesti täysprofessoriksi.

Heidät on usein kiinnitetty yliopistoon vain pienellä työpanoksella osa-aikaisina ja professori-nimike ehkä houkuttelee enemmän kuin pelkkä asiantuntija.

Suomalaisen dosentti-nimikkeen englanninkielinen vastine on Adjunct Professor. Englanninkielinen docent viittaa toisaalta opettajaan, mutta amerikanenglannissa museo-oppaaseen.

Adjunct Professor -nimikettä käytetään kahdessa merkityksessä: dosentti-nimikkeen käännöksenä ja määräaikaisena tehtävänä, jonka avulla ansioituneita alan asiantuntijoita on palkattu Raija Pyykön mukaan osa-aikaisesti opetustehtäviin.

Aalto-yliopiston monet professorit

Aalto-yliopistossa professorien tenure track -urapolku on laajimmin käytössä. Ensimmäiset tutkijat urapolulle rekrytoitiin vuonna 2011.

Aalto-yliopiston pääkampus Espoon Otaniemessä.
Aalto-ylippisto otti tenure track -urapolun käyttöön vuonna 2011.Emmi Tulokas / Lehtikuva

Aalto-yliopiston erityisasiantuntija Greger Lindénin mukaan kolmivaiheiseen järjestelmään on pestattu siitä lähtien yli 260 professoria, joista 156 on vakinaistettu.

Tällä hetkellä vakinaisia professoreita on Aalto-yliopistossa 241 ja 123 määräaikaista tenure track -urapolulla. Se koostuu kolmesta tasosta: assistant professor (apulaisprofessori), associate professor ja full professor.

Heidän lisäkseen Aalto-yliopistossa on 87 muuta professoria, joiden nimikkeinä on muun muassa Professor of Practice - ja Adjunct Professor. Vain osa heistä on hyväksytty Professoriliiton jäseniksi.

Monenportaan professoreita

Eri professori-nimikkeillä työskentelevien asema on myös hyvin erilainen. Vakinainen professori voi tieteen saralla porskuttaa eläkeikään saakka. Määräaikainen joutuu hakemaan uudelleen töitä sopimusvuosien täyttyessä.

Professoriliiton saamien tietojen mukaan tällä hetkellä eri yliopistojen tenure track -vakinaistamispoluilla on lähes 400 apulaisprofessoria, assistant professoria ja associate professoria tavoittelemassa pysyvää professuuria.

Heidän koeaikansa kohti vakinaistamista saattaa venyä 10 vuoteen, mikä kuvaa hyvin yliopistohenkilöstön nykyistä epävarmaa pätkätyötodellisuutta.

Helsingin yliopisto.
AOP

Parhaiten palkatut vakinaiset professorit ovat vuoden 2015 tilaston mukaan Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa, missä kokonaispalkan keskiarvo on 7 939 euroa/kk. Matalimmin ansaitsi Taideyliopiston ja Åbo Akademin professorit, keskiarvopalkka oli Turussa 6 685 euroa/kk.

Koko maan yliopistojen osalta professorien kokonaispalkan keskiarvo on 7 094 e/kk. Määräaikaisten professorien palkan vaihteluväli vuonna 2015 oli 5 383 - 8 547 euroa/kk, tenure track -uralla ehkä kuitenkin alempi.

Tiedot perustuvat Sivistystyönantajien tilastoon, joka on koottu yliopistojen ilmoittamista tiedoista.

Kaksi järjestelmää käytössä

Osa yliopistoista palkkaa professoreita pysyviin töihin vanhaan tapaan, osa on siirtynyt rekrytoimaan kaikki professorit tenure track -järjestelmän kautta. Käytännöt vaikuttavat rinnakkain vielä vuosia.

– Avoimiin paikkoihin on kilpailullinen haku ja joihinkin niistä voi tulla useita kymmeniä hakemuksia Suomesta ja ulkomailta. Käytännössä suuri osa akateemisista tehtävistä, esimerkiksi projektirahoitteiset tehtävät, on edelleen määräaikaisia. Niihin ei liity urapolkua ja avoimia tehtäviä täytyy hakea erikseen, sanoo Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Maria Pietilä.

Pietilä valmistelee väitöskirjaa tenure track -järjestelmästä.

– Yliopistojen kannalta etuna on mahdollisuus sitouttaa lahjakas tutkija uran alkuvaiheessa tiettyyn yliopistoon. Yliopistot voivat myös houkutella ulkomaista tutkijakuntaa hyvillä uranäkymillä, arvioi Pietilä.

Yhtenäistä mallia tenure track – urapolusta ei ole. Työsopimusten sisältö ja uraportaiden määrä vaihtelevat eri yliopistojen välillä.

Vaihtelevat käytännöt jatkuvat

Helsingin yliopiston professori Pekka Kauppi pitää professorivalintoja yliopistojen tärkeimpinä päätöksinä. Hänen mukaansa huippututkijoita ei voi houkutella määräaikaisiin professuureihin sen paremmin ulkomailta kuin Suomesta.

Nykyinen järjestelmä on sekava ja yliopistoilla on täydet valtuudet selkiyttää niitä.

Pekka Kauppi, professori, Helsingin yliopisto

Kauppi julkaisi vastikään kirjan Kahlehdittu yliopisto, jossa hän ottaa kantaa myös professorinimityksiin ja urapolkuihin.

– Nykyinen järjestelmä on sekava ja yliopistoilla on täydet valtuudet selkiyttää niitä, Kauppi sanoo

Professoriliiton puheenjohtaja Kaarle Hämerin mukaan ongelmia tuo kahden rinnakkaisen järjestelmän käyttö.

Kokeneemmat ja jo pätevöityneet dosentti-tasolle ehtineet tutkijat ja ryhmänjohtajat eivät sovi tenure track -järjestelmän puitteisiin ja voivat kokea katkeruutta siitä, kun nuoremmat tutkijat kiilaavat ohi uuden väylän kautta saatuaan lupauksen tulevasta tehtävästä.

Aiemmin eteneminen yliopistoissa on tapahtunut pelkästään julkisilla hauilla avoimiksi tulleisiin tehtäviin, kuten professuureihin.

Säästetäänkö professorien palkkaamisessa?

Yliopistojen rahoitusta on viime vuosina leikattu ja yt-neuvottelut käyty useammassa korkeakoulussa. Henkilökuntaa on karsittu ja avoimiksi tulleita tehtäviä jätetty täyttämättä.

Jos varsinainen professori jää eläkkeelle ja tilalle palkataan uransa alussa oleva nuori tutkija, niin kuukausipalkassa on huima ero. Tutkimuksen kannalta tämä on kuitenkin professorien Pekka Kaupin ja Kaarle Hämerin mukaan lyhytnäköistä.

– Varmaan sellaisiakin yksiköitä on, jotka miettivät säästöjä, mutta professorien rekrytoinneissa pitää ajatella enemmän laatua, sanoo Hämeri.

Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Petri Koikkalainen tietää korkeakoulujen kärvistelevän rahoituksen ongelmissa ja säästöjä haetaan joka puolella maata.

Taiteen tohtorin hattu.
Yle

– Kun kallispalkkainen vaihtuu pienipalkkaiseksi, niin se on taloudellisesti hyvä asia. Tutkijan ulkomaan jakson ajaksi hankitaan vain tuntiopetusta, ei sijaista. Tämä on ymmärrettävää taloudellisten paineiden kannalta, mutta kuinka järkevää pitkällä tähtäimellä, miettii Petri Koikkalainen.

Taloudelliset syyt ovat myös katkaisseet tenure track –urapolun joiltakin tutkijoilta. Näin yliopistot ovat Koikkalaisen mukaan paikoin pettäneet lupauksensa pysyvämmästä työstä, vaikka tutkija olisikin edennyt sovitulla tavalla.

– Jotkut haastattelemistani tenure track -tutkijoista olivat huolissaan siitä, miten urapolulta pois tippuminen vaikuttaisi korvaavan työn saantiin. Tosin huomautettiin, että esimerkiksi yhdysvaltalaisissa yliopistoissa on tavallista, että osa tippuu tenure trackista matkan varrella pois, eikä tämä aiheuta erityistä stigmaa, kuvailee nykyistä tilannetta tohtorikoulutettava Maria Pietilä.

Erona Suomen ja Yhdysvaltojen välillä on vain se, että suomalaisia korkeakouluja on hyvin vähän verrattuna USAhan. Samoin tietyn tieteenalan työpaikkoja on niukemmin ja jos epäonnistuu tenure track -polulla, niin maine kiirii pienissä piireissä.

Suomessa on viime aikoina valmistunut yli 1800 uutta tohtoria vuosittain. Harva pääsee akateemiselle uralle, vaikka haluaisikin. Ongelmana on myös elinkeinoelämän niukka kiinnostus tohtoreita kohtaan.

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Onnettomuudet

Rakenteet romahtivat kesken joulukonsertin Vaasassa – seitsemän sairaalaan

Lähdesuoja

HS: Poliisi teki kotietsinnän Viestikoekeskuksesta kirjoittaneen toimittajan kotiin

Kotimaan uutiset

Sanoman hallitus pyysi HS:ltä selvitystä tiedustelu-uutisoinnista

Kansallisen turvallisuuden vaarantaminen

Asiantuntijat: Media teki tehtävänsä vuotouutisessa