Hyvästi Suomi! Sadat turvapaikanhakijat katoavat yön selkään – Salim valitsi Saksan, Mustafa aikoo takaisin Suomeen

Suomen hylkäämät turvapaikanhakijat lähtevät Saksaan, Ranskaan ja Italiaan. Turha reissu Suomeen suututtaa heitä. Mutta palautetaanko heidät Suomeen?

turvapaikanhakijat
Grafiikka.
Klaus Welp

Nasim lähti yöbussilla kohti Kemiä. Hän kulki Tornion rajan yli ja vaihtoi Luulajassa junaan. Viisi päivää myöhemmin hän oli perillä Ranskassa.

Mustafa valitsi Italian. Hän yrittää hakea Calabriasta paperit palatakseen Suomeen. Hän on kiertänyt Euroopassa jo vuosia.

Salim ei edes harkinnut muuta kuin Saksaa. Se on pakolaisille "Euroopan sydän", josta pääsee helposti junalla Italiaan tai Ranskaan, jos seuraava käännytys käy.

Neljäs irakilainen, Yasir, puntaroi vielä Suomessa: Portugaliin vai Italiaan? Marraskuun jäinen maa polttelee jalkojen alla. Hän on nuorin ja uhkarohkein: hän aikoo lentää.

Yksi asia yhdistää näitä miehiä: heillä ei ole aikomustakaan palata Irakiin, vaikka Eurooppa kuinka niin haluaisi.

Miten heille käy Euroopan sisäisessä pyöröliikkeessä?

Grafiikka
Useimmat lähtevät Tornion kautta. Jotkut menevät laivalla Turusta tai Helsingistä Tukholmaan tai jopa suoraan Saksaan. Uhkarohkeimmat yrittävät lentää.Yle Uutisgrafiikka

*Virta vie nyt toiseen suuntaan. *Monet, jotka ylittivät Tornion rajan vuosi sitten, poistuvat samaa reittiä Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Pakolaisten valtatiellä Tukholmasta Juutinrauman sillan läpi Hampuriin valuu tasainen noro ihmisiä joka viikko.

Kukaan ei tiedä, paljonko heitä on, mutta vastaanottokeskuksista katosi lokakuussa noin 60 ihmistä viikossa. Syksyllä liikenne on vilkastunut, kesällä lähti harvempi, noin 30 viikossa. Turvapaikanhakijat ennustavat, että talvella tien päällä on yhä useampi – ellei Suomen linja muutu.

Yle haastatteli noin kymmentä Eurooppaan pyrkinyttä, pyrkivää tai muuten asiasta tietävää. He puhuvat arkaluontoisesta aiheesta: pelko on, että kaikki rajat laitetaan kiinni, jos reitit tulevat julki.

Toisaalta Suomen viranomaiset tietävät, mitä on meneillään, eivätkä he voi sitä täysin estää.

Turvapaikanhakijoiden ykköskohde on Saksa. Myös Ranskaan, Ruotsiin, Italiaan ja Iso-Britanniaan riittää lähtijöitä.

Heitä ajaa usko, että Saksasta tai muualta voi saada oleskeluluvan, vaikka olisikin niin sanottu Dublin-tapaus eli hakenut turvapaikkaa jo jostain EU-maasta.

Eikä tämä ole välttämättä pelkkää urbaania legendaa.

Reppureissulle Suomesta Eurooppaan lähtevät ennen kaikkea nuoret irakilaiset miehet. Perheiden kynnys uudelle vaellukselle on korkeampi. Lapset ovat Suomessa koulussa ja muutenkin alusta aloittaminen hirvittää.

Useimmilla on taskussaan kielteinen päätös. He ovat pettyneitä, vihaisiakin. Seikkailunhalusta Suomeen tulleet helppoheikit lähtivät jo ajat sitten. Ne jotka olivat tosissaan, jäivät ja sinnittelivät.

– Haluan deletoida tämän vuoden mielestäni, 18-vuotias Yasir sanoo.

Oleskeluluvan saaminen ei ole välttämättä urbaania legendaa.

Tornion rajalla kukaan ei katso enää tummahipiäisten miesten perään. Ei ole katsonut yhdeksään kuukauteen, sen jälkeen, kun tehostettu rajavalvonta loppui.

Kun Nasim syyskuussa 2015 saapui Lappiin, rajalla pörräsi poliiseja. Marraskuussa 2016 hän körötteli linja-autossa sillan yli Haaparantaan ilman ongelmia.

Hän oli hypännyt kaverinsa kanssa linja-autoon Helsingin Kampissa. Ensilumi oli juuri satanut etelärannikolle. Useimmat menivät junalla, mutta Nasim valitsi bussin, koska se oli halvempi.

Melkein kaikki matkustavat yöllä, koska silloin säästyy yöpaikan etsimiseltä ja aamulla voi jatkaa suoraan Ruotsin puolelle.

Ruotsissakaan kukaan ei kiinnittänyt Nasimiin ja hänen kaveriinsa huomiota, vaikka Ruotsi ja Tanska tekevät edelleen tarkastuksia etelärajoillaan. Tulijat pysäytetään vain pohjoiseen, ei etelään päin.

21-vuotiaasta Nasimista matkanteko tuntui huolettomalta, vaikka hän kulki ilman passia. Se oli jäänyt Välimeren pohjaan.

Hieman vanhempi irakilainen, Salim, oli toista maata. Hän kertoo puhelimitse Saksasta, että syöksyi piiloon joka kerta nähdessään ruotsalaispoliisien valkosinikeltaisen auton. Siksi hän ei kaivannut matkaseuralaista. Yksin pääsi helpommin pakoon.

Moni suhtautuu toiseen pakomatkaan pelonsekaisesti, kuten Salim. Jos karkuri törmää poliisiin, hänet lähetetään paluupostina Suomeen. Se on kaikkien suurin pelko.

Salakuljetusta Euroopan-paluureitille ei ole syntynyt, irakilaiset vakuuttavat. Miksi olisi, kun Schengen-alueella voi liikkua vapaasti?

Mutta joku usein auttaa. Laiva- tai lentolippuja on vaikea ostaa ilman henkilöpapereita tai maksukortteja. Jotkut menevät laivalla Turusta tai Helsingistä Tukholmaan. Saksan-laivalla riski passin kysymisestä on suurempi kuin Ruotsin-laivalla, mutta silläkin joku matkustaa.

Salim menee selvästi vaikeaksi, kun kysyn, auttoiko häntä joku. Nasim kertoo, että hän kysyi neuvoa junanvaihtoihin ja lipunostoihin juna-asemilla. Tärkeää on, että ryhmässä olisi joku, joka puhuu englantia ja jolla on puhelin.

Grafiikka.
Klaus Welp

Nasim säästi matkarahat vastaanottorahoistaan: muutamaan kuukauteen hän ei käynyt baareissa eikä ostanut tupakkaa.

Kun kasassa oli 600 euroa, hän päätti kadota. Pääsääntö on, että lähtijät häviävät vastaanottorahapäivän jälkeen, yleensä kuun alussa.

Osa kerää kassaa pimeillä töillä, jos voi, osa ottaa lainaa. Onnekkaimmat saavat rahasiirtoja perheenjäseniltä Western Unionin kautta.

Saksaan asti riittää yleensä 400 euroa, mutta Nasim halusi Ranskan Calaisiin. Hän oli kuullut, että kuuluisassa leirissä nuoret pojat saivat sormenjälkensä "rikottua" eli poistettua Eurodac-rekisteristä. 21-vuotias Nasim erosi matkakumppanistaan Hampurissa ja pujotteli Brysselin kautta Englannin kanaalin rannalle.

Mutta Ranska oli karmea kokemus. Calaisin hökkelikylä oli purettu ja poliisi kohteli häntä kaltoin. Matkatavarat varastettiin ja Pariisissa piti nukkua kadulla. Hetken mielessä kävi, pitääkö palata Irakiin, mutta ajatus tuntui mahdottomalta.

Epätoivoisen pohdinnan jälkeen Nasim suuntasi Saksan Bonniin. Hän kuuli ystävältään, että siellä oli hyvä vastaanottokeskus – parempi kuin esimerkiksi Berliinissä.

Parempi Saksassa epävarmuudessa kuin kadulla Suomessa.

Nyt hän kertoo chatissa, käännösohjelman avulla, asuvansa tyytyväisenä kahden hengen huoneessa keskuksessa Bonnissa. Elämä Saksassa ei ole kallista, haastatteluun pääsi viikossa ja terveydenhuoltokin pelasi, kun flunssa iski.

Nasimin olo on toistaiseksi luottavainen. Parempi Saksassa epävarmuudessa kuin kadulla Suomessa.

Suomen maahanmuuttovirasto on varoittanut viimeksi marraskuussa (siirryt toiseen palveluun), ettei Saksaan lähtö kannata. Saksa palauttaa Dublin-turvapaikanhakijat Suomeen.

Tämä ei täysin pidä paikkaansa. Tilastojen mukaan Saksa on palauttanut Suomeen viime ja tänä vuonna vaivaiset 17 Dublin-tapausta.

Se tarkoittaa vain kolmea prosenttia kaikista Saksan Dublin-pyynnöistä. Saksa on esittänyt Suomelle satoja pyyntöjä ottaa turvapaikanhakijoita takaisin, mutta palautukset eivät ole onnistuneet, vaikka Suomi on useimpiin vastannut myöntävästi.

Saksan maahanmuuttovirasto kertoo Ylelle sähköpostitse, että Dublin-aikarajat yksinkertaisesti paukkuvat helposti. Tulijat pitäisi palauttaa puolessa vuodessa, mutta siirtoja venyttävät esimerkiksi oikeusjutut, joissa turvapaikanhakijat valittavat päätöksestä.

Toinen, suurempi syy, on se, että hakijat painuvat maan alle sillä sekunnilla, kun saavat Dublin-käännytyspäätöksen. He katoavat uudelleen – maan sisällä tai toiseen maahan.

Grafiikka
Saksa on pyytänyt tänä vuonna Suomea ottamaan takaisin yli 450 turvapaikanhakijaa, mutta palauttanut vain 12. Yle Uutisgrafiikka

Ranskastakin takaisinottopyyntöjä on alkanut tänä vuonna sadella, mutta toistaiseksi Ranska on saanut lähetettyä Suomeen alle viisi turvapaikanhakijaa. Tämä ei tarkoita, etteikö heitä vielä tulisi. Jos henkilö katoaa, hänet voidaan löydettäessä siirtää vielä puolentoista vuoden päästä.

Yksi kiertäjistä, Mustafa, huomauttaa, että Pariisissa poliisi antoi hänen jatkaa matkaa, vaikka näki elokuussa Mustafan sormenjälkien osuvan Suomeen. Hän oli päättänyt kiemurrella Italiaan Ranskan kautta, koska halusi välttää Itävallan tiukat poliisit.

Huhujen mukaan 15 ihmistä on juuri tulossa Suomesta Etelä-Italiaan.

*Otan Facebook-puhelun Mustafalle Calabriaan. *Hän asuu kimppakämpässä kahden Suomesta tulleen irakilaisen kanssa. Mustafa on ollut Italian saappaankärjessä kolmisen kuukautta.

Huhujen mukaan 15 ihmistä olisi juuri tulossa Suomesta Etelä-Italiaan.

– Italia on hyvä paikka, ihmiset ovat ystävällisiä. Täällä on pimeitä töitä niin paljon kuin jaksaa tehdä: ravintoloissa, siivouksessa, oliiviviljelmillä, Mustafa listaa.

Syy, miksi hän päätyi juuri Italiaan, liittyy maan "erilaiseen" oleskelulupapolitiikkaan. Turvapaikanhakijoilla on Suomessa mielikuva, että Italiassa paperit saa helposti.

Eivät he Italiaan kaikki halua jäädä, ei Mustafakaan. Hän haluaisi takaisin Suomeen, vaihtaa mahdollisen Italian oleskelulupansa työluvaksi Suomessa.

Tämä on monen mielessä: kunhan leima on jostakin, Schengen-alueella voi matkustaa vapaasti, myös muualle – vaikka Yhdysvaltoihin. Pääasia, että portin Eurooppaan saa auki.

Italiaan liitetään vahvimmin myös huhu lakimiehistä, jotka auttavat rikkomaan sormenjälkiä. Yle kysyi asiaa neljältä italialaiselta lakimieheltä, ja he pitivät tätä pötypuheena.

Pötyä tai ei, tällaiset tiedot leviävät Facebookissa hetkessä ja liikuttavat toivonkipeitä ihmismassoja.

Grafiikka.
Klaus Welp

*Mutta saavatko Dublin-tapaukset todella oleskelulupia muista maista? *Kaikki Ylen haastattelemat turvapaikanhakijat kertovat kuulleensa tai nähneensä henkilöitä, joille lupa on myönnetty sormenjälkiosumasta huolimatta. Saksassa, Italiassa, Belgiassa, Portugalissa.

Suomenkin Maahanmuuttovirasto myöntää, että joskus yksilöllistä harkintaa käytetään. Italialaiset turvapaikka-asioita hoitavat lakimiehet taas arvioivat, että Italiassa suojelua voi saada helpommin humanitaarisilla perusteilla kuin joissain maissa.

He huomauttavat, että käsittelyajat ovat joka tapauksessa äärimmäisen pitkät.

Toisaalta Italiassa oleskelulupa ei oikeuta käytännössä mihinkään valtion palveluihin. Asunnot ja kaikki on kustannettava itse. Siksi Italiaan lähtevät ne, joilla ei ole pulaa rahasta. Kuten Mustafalla.

Hän on oikea Dublin-konkari, kiertolaisten kiertolainen.

Kerran Mustafa asui vuoden laittomasti Suomessa.

Hän on asunut Saksassa seitsemän vuotta ja yrittänyt hakea oleskelulupaa Suomesta seitsemän kertaa. Joka yrityksen jälkeen Suomi on lennättänyt hänet takaisin Saksaan.

Kerran hän jäi kiinni väärennetystä passista Prahan lentokentällä. Hän matkusti silti maitse Suomeen. Kun Suomi oli palauttamassa häntä Tšekkiin, Mustafa valitsi suosiolla vapaaehtoisen paluun Irakiin. Irakissa hän oli vain pari päivää ja siirtyi Turkkiin odottamaan "karenssin" päättymistä.

EU-alueelle laittomasti tulleilla sormenjäljet säilyvät Eurodac-rekisterissä puolitoista vuotta, turvapaikkaa hakeneilla jopa 10 vuotta.

Mutta jo kolme kuukautta EU:n ulkopuolella riittää siihen, että edellisen Dublin-maan vastuu nollautuu.

Siksi Mustafa pystyi hakemaan viime vuonna turvapaikkaa Suomesta puhtaalta pöydältä. Hän sai negatiivisen, myös hallinto-oikeudesta, ja päätti suunnata Italiaan. Hän tiesi, että Saksasta turvapaikkaa ei hänelle enää tulisi.

Mustafa haluaa sinnikkäästi Suomeen, koska hänen isänsä asuu täällä ja on kroonisesti sairas. Bisnesperheen isä sai turvapaikan Suomesta vuosia sitten. Kun isällä oli vielä asunto, Mustafa asui kerran vuoden laittomasti hänen luonaan. Nyt isä on hoitokodissa, pyörätuolissa, ja kolmikymppinen poika haluaisi hoitaa häntä.

– Mutta Migrin mielestä Suomen valtio hoitaa häntä paremmin kuin minä, Mustafa sanoo.

Grafiikka.
Klaus Welp

*Käydään vielä Saksassa, Salimin luona. *Hän asuu saksalaisessa perheessä ja on juuri aloittanut työt vanhan miehen vapaaehtoisena avustajana.

– En vihaa suomalaisia, mutta Suomen hallitusta kyllä, Salim sanoo.

– Suomi varasti oikeuteni elää.

Hän ei halua edes ajatella sitä, että Saksa palauttaisi hänet Suomeen. Silloin hän ottaisi taas jalat alleen.

Hän on haastateltavista ainoa, jolla on perhe. Vaimo ja kaksi lasta odottavat Turkissa. Tilanne ahdistaa Salimia, sen kuulee hänen äänestään, kun puhumme Messengerissä.

Salim syöksyi piiloon joka kerta, kun näki ruotsalaispoliisit.

Salim on erityistapaus, Irakin vallan ytimestä. Hän työskenteli Irakin varapresidentille Tariq al-Hashimille, joka lähti maanpakoon saatuaan kuolemantuomion kuuluisassa oikeudenkäynnissä vuonna 2012. Monien mielestä tuomio oli poliittinen.

Koko al-Hashimin henkilökunta pakeni. Kaikki Salimin kollegat ovat saaneet suojelua Euroopassa paitsi hän, Salim kertoo ja jakaa kuvakaappauksia kollegoidensa oleskeluluvista.

Saksa myöntää hänelle varmasti poliittisen turvapaikan, Salim uskoo. Saksa on Euroopan sydän.

Saksa on myös Euroopan jakokeskus. Jos siellä ei ole onnea, Italia, Ranska ja Itävalta ovat vain junamatkan päässä.

Paperittomaksi hän ei halua, vaikka Saksassa paperittomana onkin helpompaa kuin Suomessa. Pimeät työmarkkinat ovat kehittyneet, niin kuin Ruotsissa.

Salimin passi on edelleen Suomen poliisilla. Poliisi pitää turvapaikanhakijoiden passit yleensä itsellään, jos heillä sellaisia on. Salim olisi saanut omansa vasta lentokentällä, jos olisi lähtenyt Irakiin.

– Mutta kun minä en_voi _mennä Irakiin, Salim huokaa.

*Entä mitä tekee porukan kuopus, 18-vuotias Yasir? *Hän, joka valmistelee lähtöä Suomesta.

Hän on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen vain paria päivää aiemmin. Yksi kaveri oli onnistunut lentämään Tukholmasta Italiaan, ja Yasir haluaisi tehdä samoin. Jotkut lentoyhtiöt eivät kuulemma tarkista papereita.

Toisaalta, toinen oli saanut Portugalista oleskeluluvan, vaikka sormenjäljet olivat Belgiassa. Ehkä sittenkin Portugaliin.

Jotkut lentoyhtiöt eivät kuulemma tarkista papereita.

Hän haluaisi Yhdysvaltoihin, siskon luo. Hän sanoo yrittävänsä niin monta kertaa, että onnistuu, juuri täysi-ikäistyneen miehen itseluottamuksella.

Jos turvapaikanhakija jää kiinni ja kuskataan Suomeen, Migri käsittelee hänen asiansa pikana. Nopeimmillaan uusi käännytysmääräys voi tulla samana päivänä.

Mutta jos joku päättää olla Euroopassa, järjestelmä mahdollistaa ikuisen kiertämisen. Näin on todennut myös sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg.

Dublin on rikki. Ja Eurooppa on rikki.

Ehkä tilanteeseen tulee muutos, jos EU onnistuu turvapaikkasysteemin remontissaan, mutta siihen saakka turvapaikanhakijat jatkavat Dublin-interrailiaan sinne, minne Facebook-huhut kulloinkin ohjaavat.

Yasiria ei pelota lento eikä kiinni jäämisen riski. Elämässä pitää ottaa riskejä.

Sitä paitsi, mitä menetettävää hänellä on?

Kaikkien haastateltavien nimet on muutettu.