Kulttuurivieras A.W. Yrjänä penää suomalaisilta maailmankatsomusta – "Emme ole hajalla"

Muusikko, lyyrikko ja runoilija A.W. Yrjänä  vierastaa arki-isänmaallisuutta ja vaatii suomalaisille parempia päättäjiä.

Kulttuurivieras
A. W. Yrjänä
Yrjänä kiertää Torniossa vuonna 1985 perustetun CMX-yhtyeensä kanssa parhaillaan Suomea. 4. ja 5. joulukuuta keikat ovat Helsingissä. Kolmenkymmenen vuoden aikana syntyneet laulut puhuvat omaa kieltään suomalaisuudesta.Kalevi Rytkölä / Yle

Helsingin keskustassa Sanomatalon alakerran baarissa soi geneerinen rock. Nahkasohvalla istuu suomalaisen vaihtoehtorockin puolijumalana pidetty A.W. Yrjänä.

49-vuotias CMX-muusikko, lyyrikko ja runoilija on kutsuttu kulttuurivieraaksi puhumaan suomalaisuudesta, arvoista ja itsenäisyydestä, mutta silloin tällöin keskustelu kääntyy kaunopuheiseksi pohdinnaksi.

– Tietoisuutemme ovat kuplia mytologioiden meressä, Yrjänä julistaa.

A. W. Yrjänä
Kalevi Rytkölä / Yle

Tyypillisesti Yrjänän tekstit ovat monitulkinnallisia kerrostumia myyttejä, filosofiaa, historiaa ja unia. Niin myös kuusi vuotta sitten julkaistussa aikalaiskriittisessä, vihaisessa runokokoelmassa. Kyytiä saavat muun muassa poliitikot ja toimittajat. Sanomataloa verrataan Forum Romanumiksi, Rooman poliittisen vallan keskukseksi.

Angelus (Johnny Kniga 2010) on tajunnanvirtaa pahoinvoivasta ihmisestä hyvinvointivaltiossa.

Oletko kuullut, että kukaan olisi vaihtanut maailmankatsomusta / keskustelun seurauksena / ai niin, eihän kenelläkään enää ole mitä vaihtaa.

Mielipiteet kärjistyvät itsenäisyyspäivänä

Runoista paistava ahdistus tuntuu kuuden vuoden jälkeen tutulta. Teksteissä alustetaan syitä tämän päivän someraivolle ja medialukutaidottomuudelle. Älämölö on Yrjänän mukaan seurausta siitä, että kärsimme arvojen ja johtajuuden puutteesta.

– Minua hämmästyttää, että ihmiset joutuvat valitsemaan päättäjänsä väestä, jolla ei tunnu olevan maailmankatsomusta vaan ainoastaan hyvin rajattuja etupiiritehtäviä.

– Sellainen ilmapiiri tuppaa surkastuttamaan yleisen keskustelun ja ihmisten ymmärryksen itsestään yhteiskunnan jäseninä. Herää helposti ajatus, että yhden tai kahden asian liikkeet, jotka pitävät rumaa ja kovaa ääntä, aikovat ainakin tehdä jotakin.

Ylihuomenna itsenäisyyspäivänä ilmapiiriä kärjistetään kilpaa oikealta ja vasemmalta. Torstaina uutisoitiin muun muassa poliisien turvaamasta uusnatsien marssista ja sitä vastaan järjestettävästä anarkistien vastamielenosoituksesta.

– Patsaiden palvonta tai ikkunoiden rikkominen ei johda mihinkään, Yrjänä toteaa.

A. W. Yrjänä
Kalevi Rytkölä / Yle

Nykypäivän nationalismia hän pitää vastavoimana sille, että ihmiset ovat menettäneet hallinnan omista asioistaan.

– Elämää ohjataan kauppasopimuksilla, tehtaat siirtyvät ulkomaille. Anarkismin taustalla on humanisti, mutta kyllä sielläkin on aika paljon duunia tehty sen eteen, että heihin suhtaudutaan karsean epäluuloisesti.

Koti, uskonto ja isänmaa

Yrjänä opiskeli muun muassa teologiaa ja uskontotiedettä Helsingin yliopistossa ennen kuin ryhtyi kokopäiväiseksi muusikoksi. Uskontokäsite heijastuu hänen mukaansa kaikkialle yhteiskuntaan. Ihmiset tarvitsevat tarinoita, jotka yhdistävät ja rakentavat maailmankatsomusta.

– Suurin länsimaita yhdistävä tarina on ollut kristinusko jo 1500 vuotta, mutta nykynuorilla tuskin on tarvetta tuntea Raamattua edes tarinakokoelmana. Se on yksi tarinoista, joka on väistymässä takavasemmalle.

Viimeiset seitsemän vuosikymmentä suomalaisten yhteinen tarina on ollut talvisota, jonka alussa Mannerheim julisti, että "taistelemme kodin, uskonnon ja Isänmaan puolesta". Ainakin pari puoluetta pitää yllä sota-ajan arvomaailmaa, mutta tapahtumien kansaa yhdistävä vaikutus on hiipumassa sukupolvien vaihtuessa.

– Ei talvisotakaan tarinana loputtomiin jaksa. Historiallisena tapahtumana se pysyy, mutta mikä on suomalaisten tarina 50 vuoden kuluttua, Yrjänä kysyy.

A. W. Yrjänä
Kalevi Rytkölä / Yle

Laveasti ajateltuna uskonnollisia piirteitä löytyy useimmista ilmiöistä, ideologioista ja ismeistä.

– Talouskasvuideologiassa papistona ovat ekonomit ja profeettoina muutama nobelisti. Ministerit ovat evankelistan roolissa. Uusateistit puolestaan tuntuvat rukoilevan iltaisin sitä, ettei jumalaa olisi, Yrjänä antaa pari esimerkkiä.

Isänmaallisuus on sen sijaan käsitteenä haastava. Sitä käytetään politiikan välineenä, vaikka merkitys on sumea. Harvat laulavat Maamme-laulua käsi sydämellä ja harvat haluavat, ettei Suomea olisi.

– Arki-isänmaallisuus on minulle vierasta, mutta kansojen itsemääräämisoikeudella on merkitystä, Yrjänä toteaa.

Jakautumaton kansa

Suomalaisuutta Yrjänä on tutkinut tavalla tai toisella koko uransa ajan. Hän on mestari kuvaamaan lauluissaan melankoliaa ja suhdettamme luontoon. Tänä vuonna julkaistussa Ukonvaaja-dokumenttielokuvassa Yrjänä palaa suomalaisuuden juurille luonnonuskon ja mytologioiden ääreen.

– Elokuvassa pääsi taas miettimään sitä, miten siperialaisen mytologian juuret vaikuttavat suomalaisissa. Meillähän on lähes myyttinen metsäsuhde. Se on klisee mutta mielestäni olemassa.

Kansakuntana suomalaisista löytyy yhtäläisyyksiä yli poliittisten rajojen ja somekohujen. Emme ole jakautuneet kahtia, vaikka sellaisestakin on puhuttu.

– Arvostamme hiljaisuutta, olemme tavattoman järjestelmällisiä ja ylenmääräisen johdonmukaisia – ja vaadimme johdonmukaisuutta myös muilta. Lisäksi meillä on taipumus valittaa asioista, joissa ei ole mitään vikaa, Yrjänä virnistää.

A. W. Yrjänä
Kalevi Rytkölä / Yle

Yrjänällä on vakaa usko tulevaisuuteen. Digiaika on teknologiauskovaiselle kansalle yhtä juhlaa varsinkin, kun tulevissa sukupolvissa on potentiaalia.

– Tunnen muutamia parikymppisiä ja täytyy sanoa, että he ovat helvetin lukenutta ja fiksua porukkaa. Väki saattaa olla siirtymässä korkeammalle tasolle: aletaan kerätä rikkautta sisäpuolelle eikä ulkopuolelle.

Tapaamme joka sunnuntai kulttuurivieraan, jolla on ajankohtaista asiaa.