Sotilaan lapsikin kantaa henkistä sotavammaa – "Se oli kerta kaikkiaan niin kielletty aihe"

Sodasta puhuminen ja pyssyleikit kiellettiin näyttelijä Esko Vatulan perheessä. Hän kokee kantavansa edelleen vaikenemisen aiheuttamaa sotavammaa.

sota
Jatkosodan sotilaita aseineen
Veteraanit eivät halunneet keskustella rintamalla koetuista kauheuksista perheensä kanssa. Esko Vatulan perheessä myös lasten aseleikit olivat kiellettyjä.SA-kuva

Pieni Esko Vatula painelee Sulo-isän kädessä olevia kohoumia. Kranaatin sirpaleet tuntuvat selvästi. Niitä saa kokeilla, mutta niistä ei saa puhua. Vaikeneminen on tuttua. Tässä perheessä, kuten ei monessa muussakaan aikansa perheessä, puhuta sodasta.

Pum! Pum! Kuvitteellinen pyssy ampuu lasten leikeissä ilmaan. Poliisi jahtaa rosvoa. Jos isä näkee, on tiedossa tukkapöllyä ja nurkkaan joutuminen. Isä on ankara. Isän vyö on pelotteena, mutta sitä ei käytetä. Isä ei pakene jatkosotaa alkoholin avulla, hänen lääkkeensä on aktiivinen unohtaminen vaikenemalla.

Siitä tuli outous, joka toisaalta kiehtoo lasta

Esko Vatula

Yksi sukupolvi ehtii kasvaa aikuiseksi ennen kuin sota-aika saa sanat. Esko Vatula kuulee isänsä koettelemuksista kunnolla vasta omilta lapsiltaan. Aika on kullannut muistot. Tarinat eivät kerro kolme kertaa haavoittuneesta miehestä, vaan liikkuvat puhdetöissä ja tsaikan keittämisessä.

Sotilaan lapsen sota-arpi on henkinen

Jatkosota, jossa Sulo Vatula taisteli, päättyi vuonna 1944. Kajaanilainen Esko Vatula syntyi vuonna 1956. Vaikka sota oli loppunut paljon ennen Eskon syntymää, hallitsi se aikalaisten elämää. Esko Vatula kokeekin kantavansa eräänlaista sotavammaa sotilaan lapsena.

– Minusta se on iso syy sellaiseen epävarmuuteen, Vatula pohtii.

Ennen kaikkea sota-aika näkyi ihmisissä vaikenemisena ja tietynlaisena ankaruutena.

Tällaiset asiat, jotka selviävät vasta aikuisiällä vaikuttavat myös seuraavaan sukupolveen.

Esko Vatula

– Sodasta ei tarvinnut kerätä yhtään hylsyjä lattioilta. Se oli kerta kaikkiaan niin kielletty aihe. Siitä tuli tabu. Pelkästään se, että siitä tuli niin kielletty aihe, on vaikuttanut minun kehitykseeni, Vatula kertoo.

– Siitä tuli outous, joka toisaalta kiehtoo lasta. Se vilpittömyys, jolla leikimme sotaa ja rosvoa ja poliisia, se piti jotenkin salata. Se tuntui todelta oudolta, hän jatkaa.

Ankaruus oli läsnä, mutta toisaalta tunteiden näyttäminen ei ollut niin avointa kuin nykyään. Esko ei koskaan kuullut vanhempiensa puhuvan toisilleen tunteistaan. Sulo-isä jopa vei äitinsä teitittelemällä hautaan.

– Koen saaneeni lämpöä isältä, mutta en montaa kertaa istunut isän sylissä.

Sodan raunioita Kajaanissa
Rintamalla koetut muistot vaikuttivat perheissä vielä pitkään sotien loputtua. Raunioituneiden rakennusten lisäksi sota jätti henkisiä sota-arpia.SA-kuva

Sodassa olleet eivät saanet osakseen arvostusta. Arvostus on syntynyt vasta myöhemmin. Sotineet eivät myös osanneet itsekään arvostaa itseään tai pyytää apua. Myös tämä ajatusmalli on siirtynyt sodan käyneiden lapsille.

– Isä oli sotavammoiltaan 60 prosenttisesti invalidi. Hän ei kuitenkaan hakenut työuransa aikana invaliditeettia, vaan se piti kärsiä ja nuolla haavansa. Tällaiset asiat, jotka selviävät vasta aikuisiällä vaikuttavat myös seuraavaan sukupolveen, että pitääkö näin toimia, Vatula kertoo.

– Että jos joutuu työttömäksi, pitääkö vain sinnitellä vai otetaanko vastaan yhteiskunnan apua?

Tunteiden prosessointia näyttelijänä

Esko Vatula on pitkäaikainen Kajaanin kaupunginteatterin näyttelijä. Alkuvuodesta teatterin ohjelmistossa oli Väinö Linnan Sotaromaanin pohjalta työstetty Tuntematon sotilas -näytelmä, jossa Esko Vatula nähtiin Rokan roolissa. Vatulalle näytelmän työstäminen oli myös matka omiin tunteisiin.

– Kyllä isä oli vahvasti mukana kaikissa taistelutilanteessa ja siinä näyssä, jota Rokka näkee taistelun edetessä ja sodan pitkittyessä.

En enää pysty katsomaan Edvin Laineen Tuntematonta sotilasta.

Esko Vatula

Juha Luukkosen ohjaama ja dramatisoima näytelmä korosti sodan mielettömyyttä ollen pasifistinen tulkinta. Näytelmässä pääsi ääneen moni sellainen tuntematon sotilas, joka ei ollut muissa versioissa niin suuressa roolissa ja lisäksi näytelmä kunnioitti naisia.

– Minusta oli nerokasta, että siinä annettiin kahdelle naiselle tehtäväksi suruviestit ja kuolevien peittely. Hehän joutuivat sen kaiken tekemään. Helposti unohtuu, mikä on siviilin osa.

Ei enää Tuntematonta Sotilasta

Itsenäisyys ja suomalaisuus ovat Esko Vatulalle tärkeitä asioita. Itsenäisyyspäivän hän viettää rauhallisesti kotonaan suomalaisten kynttilöiden ja kukkien luodessa tunnelmaa.

Monen itsenäisyyspäivän perinteisiin kuuluva Tuntematon sotilas -elokuva ei kuulu Esko Vatulan itsenäisyyspäivään.

– En enää pysty katsomaan Edvin Laineen Tuntematonta sotilasta. Siitä syystä, että vaikka se tekee kunniaa suomalaiselle sotilaalle, se vaikenee niin monesta asiasta, josta siinä yhteydessä minusta pitäisi puhua.

Helposti unohtuu, mikä on siviilin osa.

Esko Vatula

Näitä asioita ovat Vatullaan mukaan päälliköiden virhearviot ja liittoutuminen Saksan kanssa.

Vatula toivoisikin, että ensi vuoden lokakuussa ensi-iltansa saava uusi tulkinta Väinö Linnan sotaromaanista on toisilla linjoilla.

– Toivon, että myös uusi elokuva henkisisi sitä vakaan pasifistista kuvaa, jonka Väinö Linna piirtää suomalaisesta miehestä.