Lastenpsykiatri: Sano suoraan, jos lapsen lahjatoive on liian kallis

Kun talous on tiukilla, pitää perheen joulutunnelma rakentaa ilman yltäkylläisyyttä. Lapset eivät kuitenkaan muista lahjoja, vaan tunnelman.

joulu
Lahjarasia.
Heli Kaski / Yle

Suomessa on noin 200 000 pienituloista perhettä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan köyhyys voi tarkoittaa lapselle monenlaista osattomuutta.

Psykologi Keijo Tahkokallio painottaa, että vähävaraisten perheiden vanhempien ei pidä ottaa turhia paineita joulun vietosta. Pienet lapset eivät muista joulusta lahjoja ja yksityiskohtia, vaan tunnelman.

– Lapsen näkökulmasta hyvä joulu liittyy vaivannäköön ja traditioihin. Ruoan ei tarvitse olla kallista, kunhan se on jotain erilaista arkeen verrattuna. Hyvät joulun tuoksut ja näiden traditioiden rakentaminen ovat tärkeimpiä, Tahkokallio kertoo.

– Kehitin itse sellaisen perinteen, että luen joulusaunan lauteilla lapsille Seitsemästä veljeksestä sen kohdan, jossa Impivaaran sauna syttyy tuleen. Sitä on luettu nyt kymmeniä vuosia, Tahkokallio jatkaa.

Jauhoista saa leivottua monenlaista herkkua, jos sijoittaa muutaman euron sokeriin ja kananmuniin.

Nimimerkki "Köyhä ja kipee"

Tahkokallio vakuuttaa, että vaikka kouluikäiset lapset vertailevat lahjojaan, he ovat samalla tietoisia perheen varallisuudesta.

– Suurta lahjavuorta tärkeämpää olisi löytää lapselle yksi hyvä lahja, jota hän todella toivoo. Varakkaan perheen lapsilla lahjat kärsivät inflaatiosta ja jos se yksi kaikkein toivotuin lahja jää silti saamatta, voi joulu olla suuri pettymys, Tahkokallio sanoo.

Kuopion lastenpsykiatrian erikoislääkäri Outi Heiskanen on samoilla linjoilla Tahkokallion kanssa.

– Oikean lahjan löytäminen vaatii vanhemmilta sitä, että todella tutustuu omaan lapseensa ja tietää, mitä hän haluaa lahjaksi, Heiskanen kertoo.

Ei riitaa, eikä viinaa

Myös Outi Heiskasen mielestä tärkeintä on panostaa tunnelmaan. Alkoholinhuuruinen joulu ei ole lapsen toive.

– Jos oma mieli on rauhallinen, niin lapset aistivat sen. Keskeisintä on se, että perhe on koolla: ei riitaa, eikä viinaa, Heiskanen kertoo.

Keijo Tahkokallion mielestä jouluun valmistautuvaa lasta ei tarvitse erityisesti suojella pettymyksiltä, koska pettymykset ovat osa elämää. Olennaista on se, miten vanhempi kasvattaa lapsensa kohtaamaan näitä pettymyksiä.

Outi Heiskanen ohjeistaa kertomaan lapselle suoraan, jos jokin toive on liian kallis. Lapsi ymmärtää kyllä, että juuri sitä asiaa ei voida hankkia.

– Tämä toimii paremmin, jos lapsi ymmärtää, etteivät lahjat ilmesty Korvatunturilta. Ne tulevat lapsen omilta vanhemmilta ja sukulaisilta.

"Ruokaa haetaan kirkon leipäjonosta"

Pyysimme lukijoita kertomaan, miten joulu rakennetaan vähävaraisessa perheessä.

"Ongelma on jouluruoissa, jotka ovat paljon tärkeämpi osa joulua. Laatikoita, torttuja, marmeladia, suklaata, kalaa - ja vielä lomat ja sukulointireissut samaan aikaan, joten päivittäisten aterioiden ja matkakulujen määrä on moninkertainen normaaliarkeen verrattuna. Jouluruokien hankkiminen kasaa ison osan menoista lyhyelle aikavälille ja ennakointi ja jemmaus ei onnistu samoin kuin lahjoissa." - Opintotuki ei riitä perhejouluun.

"Ruokaa haetaan kirkon leipäjonosta. Sitä täydennetään ostamalla maitoa, puuroriisiä, kahvia, ja ehkä jotain, millä saa avustusruuan tuunattua hiukan hienommaksi. Jauhoista saa leivottua monenlaista herkkua, jos sijoittaa muutaman euron sokeriin ja kananmuniin. Juhla syntyy perheen yhteisestä ateriasta kynttilänvalossa aattoiltana, yhdessäolosta. Joskus parempiosaiset ystävät kutsuvat joulupäivän aterialle. Se lämmittää mieltä. Tarpeeksi köyhä ei häpeä armopalojen vastaanottamista." - Köyhä ja kipee.

"Olen hamstrannut huolella harkittuja joululahjoja alennusmyynneistä pitkin vuotta, joten lahjat eivät ole ongelma. Olen opiskeleva yksinhuoltaja ja tämän vuoden opintolaina on jo käytetty, joten lähetän jälkikasvun osaksi kolmen viikon joululomaa isovanhemmille, koska rahaa ei riitä joulun lisäksi 3–4 ateriaan päivässä. Lopputyötä voi yksin ollessa kirjoittaa näkkärillä ja kahvilla."- Opintotuki ei riitä perhejouluun. Joulunajan tunnelma tulee pienistä, ilmaisista asioista.

"Minä halusin tehdä joulun tyttärelleni aivan samoin kuin se tehtiin minun lapsuudessani, joulu ON lasten juhla. Jouluun on budjetoitu noin 100 euroa, joista kaikkein tärkein eli joulukuusi vie noin 30 euroa. ---  Viime jouluna saimme Hyvä Joulumieli -lahjakortin ja se oli kyllä mahtavaa. Ostin kaikkea lohesta oliiviöljyyn, siis sellaista, mitä ei muuten oikein voi ostaa. Ruususuolaa on vieläkin jäljellä." - Kiva joulumieli vähällä

"Ei oikeastaan haittaa, ettei ole mahdollisuutta ostaa lahjoja tämän enempää, en usko että viettäisimme kovin suurempaa joulua muutenkaan. Jouluruokaan käyttäisin enemmän rahaa ja ostaisin ehkä jotain itselle. Riittämättömyyttä tunnen silloin kun ystävät tuovat yllättäen meille lahjoja, mutta itse en oikein voi tempaista mitään lahjaa heille." - Kiva joulumieli vähällä

"Olemme paljon ulkona jos sää sallii, kävelyretkiä ja niin edelleen. Teen itse ruoan, vaikkei yleensä jouluruokaa pöytään saadakaan. Yritän pitää pienemmiltä lapsilta salassa pahimmat markkinahömpötykset" - Milli.

"Siivoillaan ja laitetaan joulua. Punaista ja harmaata verhoa ja mattoa (vanhat), jotka ovat jo perinteiset! Lauletaan paljon joululauluja, ja mikä tärkeintä, ei todellakaan ressata tulevasta joulusta. Kun lapsilta jää pieneksi vaatetta tai esimerkiksi polkupyörä, laitamme hyvän kiertämään ja lahjoitamme kaiken eteenpäin." - Äiti ja 4 lasta.

"Pitkäaikainen köyhyys on sopeuttanut ajatukseen, ettei lahjoilla ole merkitystä. Vain lapsia muistetaan jollain pienellä paketilla. Sekin usein joku tarpeellinen juttu, esim. perusvaate. Jouluhössötys krääsäkuormineen tuntuu irvokkaalta, se on jonkun muun maailma. Silti joulunajan tunnelma tulee pienistä, ilmaisista asioista: joulumusiikista, lumisateesta, kynttilänvalosta, ystävien tervehdyksistä, yhdessäolon hetkistä." - Köyhä ja kipee.