Renzi pelasi upporikasta ja rutiköyhää – Mitä Italiassa nyt tapahtuu?

Italialle Renzin ero on paluu normaaliin, poliittisen epävarmuuden tilaan. Se merkitsee loppua Renzin uudistuspolitiikalle ja on huono uutinen maan riskialttiille pankkisektorille.

Ulkomaat
Giovanni Orsina
Giovanni OrsinaPetri Burtsov / Yle

Italialaiset hylkäsivät Renzin ajaman radikaalin perustuslain muutosehdotuksen selvin prosenttiluvuin 60–40.

Kauaskantoisia poliittisia ja taloudellisia uudistuksia luvannut Renzi pani äänestyksessä peliin koko poliittisen tulevaisuutensa ja hävittyään äänestyksen erosi tehtävästään.

Nousevatko populistit nyt valtaan?

Pian Renzin eroilmoituksen jälkeen maan suurimmat oppositiopuolueet, eliitinvastainen Viiden Tähden Liike ja äärioikeistolainen Pohjoisen Liitto, alkoivat vaatia uusia vaaleja. Molemmat suhtautuvat kriittisesti Italian jäsenyyteen rahaliitto eurossa ja ovat tyyliltään populistisia.

– Uusien vaalien pitäminen on käytännössä mahdotonta, sillä maassa on voimassa kaksi erillistä vaalilakia, sanoo kuitenkin roomalaisen LUISS-yliopiston professori Giovanni Orsina.

Hän ei pidä lainkaan todennäköisenä sitä, että oppositio pääsisi valtaan.

– Viiden Tähden Liikkeen suosio perustuu siihen, ettei se ole selkeästi vasemmisto- tai oikeistopuolue. Yhteistyö äärioikeiston kanssa profiloisi sen heti oikeistopuolueeksi ja söisi merkittävästi sen kannatusta, hän uskoo.

Oppositio olisi voinut hyötyä Renzin voitosta

Orsinan mukaan paradoksaalista onkin, että Renzin voitto olisi ollut oppositiolle parempi vaihtoehto.

Se olisi nimittäin saattanut voimaan vaalilain, joka antaa suurimmalle puolueelle automaattisen enemmistön ilman tarvetta hallituskoalitioille.

Viiden Tähden Liike nauttii suurta kansansuosiota ja se olisi voinut Renzin ajaman vaalilain myötä nousta yksin valta-asemaan seuraavissa vaaleissa.

Kompromissiehdokas pääministeriksi?

Ilman uusia vaaleja hallitustunnustelut täytyy aloittaa nykyisellä parlamentin kokoonpanolla. Enemmistöhallitus voisi rakentua käytännössä ainoastaan Renzin johtaman keskustavasemmistolaisen ja EU-myönteisen Demokraattipuolueen varaan.

–Todennäköistä on, että hallitustunnustelut aloitetaan Renzin johtaman puolueen johdolla, mutta toisen pääministeriehdokkaan alaisuudessa. Renzin tulevaisuus on täysin auki, mutta tuskin hän jatkaa puolueensa johdossa toisen pääministerin alaisuudessa, Orsina uskoo.

Sisäisesti hyvin riitainen Demokraattipuolue tulee todennäköisesti valitsemaan Renziä neutraalimman kompromissiehdokkaan pääministeriehdokkaaksi.

Keskusteluissa nousevat usein esiin senaatin puhemies Pietro Grasso, valtiovarainministeri Pier Carlo Padoan ja kulttuuriministeri Dario Franceschini.

Neljäs peräkkäinen johtaja, jota ei ole valittu vaaleilla?

Uuden hallituksen tehtävä olisi säätää Italialle mahdollisimman nopeasti uusi vaalilaki ja viedä maa ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin.

Uusi hallitus ei todennäköisesti tule nauttimaan suurta kansansuosiota, sillä seuraava pääministeri tulee olemaan neljäs peräkkäin, jota ei ole valittu parlamenttivaaleissa.

Italiassa kansa ei suoraan valitse pääministeriä, mutta perinteisesti oletuksena on, että suurimman puolueen johtajasta tulee pääministeri.

– Uusi hallitus tulee olemaan heikko. Tämä hyödyttää sekä Viiden Tähden Liikettä että Renziä. Viiden Tähden Liikkeen kannatus nousee niin kauan kuin se on oppositiossa ja maassa on heikko hallitus. Renzi puolestaan hyötyy heikosta hallituksesta, sillä se osoittaa kansalle, ettei ei-puolen voitto tuonut ihmisten toivomia muutoksia, Orsina uskoo.

Entä Italian talous?

Monet pitävät Renzin pääministerikauden suurimpina saavutuksina poliittisen ja taloudellisen vakauden saavuttamista. Poliittinen epävakaus ja heikko uusi hallitus merkitsevät Renzin aloittamien talouspoliittisten uudistusten ajautumista vaakalaudalle.

– Markkinat ovat pitäneet Renzistä ja hänen työvoimapoliittiset toimensa sekä veropolitiikkansa ovat olleet hyviä. Renzi olisi tarvinnut voiton tässä äänestyksessä tehdäkseen radikaalimpia muutoksia, ja nyt ne eivät voi jatkua, Orsina sanoo.

Renzin eron luoma epävakaus on myrkkyä Italian vaikeuksissa oleville pankeille. Maan pankkisektorille on kasautunut 360 miljardia euroa ongelmaluottoja, jotka painavat niiden taseissa.

Maan ongelmapankit, kuten Monte dei Paschi di Siena ja Unicredit ovat olleet aikeissa hankkia lisäpääomia finanssimarkkinoilta ja myydä ongelmaluottojaan, mutta hallituskriisin luoman epävakauden myötä Italiasta tulee sijoituskohteena entistä epävarmempi.

Jos Italian pankit kaatuvat, on se ongelma italialaisille veronmaksajille, joiden säästöjä on kiinni pankkien sijoitusinstrumenteissa. Lisäksi se on ongelma koko euroalueelle, sillä Italian pankkisektori on kooltaan niin suuri, ettei sitä voi päästää kaatumaan ilman tuhoisia vaikutuksia koko euroalueelle.