Rauhanturvakenraali: Rauhaan tarvitaan diplomatiaa, paikallisia asukkaita ja joskus tykkejä

Rauhanturvaamista aitiopaikalta seurannut ja johtanut kenraali Juha Kilpiä uskoo edelleen rauhanturvatyöhön, jos käytössä on muutakin kuin aseita. Torstaina tulee kuluneeksi 60 vuotta Suomen ensimmäisen rauhanturvaoperaation alkamisesta.

rauhanturvaaminen
Juha Kilpiä.
Kenraalimajuri (evp) Juha KilpiäYle

Vantaalaisessa rivitalossa elämä soljuu rauhallisesti, kaappikello mittaa aikaa ja koira rytmittää päivää. Maailma on kohdallaan ja elämä sujuu, ehkä jopa mallikkaasti.

Kenraalimajuri (evp) Juha Kilpiä on nähnyt paljon muutakin. Hän oli aktiiviuransa aikana lähes neljännesvuosisadan keskeisissä rauhanturvatehtävissä Lähi-idässä ja Euroopassa.

Voisi luulla, että Lähi-idän loputon sotiminen lannistaisi kovimmankin kenraalin. Vaikea sanoa, ehkä näin onkin, ehkä Kilpiä sisimmässään pitää tilannetta toivottomana.

Kenraaleilla ei ole kuitenkaan tapana luovuttaa, ei varsinkaan Kilpiällä. Aina on jotain, mitä voidaan tehdä, aina on jotain, mitä voidaan tehdä paremmin kuin ennen.

Uskottavuus tarvitsee tykkejä

Suomi lähti mukaan ensimmäisen kerran Nato-operaatioon yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä. Kilpiä johti Bosnia-Hertsegovinassa rakentajapataljoonaa. Suomalaisille se oli jotain ihan muuta kuin aiemmat YK-operaatiot.

– Valtio oli raunioina, ihmiset olivat raunioina, me ryhmityimme sinne keskellä talvea.

Uskottavuus on se sana, jolla Kilpiä kuvaa Naton silloista operaatiota. YK oli menettänyt sen täydellisesti, tarvittiin jotain vahvempaa tilalle. Se vahvempi oli Naton raskaat aseet: lentokoneet, raketinheittimet, tykistö, panssarivaunut.

– Lisäksi YK-joukot käyttivät voimaa vain itsepuolustukseen, mutta Natolla oli kovemmat valtuudet.

Nato ei kuitenkaan voimaansa käyttänyt, ei tarvinnut, mutta Kilpiä on varma, että mahdollisuus voiman käyttöön lopulta vakautti tilanteen ja toi uskottavuutta.

Onko siis Nato parempi vaihtoehto rauhanturvaoperaatioissa kuin YK?

– Ei aina, työkalu pitää valita tilanteen mukaan.

Juha Kilpiä.
Bosnia-HertsegovinaYle

Kun paikallisia on suojeltava omiltaan

Kilpiä näkee, että perinteiset YK-operaatiot olivat aikansa tuote. Yleensä kyseessä oli valtioiden välisestä sodasta tai sen jälkitilasta, ja YK:n rauhaturvajoukot tulivat väliin valvomaan aseleposopimusten noudattamista.

Nyt maailma on muuttunut. Moni valtio on hajonnut, ja rauhanturvaajat ovat keskellä niiden sisäisiä ongelmia.

– Nyt on selkeästi tarve olla voimakkaampi ja sitä kautta luoda uskottavuutta. Usein paikallista väestöä joudutaan suojelemaan erilaisten ryhmittymien väkivallalta.

Kilpiän mukaan paikallisen väestön ja osapuolten pitää tietää, että kansainvälisellä joukolla on riittävät valtuudet asian hoitamiseen. Eri asia on kuitenkin, kannattaako voimaa käyttää.

– Siinä on se veteen piirretty viiva. Voiman käyttöä pitää harkita tarkkaan, sillä on aina seuraamuksia.

Pahin tilanne on silloin, jos kansainvälinen joukko on kriisin osapuoli

Juha Kilpiä

Nykyään voi olla, että rauhanturvaajat todistavat kansanmurhaa tai hallituksen harjoittamaa terrorismia. Siihen on pakko puuttua, mutta samalla se vaikuttaa paikallisen väestön suhtautumiseen.

– Pahin tilanne on silloin, jos kansainvälinen joukko on kriisin osapuoli.

Aseilla ei kriisejä ratkaista

Sotilaallinen kriisinhallinta ei ole koskaan ratkaisu ongelmaan, siitä Kilpiä on varma. Ratkaisu pitää löytää diplomaattisin keinoin.

– Nyt on ryhdytty puhumaan kokonaisvaltaisesta kriisinhallinnasta.

Se tarkoittaa sitä, että turvallisuus on sotilaiden tehtävä mutta samalla on järjestettävä hallintoa ja saatava muuta kehitystä aikaan. Aina näin ei ole käynyt.

– Valitettavan usein sotilaat ovat jääneet jonkin pattitilanteen todistajaksi. Näin on tapahtunut Kyproksella, Libanonissa ja Golanilla.

Onko siis YK:n Lähi-idän tarkkailuoperaatio UNTSO turha? Israelia ja sen ympärillä olevia arabivaltioita tarkkaileva operaatio alkoi jo 40-luvun lopulla. Kilpiä oli itsekin UNTSO:n komentajana arabikevään ja Syyrian sisällissodan alun aikoihin vuosina 2011–2013.

– Eihän se turha ole, koska YK:n rauhanturvaajilta tarvitaan luotettavaa tietoa nykyisessä informaatiotilanteessa.

Kilpiä kuitenkin myöntää, että jotain siellä on pielessä. UNTSO on YK:n vanhin rauhanturvaoperaatio, eikä loppua näy.

Kolme askelta rauhaan

Kilpiä on vakuuttunut, että tie pysyvään rauhaan vie kolmen portaan kautta.

Ensinnäkin, kansainvälisellä yhteisöllä on yhteisymmärrys siitä, miten turvallisuus, hyvä hallinto ja kehitys hoidetaan.

Toiseksi, kansainvälisellä yhteisöllä ja paikallisella väestöllä on sama käsitys siitä, mikä on ongelma ja miten siihen haetaan ratkaisu.

Kolmanneksi, paikallisilla on halu ja kyky omien asioidensa hoitamiseen.