"Ei ole helppo katkaista sukupolvien ketjua" – sikafarmari joutui tekemään vaikean päätöksen

Huono kannattavuus on pannut monet sikatilalliset miettimään eläimistä luopumista. Vähäkyröläinen Anne Hakala lähtee uudelle uralle.

sikatilat
Anne Hakala pellon laidalla
Anne Hakalan kotitila on muutosten edessä.Elina Kaakinen / Yle

Anne Hakala kasvattaa Pohjanmaalla Vähänkyrön Rekilän kylällä sikoja kolmannessa polvessa. Siat ovat kuuluneet Hakalan elämään aina, pikkutytöstä lähtien. Pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen hän on päättänyt luopua eläinten pidosta. Edessä on uusi ura tilitoimistoyrittäjänä.

– Ei ole helppo katkaista sukupolvien ketjua - ei ainakaan mun mielestä. En haluaisi sioista luopua, ellei tilanne olisi tämä.

Vaikka pelissä on paljon tunnetta, luopuminen perustuu taloudellisiin laskelmiin. Uskoa sikatalouden tulevaisuuteen ei ole niin paljon, että uskallusta riittäisi tässä vaiheessa isoihin investointeihin.

– Olen aina naureskellen sanonut, että mulla on uskonnosta nelonen mutta matematiikasta kymppi. Tällä hetkellä ei tämän kokoisella tilalla ole kannattavaa kasvattaa sikoja. Viivan alle ei jää tarpeeksi.

maatilan rakennuksia
Anne Hakalan kotitila Vähänkyrön Rekilässä.Elina Kaakinen / Yle

Hakalalla on 500 paikan lihasikala. Tilan vanha isäntä, Annen isä, on hiljaisesti hyväksynyt sen, että ensi vuoden tai viimeistään seuraavan vuoden aikana siat tilalta lähtevät.

– Loppusuoralla ollaan. Kyllä isäkin on todennut, että eihän tuossa mitään järkeä ole.

Pellot jäävät viljelyyn

Isoisältä ja isältä perittyä tilaa Anne Hakala ei aio kokonaan lopettaa. Pellot jäävät vielä viljeltäväksi, ja se on Hakalan mukaan helpottanut ratkaisun tekemistä.

– Kyllä varmaan ihmiset, jotka miettivät kokonaan lopettamista, painivat vakavien kysymysten kanssa. Oman kotitilan alas ajaminen ei ole helppoa, sanoo Hakala.

Eläimistä luopuminen tarkoittaa Hakalan tilalla sitä, että myös peltojen viljely pitää miettiä kokonaan uudestaan. Tähän saakka tilalla on viljelty pääasiallisesti ohraa sikojen rehuksi.

Saa nähdä, mitä näillä pelloilla jatkossa kasvaa. Härkäpapu on nyt trendikasvi, ehkäpä siinä on tulevaisuutta.

Anne Hakala

– Jotain on keksittävä, ohran viljelyllä tehdään samalla tavalla persnettoa kuin sikojen kasvattamisella.

Peltojensa kanssa Anne Hakala on valmis rohkeisiinkin ratkaisuihin. Annen puoliso viljelee yhdessä veljensä kanssa perittyä tilaa toisella puolella Vähääkyröä. Maatilayhtymän pelloilla on jo kymmenisen vuotta kasvatettu mm. härkäpapua.

– Saa nähdä, mitä näillä pelloilla jatkossa kasvaa. Härkäpapu on nyt trendikasvi, ehkäpä siinä on tulevaisuutta, pohtii Anne Hakala. Hän sanoo, että vaikeuksista huolimatta perheessä uskotaan yhtä maatalouteen ja toivotaan perheen pojasta tiloille jatkajaa.

– Mutta sen olen pojalle sanonut, että sikoja ei tarvitse kasvattaa!

Anne Hakala sikalassa
Loppusuoralla ollaan, sanoo Anne Hakala. Päätös sikalan lopettamisesta on tehty.Elina Kaakinen / Yle

Pienillä ei ole tulevaisuutta

Joulukuun alussa Hakalan sikalassa on hiljaista. Vaikka lihasikalassa siat vaihtuvat kolmen kuukauden välein, syntyy niihin Hakalan mukaan silti tunneside.

– Kyllä mä olen hoitanut sikoja kaikella rakkaudella.

Sikafarmari tervehtii karsinassa kahta hyvinvoivan näköistä kasvattiaan.

– Nämä ovat meidän joulukinkut - mutta eivät onneksi tiedä sitä, naurahtaa Hakala.

Sikala on ollut Anne Hakalan hoidossa 15 vuoden ajan. Jatkaminen edellyttäisi sikalan laajentamista reippaasti. Ei puhuta sadoista paikoista vaan tuhansista.

– Toisten mielestä 3000 paikan sikala on sekin jo liian pieni. Edes sen kokoisia sikaloita ei täällä Kyrönmaalla ole kuin muutamia, laskee Hakala.

Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä siltä, että monet pienet sikalat jäävät ennemmin tai myöhemmin väistämättä tyhjiksi. Pienten sikaloiden ja muidenkin maatalouden pienten yksiköiden alas ajaminen surettaa Anne Hakalaa.

– Kun on pieni yksikkö, mulla on sille enemmän aikaa. Tunnen jokaisen sikani tuolla sikalassa, tiedän mitä siellä tapahtuu, kun niitä on vähempi katsottavana, sanoo Hakala ja pohtii samalla, mistä löytyvät suursikaloihin ne työntekijät, jotka ovat valmiit samalla tavoin sitoutumaan eläinten hoitoon.

tilitoimistokyltti ikkunassa
Uusi ura odottaa.Elina Kaakinen / Yle

Uusi ura odottaa

Anne Hakala toivoo jatkossa saavansa päätoimeentulonsa kirjanpitotöistä. Hän perusti tilitoimiston reilu vuosi sitten ja alku näyttää lupaavalta. Oma tilitoimisto työllistää Hakalaa tällä hetkellä jo kolmisen viikkoa kuukaudessa.

– Olen nyt seurannut ja lukenut viikoittain sanomalehtiä ja huomannut, että jokaikinen sunnuntai on kirjanpitäjän paikkoja auki eli kyllä tällä alalla töitä riittää.

Palkkatyöhön Hakala ei kuitenkaan lähde. Hän haluaa säilyttää yrittäjän vapauden jo senkin takia, että osa-aikainen viljely sujuu niin paremmin. Hakala on varma, että pitkä kokemus oman maatilan kirjanpidosta ja EU-byrokratian pyörittämisestä auttaa menestymään uudella uralla. Lisäksi taskussa ovat tarvittavat taloushallinnon tutkinnot.

Muistan miten istuttiin mumman kanssa keittiön pöydän ääressä, mumma teki tilejä ja mä sain aina tarkistaa, että summat olivat oikein.

Anne Hakala

Kun iso ja vaikeakin päätös sikalan lopettamisesta on tehty, voi eteenpäin katsoa helpottunein mielin, summaa Anne Hakala.

Sikalahaalari on riisuttu. Anne Hakala istuu nyt toimistossa työpöytänsä ääressä. Sormet käyvät nopeaan tahtiin vuoroin tietokoneen ja laskukoneen näppäimillä. Muistikuva lapsuudesta saa sisätöihin siirtyneen sikafarmarin hymyilemään leveästi.

– Mumma oli Osuuskaupan kirjanpitäjä. Muistan miten istuttiin mumman kanssa keittiön pöydän ääressä, mumma teki tilejä ja mä sain aina tarkistaa, että summat olivat oikein.