Pilasiko kirja naishiihtäjien yhteishengen? "Sellaista ei voi tuhota, mitä ei ollutkaan"

Kun Pekka Holopainen kirjoittaa elämäkertoja on ehtona, että luurangot kolisevat lattialle. Näin kävi muun muassa Aino-Kaisa Saarisen tapauksessa.

elämäkerrat
Aino-Kaisa Saarinen
Aino-Kaisa SaarinenTomi Hänninen

Kirjailija ja toimittaja Pekka Holopainen ei kanna huolta siitä, minkälaisia tunteita hänen kynästään syntyneet elämäkerrat herättävät lukijoissa. Niiden tarkoituksena ei ole luoda siloteltua kuvaa päähenkilöstä tai hänen suhteestaan muihin ihmisiin.

– Ehtonani on, että jos kaapissa on luurankoja, kolisevat ne lattialle. En suostu tekemään kiiltokuvaelämäkertoja.

Tämän seurauksena Holopainen on joutunut muun muassa naisten hiihtomaajoukkueen ympärillä velloneen kohun pyörteisiin.

– Minua on syytetty siitä, että Aino Kaisa-Saarisesta kirjoittamani elämäkerta olisi tuhonnut naisten hiihtomaajoukkueen yhteishenkeä. Vastaukseni siihen on, että en ole voinut tuhota mitään sellaista, mitä ei ole koskaan oikeastaan ollutkaan.

Holopainen uskoo, että kirjan julkaiseminen on saattanut jopa toimia palveluksena joukkueelle.

– Nyt asiasta pääsee ehkä keskustelemaan avoimemmin ja sinne syntyy jonkinlainen yhteishenki. Vaikea silti sanoa käykö näin. En kuitenkaan koe, että asia olisi minun vastuullani. Hiihtoliitossa on henkilökuntaa sitä varten.

Ristiriidat houkuttelevat lukijoita

Lukijan kannalta ristiriidat ja paljastukset ovat usein elämäkertojen suola. Tarina voi olla kiinnostava ilman niitäkin, mutta jotain päähenkilöstä pitää irrota.

– Muutaman kirjaehdotuksen olen vaiennut kuoliaaksi ja yhdestä olen kieltäytynyt suoraan, kun en ole nähnyt siinä mitään tarinaa. Sellaista ei synny tyhjästä, Pekka Holopainen toteaa.

Elämäkerta voi valmistua jo nuorena

Elämäkertojen päähenkilöt ovat nykyään yhä useammin nuoria ihmisiä. Pekka Holopainen uskoo, että oikea aika kirjoittaa urheilijoista on silloin, kun heidän uransa on vielä tuoreessa muistissa.

– Elämäkerta kannattaa kaupallisesta näkökulmasta kirjoittaa silloin, kun päähenkilöt ovat kukkeimmillaan ja kiinnostavat yleisöä. Aino-Kaisa Saarinen on vielä nuori, pian nelikymppinen, mutta hiihtoura alkaa jo olla lopussa. Siksi elämäkerran kirjoittaminen nyt puoltaa paikkaansa.

Aina parhaimman ajankohdan löytäminen ei ole helppoa. Esimerkiksi Janne Ahosen kirjan kanssa Holopainen olisi voinut vielä hetken odotella.

– Ahonen lopetti uransa vuonna 2008 ja kirja ilmestyi vuonna 2009. Hän on tosin tehnyt jo monta comebackia sen jälkeen, joten siinä mielessä kirja olisi voinut ilmestyä myöhemminkin.

Räikkösen elämästä riittäisi kerrottavaa

Pekka Holopaisella on jo mielessä muutama henkilö, joista hän haluaisi seuraavaksi kirjoittaa.

– Esimerkiksi Kaisa Mäkäräisestä saisi varmasti värikkään elämäkerran, koska hän on ristiriitainen persoona. Sami Hyypiä on kertonut jalkapalloelämästään mediassa vain prosentin, joten sieltä löytyisi varmasti tarinoita. Myös Sami Jauhojärvi olisi mielenkiintoinen persoona.

Lähinnä haaveilun asteella kirjailijan mielessä kytee Kimi Räikkösen elämäkerta.

– Hänen elämässään on tapahtunut kymmeniä kertoja enemmän kuin normaalin ihmisen elämässä. Hänellä tosin ei taida olla tarvetta elämäkerralle ainakaan rahan puolesta.