Sun juttu: Diplomaatit ja opiskelijat sen aloittivat – nyt Helsingissä puhutaan jo 135 kieltä

Sun juttu -sarjassa kysyttiin tällä kertaa mitä kieliä Helsingissä on viimeisen sadan vuoden aikana puhuttu. Kaivoimme tiedot 1880-luvulta asti.

Sun juttu
Yle Helsinki: Kallahden Hippaheikissä on lapsia 18 eri maasta
Yle Helsinki: Kallahden Hippaheikissä on lapsia 18 eri maasta

HelsinkiLastentarhanopettaja Minna Tschesmenskillä roikkuu avainauhassa kontaktimuovilla päällystetyt kortit. Niissä on erilaisia kuvia. On kuva ruokailuvälineistä, sängystä ja esimerkiksi sellainenkin, jossa on vessanpönttö.

– Jos meillä ei ole lapsen kanssa vielä yhteistä kieltä, voimme kuvien avulla kertoa, että mitä teemme seuraavaksi tai mitä teimme juuri äsken, Tschesmenski kertoo.

Vuosaaren Kallahdessa sijaitsevassa päiväkoti Hippaheikissä on lapsia kaikkiaan 18 eri maasta. Kortit ovat käytössä varsinkin silloin, kun ryhmässä on joku uusi lapsi, joka on vasta muuttanut Suomeen.

Kuten vaikka neljävuotias Nimotallahi, joka ei tarhassa loppukesästä aloittaessaan puhunut sanaakaan suomea. Nyt Nigeriasta kotoisin oleva saparopää ymmärtää jo vaikka mitä ja osaa numerot sekä ruokalaulut. Tällä vauhdilla aikuisten ei kohta enää tarvitse vahvistaa sanomaansa kuvakorteilla.

– Toki kielen oppimisessa on yksilöllisiä eroja, mutta vieraskieliset monet lapset oppivat kielen todella nopeasti, Tschesmenski sanoo.

Vuosaaressa sijaitseva Kallahti on Meri-Rastilan, Kurkimäen ja Itäkeskuksen ohella alueita, joiden asukkaista yli 30 prosenttia puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea tai ruotsia.

Toisin oli vielä vuonna 1990. Silloin Helsingissä asui vain 6 593 ihmistä, joiden äidinkieli ei ollut mikään kotimaisista. Vieraskielisten määrä oli 1,3 prosenttia kaikista asukkaista. Tuo luku on 26 vuoden aikana moninkertaistunut ja pelkästään viimeisen kymmenen vuoden aikana kaksinkertaistunut liki 90 000:een.

Se tarkoittaa, että tällä hetkellä reilu 14 prosenttia kaikista helsinkiläisistä on vieraskielisiä.

– Vuodenvaihteeseen mennessä luku on jo 15 prosenttia, järjestelmäpäällikkö Pekka Vuori Helsingin Tietokeskuksesta uskoo.

Suomea äidinkielenä puhuu noin 80 prosenttia ja ruotsia 5,7 prosenttia pääkaupunkilaisista.

Yleisin vieras kieli ei yllätä

Lukijoiden toiveita täyttävässä Sun juttu -sarjassamme kysyttiin, että miten eri kieliä äidinkielenään puhuvien määrät ja osuudet ovat muuttuneet sadan vuoden aikana Helsingissä. Jotta kysymykseen on mahdollista vastata, pitää ensin kerrata hieman historiantunneilla opettua ja perehtyä pinoon erilaisia tilastoja.

Luvut saa onneksi helposti, sillä Helsingin Tietokeskuksessa on kerätty tilastollista vuosikirjaa 1880 alkaen. Vuori muistuttaa, että ulkomaalaistaustaista väestöä on aiemmin kirjattu eri tavoilla kaupungin dokumenttehin, eli täysin tarkkoina kaikista vanhimpia tilastoja ei voi pitää.

Ne kuitenkin kertovat uskottavaa tarinaa Venäjän suurruhtinaskunnan vallanalaisesta pikkukaupunki-Helsingistä, jolloin Esplanadilla kopsuttelivat hevosvankkurit ja rouvien hameenhelmat vilistivät maata.

Tuohon aikaan kaupungissa vieraskielisiä oli muutamia tuhansia. Pääasiassa venäläisiä ja saksalaisia.

Suomi oli muuhun Eurooppaan verrattuna aika sulkeutunut maa ennen 90-lukua.

Pekka Vuori, järjestelmäpäällikkö Helsingin kaupungin tietokeskus

Suurin osa asukkaista puhui äidinkielenään ruotsia vielä 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. 1900-luvulle tultaessa suomesta oli runsaan maaltamuuton seurauksena tullut Helsingin yleisin kieli. Reilu sata vuotta kestäneen Venäjän vallan aikana venäjä ei ikinä vakiinnuttanut kielenä merkittävää asemaa.

Kun Suomi itsenäistyi 1917, osa maahan aiemmin muuttaneista venäläisistä palasi itään. Moninkertaisesti heitä tosin tuli tänne, sillä ensimmäiset Suomeen saapuneet pakolaiset tulivat Venäjältä vallankumouksen seurauksena itsenäisyyden alkuvuosina. Venäjä on ollut Helsingissä aina yleisin vieraista kielistä. Tällä hetkellä kaupungissa asuu yli 17 100 venäjää äidinkielenään puhuvaa ihmistä._ Zdrástvui!_

Sulkeutunut maa alkoi avautua 1990-luvulla

Helsingin Tietokeskuksen Pekka Vuori kertoo, että toisen maailmansodan jälkeen maahanmuutto muualta Suomeen oli monen vuosikymmenen ajan varsin vähäistä, mikä tietysti tarkoitti sitä, että kielitilastot eivät muuttuneet oikeastaan suuntaan taikka toiseen. Ulkomaalaiset olivat 1990-luvulle tultaessa lähinnä diplomaatteja, opiskelijoita tai heitä, jotka saapuivat tänne pohjoiseen avioiduttuaan suomalaisen kanssa.

– Suomi oli muuhun Eurooppaan verrattuna aika sulkeutunut maa, eikä meillä ollut paljon kontakteja ulkomaille, Vuori sanoo.

1970-luvulla tilanne tosin muuttui hieman kun Suomeen saapui ensimmäinen suuri maahanmuuttajaryhmä Chilestä. He pakenivat sotilasdiktaattorin vainoja ja osa heistä palasikin takaisin Pinochetin hallinnon päätyttyä 1990-luvun alkupuolella.

Varsinainen järjestelmällinen maahanmuutto alkoi 1980-luvulla kun Suomeen saapuivat vietnamilaiset pakolaiset. 1990-luvun alussa maahanmuuttoa vauhditti Neuvostoliiton hajoaminen ja inkerinsuomalaisten paluumuuton alkaminen.

Samoihin aikoihin Suomeen saapuivat ensimmäiset somalialaiset, jotka jättivät kotimaansa sotilasdiktaattori Siad Barren vainojen takia. 1990-luvulla tilastolliseen vuosikirjaan kirjattiin myös lukuisa määrä serbejä, albaaneja ja bosnian muslimeita sekä kroaatteja, jotka pakenivat Balkanin niemimaalta Jugoslavian hajoamissotien aikana.

Suomen liittyminen Euroopan unioniin ja unionin laajentuminen 2000-luvulla helpottivat omalta osaltaan vapaata liikkuvuutta ja maahanmuuttoa – ja monipuolistivat kaupungissa kuultavia kieliä.

Joka neljäs helsinkiläinen on vieraskielinen vuonna 2030

Tätä nykyä Helsingissä puhutaan toistasataa kieltä. Rekisteriin voi ilmoittaa vain yhden kielen, äidinkielensä. Tällä tavalla laskettuna Helsingissä niitä on 135. Vieraiden kielten Top 5 näyttää tältä: venäjä, viro, somali, englanti ja arabia.

Helsingissä asuu yli neljännes koko maan ulkomaalaistaustaisista ja pääkaupunkiseudulla ulkomaalaistaustaisista lähes puolet. Koko maassa ulkomaalaistaustaisia oli tämän vuoden alun tilastojen mukaan 6,2 prosenttia väestöstä.

Kansainvälisesti verrattuna Helsinki ei kuitenkaan ole kovinkaan monikulttuurinen. Täällä joka seitsemäs on ulkomaalaistaustainen, siinä missä esimerkiksi Oslon ja Tukholman asukkaista lähes joka kolmas ja kööpenhaminalaisistakin liki joka neljäs.

Vieraiden kielten top 5 näyttää tältä: venäjä, viro, somali, englanti ja arabia.

Ennusteiden mukaan vuonna 2030 lähes joka neljäs vastaantulija Helsingissä puhuu äidinkielenään jotain vierasta kieltä.

Ennusteen mukaan koko Helsingin seudulla vieraskielisiä asuisi 350 000 henkeä, mikä eli reilu viides osa kaikista asukkaista. Espoossa ja Vantaalla vieraskielisten määrän ennustetaan kasvavan suhteellisesti enemmän kuin Helsingissä. Vieraskielisten osuus väestöstä oli jo vuoden 2016 alussa Vantaalla ja Espoossa Helsinkiä korkeampi.

Vieraskielisiä eniten idässä, vähiten omakotitaloalueilla

Järjestelmäpäällikkö Pekka Vuori kertoo, että vielä ennen 1990-lukua Helsingin vieraskieliset asuivat pääasiassa kantakaupungin alueella, jossa on paljon lyhytaikaiseen oleskeluun sopivia vuokra-asuntoja. Toisaalta silloin myös ulkomaalaistaustaisten sosioekonominen asema usein mahdollisti asumisen kalliimmissa neliöissä.

Vieraskielisten määrissä kaupunginosien välillä on suuria eroja. Siinä missä Itä-Helsingissä ulkomaalaistaustaisia on eniten, Pohjois-Helsingin omakotitaloalueilla heitä asuu kaikista vähiten.

Näyttää siltä, että on luontaista kehitystä, että jotkut asukasryhmät haluavat olla toistensa lähellä.

Pekka Vuori, järjestelmäpäällikkö, Helsingin kaupungin tietokeskus

Vuori sanoo, että ihmisten keskittyminen tietyille alueille ei ole toivottua kehitystä ja kaupunki yrittääkin asuntopolitiikalla siihen vaikuttaa. Aina päätökseen asuinpaikasta eivät kuitenkaan vaikuta pelkästään kustannukset.

– Näyttää myös siltä, että on luontaista kehitystä, että jotkut asukasryhmät haluavat olla toistensa lähellä. Kun on tulltu ihan toisenlaisesta kulttuurista tänne Pohjois-Euroopan kaupunkiin, niin halutaan hakeutua lähelle toisiaan.

Joukossa on voimaa myös siinä mielessä, että kysyntä luo kaupunginosiin uudenlaista tarjontaa ja maahanmuuttajia kiinnostavia palveluita.

Muutos on tässä ja nyt

Päiväkoti Hippaheikissä Helsingin yhä monikulttuurisempi tulevaisuus on jo arkipäivää. Lasten erilaiset taustat tuovat toki omat haasteensa työntekoon, mutta Lastentarhanopettaja Minna Tschesmenski uskoo, että kyseessä on ennen kaikkea rikkaus.

– Iso muutos on tapahtumassa ja meidän kaikkien kannattaisi olla avoimin mielin. Asian hyväksyminen auttaa kaikkia ja saa arjen rullaamaan, Tschesmenski sanoo.

Arjen rullaamaan ja juhlan tuntumaan vielä entistäkin erityisemmältä.

Kun päiväkoti Hippaheikissä Vuosaaren Kallahdessa järjestettiin lokakuussa YK:n päivän kunniaksi nyyttikestit, pöytä notkui herkuista. Lasten vanhempien kanssa oli nimittäin sovittu, että jokainen tuo pitopöytään jonkin omalle kotikulttuurilleen perinteisen herkun. Koska lapsia on Hippaheikissä kaikkiaan 18 maasta, makumatka piti sisällään jos jonkinlaista viininlehtikääryleistä karjalanpiirakoihin ja turkkilaisiin piiraisiin. Kenellekään ei jäänyt nälkä.

Sun juttu on sarja, jossa te lukijat voitte ehdottaa meille juttuaiheita Helsingin seudulta ja Uudeltamaalta.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.