Tutkija: Kaunokirjallisuudesta ei löydy yhtään onnellista maahanmuuttajaa

Kirjallisuuden kuva maahanmuutosta on varsin yksioikoinen.

maahanmuuttajat
mies pino kirjoja sylissään
Erikoistutkija Pasi SaukkonenNella Nuora / Yle

– Kirjailija vastaa maailman väkivaltaan ajatustensa väkivallalla. Purkaa ja rikkoo asenteita, jotka tuntuvat täysin valheellisilta.

Kirjailija Kari Hukkila selittää, miksi hän kirjoittaa maahanmuutosta.

Kun Hukkilan kaksi maahanmuuttoa käsittelevää teosta ilmestyivät, oli maahanmuutto kaikkien huulilla. Kerettiläisesseet julkaistiin vuonna 2010, jolloin Suomi alkoi jo valmistua seuraavan kevään eduskuntavaaleihin ja jytkyyn. Viime kesänä ilmestynyt romaani Tuhat ja yksi puolestaan ajoittuu maata myllertäneen turvapaikkakriisin jälkimaininkeihin.

– Kun kirjoitin Kerettiläisesseitä, en ajatellut kirjoittavani maahanmuutosta. Kirjoitan maailmoista, jotka tunnen. Kirjan teemat sattuivat osumaan yksiin niiden kanssa, joita käsiteltiin myös maahanmuuttokeskustelussa.

Kyse oli siis osin sattumasta, osin yhteiskunnassa väreilevästä ilmapiiristä, johon kirjailija reagoi.

– Ihmiseen lyötiin leimoja, eräänlaisia mentaalisia henkilötodistuksia, sen mukaan, mistä kulttuuripiiristä hän tuli. Jos olit arabi, olit tietynlainen. Omat kokemukseni olivat aivan toisenlaisia.

Kirjailija Kari Hukkila on seurannut maahanmuuttoa 1990-luvun alusta asti.
Kirjailija Kari Hukkila on seurannut maahanmuuttoa 1990-luvun alusta asti.Sini Liimatainen / Yle

Hukkilan kokemukset juontavat vuosikymmenten takaa. Joskus nuorena miehenä Pariisissa hän seuraili arkipäivän katuteatteria Notre Damen liepeillä.

– Algerilaisnuorukaiset yrittivät iskeä naisia tekeytymällä ranskalaisiksi. He vetivät roolinsa niin hyvin, että olisivat varmuudella käyneet ranskalaisista kotoisten maahanmuuttokriitikkojemme mielestä.

Hukkila lyöttäytyi algerialaisten mukaan ja yhteydenpito on säilynyt näihin päiviin asti.

Kirjailijat heräsivät muutokseen hitaasti

Kari Hukkila on kirjailijoidemme joukossa harvinaisuus, sillä hän on seurannut maahanmuuttoa ja suomalaisen katukuvan kansainvälistymistä jo pitkään. Muutos on ollut nopea. Kun vielä 1980-luvun lopulla Suomessa asui noin 30 000 ulkomaan kansalaista, on määrä nyt kymmenkertainen.

– Kesti yllättävän pitkään, ennen kuin maailman muutos näkyi kirjallisuudessa muinakin kuin hajatapauksina, sanoo maahanmuuttoa tutkinut Pasi Saukkonen (siirryt toiseen palveluun) Helsingin kaupungin tietokeskuksesta.

Vastaavanlainen viive on ollut toki muissakin maissa. Esimerkiksi Saksassa ja Alankomaissa, joissa kansainvälistyminen tapahtui selvästi Suomea aiemmin, heräiltiin kirjoittamaan aiheesta vasta 90-luvun lopussa. Niiden ja Suomen välillä on kuitenkin yksi oleellinen ero, huomauttaa Saukkonen.

– Saksassa ja Hollannissa tulijat olivat pitkälti vierastyöläisiä, joiden ajateltiin palaavan kotimaihinsa. Se ehkä vähensi kirjoilijoiden kiinnostusta aiheeseen. Suomessa taas valtaosan tulijoista oletettiinkin pysyvän täällä ja siksi on yllättävää, ettei kirjallisuus tai taide laajemminkin kiinnittänyt nopeammin huomiota muutokseen.

Ensimmäisenä maahanmuuttoa ja turvapaikanhakijoita käsitelleenä romaanina pidetään Arto Salmisen vuonna 1995 ilmestynyttä _Turvapaikka-_teosta. Kesti kuitenkin 15 vuotta ennen kuin aihepiiri löi kunnolla läpi.

Uhreja kaukaisista maista

Suomen kirjamarkkinoilla alkoi tapahtua viitisen vuotta sitten. Yhtäkkiä maan eturivin kirjailijat julkaisivat teoksia, joissa maahanmuutto oli keskeinen teema tai ainakin olennainen osa sitä. Vuosina 2010–2011 aihetta käsitteleviä kirjoja ilmestyi muun muassa Leena Lehtolaiselta, Virpi Hämeen-Anttilalta, Anja Snellmannilta, Tuomas Kyröltä, Jari Tervolta ja Ilkka Remekseltä.

Syitä kirjavyöryyn voi vain arvailla, tutkimusta asiasta ei tiettävästi ole. Ehkä kyse oli sattumasta, kenties kustantamot haistoivat rahan ja kannustivat aiheen pariin, luultavasti kirjailijat reagoivat pinnalle nousseeseen puheenaiheeseen. Eduskuntavaalit keväällä 2011 muistetaan perussuomalaisten jytkystä.

käsi kirjan päällä
Viitisen vuotta sitten ilmestyi useita maahanmuuttoia käsitteleviä romaaneja.Nella Nuora / Yle

Erikoistutkija Pasi Saukkonen on tehnyt muutamia havaintoja siitä, keitä romaanien maahanmuuttajat ovat ja miten heitä kirjoissa kuvataan.

– Kun valtaosa Suomeen tulleista on Venäjältä tai Virosta, ovat kirjojen maahanmuuttajat järkiään eksoottisemmista, kaukaisemmista oloista. Usein he ovat pakolaisia tai esimerkiksi kerjäläisiä, mikä on maahanmuuton kokonaiskuvassa täysin marginaalinen ryhmä.

Saukkosen mukaan kirjoja vaivaa myös ihmiskuvausten stereotyyppisyys: maahanmuuttaja nähdään joko sympaattisena hahmona tai perustavanlaatuisesti erilaisena. Tytöt ovat uhreja, miehet umpimielisiä ja sopeutumattomia.

– Nuorten naisten ja tyttöjen kohtaloita kuvataan paljon. Ja aina heille käy huonosti.

Ainuttakaan kunnolla kotoutunutta, onnellista maahanmuuttajaa ei Saukkonen näistä kirjoista löytänyt.

– Jos verrataan kirjallisuuden antamaa kuvaa kotoutumisesta kertoviin tilastoihin, näyttäytyy ilmiö todellisuutta synkempänä.

Haussa: Suomen Monica Ali

Kirjailija Kari Hukkila tunnistaa stereotyyppisen tavan kuvata maahanmuuttajia. Hukkilaa häiritsee myös se, että erityisesti englanninkielisissä maissa etsitään kirjailijoita, joilla on etninen profiili. Haussa on uusi Monica Ali, Zadie Smith tai Hanif Kureishi. Kirjailija, joka joutuu edustamaan taustaansa, vaikka ei aiheesta kirjoittaisikaan.

Samaa on alkanut esiintyä meilläkin. Lähes koko ikänsä Suomessa asunut kirjailija Pajtim Statovci on kertonut joutuvansa tuon tuosta edustamaan synnyinmaataan Kosovoa. Hukkila pitää kehitystä hankalana.

– Tuollainen leima on käyttökelpoinen markkinoinnissa, kun viidessä sekunnissa pitää kertoa jotain kirjasta ja kirjailijasta.

– Huono puoli on se, että identiteeteistä tehdään tuotteita. Samalla totuus kytketään etniseen, kulttuuriseen, paikalliseen erityisyyteen. Sen ulkopuolelta ei voi tai saa sanoa mitään merkittävää. En usko tähän olleenkaan. Kirjallisuus on aina ylittänyt viitekehyksensä, puhutellut ajasta ja paikasta riippumatta. Esimerkiksi kreikkalainen tragedia kertoo yhä, millaisia me ihmiset olemme.