Väitös: Eläinaktivistit tulivat sivusta varteenotettaviksi vaikuttajiksi

Jyväskylän yliopistossa tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan eläinoikeusliike ajaa edelleen samoja asioita kuin 20 vuotta sitten, mutta keinot ovat muuttuneet.

eläinten oikeudet
Kettuja tarhalla.
YLE / Kalle Niskala

Pia Lundbom tarkastelee väitöstutkimuksessaan eläinoikeusliikkeen muutosta kahden vuosikymmenen aikana. Hänen näkemyksensä on, että suomalaisten aktivistien toimintatavat ja tyyli ovat nykyisin aiempaa helpommin lähestyttäviä.

– Kun eläinoikeusliike 90-luvun puolivälissä aloitteli julkista elämäänsä Suomessa, monet eivät pitäneet eläinten oikeuksia kovinkaan merkityksellisenä yhteiskunnallisena kysymyksenä, Lundbom sanoo.

Parikymmentä vuotta sitten eläinten oikeuksia aktiivisesti puolustavia lähinnä ihmeteltiin ja kummasteltiin.

– Paljon kyseltiin, että miksi ette aja jotain muuta teemaa, vaan juuri eläinten oikeuksia, sanoo Lundbom.

Sivusta peliin

Lundbom itse pitää väitöstyönsä päänäkemyksenä sitä, että eläinoikeusliike on 20 vuodessa tullut yhteiskunnan sivustasta vakavasti otettavaksi vaikuttajaksi.

– Nykyisin yhtenä sivistyksen mittareista pidetään sitä, miten kohtelemme toisiamme, ja miten kohtelemme heikoimpiamme, jotka eivät ehkä itse voi vaikuttaa elämäänsä, Lundbom sanoo.

Lundbom näkee, että 20 vuoden aikana moni asia on muuttunut. Hänen näkemyksensä on, että 2000-luvun puolivälin jälkeen aktivistit siirtyivät entistä enemmän tekemään mediakampanjoita.

– Liike toimi ja politikoi erilaisen kuvamateriaalin avulla, ja samaan aikaan laajemmat eläinten vapautukset jäivät taakse, hän tiivistää.

Lundbom nostaa esiin myös mielipideilmaston muutoksen.

– Suhtautuminen esimerkiksi kasvissyöntiin ja kuluttamisen eettisiin valintoihin on muuttunut. Murros kiihtyi 2000-luvun loppupuolella, ja nyt ollaan aivan uudenlaisessa tilanteessa, sanoo Lundbom.

Samoilla asioilla

Lundbomin mukaan vaikka eläinoikeusaktivistien keinot ovat muuttuneet, tavoitteet eivät ole. Perustarkoitus aktivisteilla on edelleen herätellä ihmisiä ajattelemaan sitä, onko ihmisellä oikeus kohdella muita eläviä olentoja niin kuin niitä kohdellaan.

Sikäli perusteeman säilyminen ei ole ihme. Eläinoikeusaktivistit olivat 90-luvun puolivälissä urbaaneja nuoria, nyt he ovat nelikymppisiä konkareita.

– Elämänkokemusta ja näkemystä on tullut lisää, ja henkilöiden asema on aivan toisenlainen. Ei voida enää selittää pois sanomalla "te urbaanit nuoret", sanoo Lundbom.

Eläinoikeusliikettä melkein alusta asti

Lundbomilla on pitkä tausta eläinoikeusliikkeen tutkijana. Hänen opiskeluaikansa Lapin yliopistossa sijoittuu juuri suomalaisen eläinoikeusliikkeen alkuaikaan. Lundbomin sosiologian pro gradun aihe takkusi.

– Silloinen professori Martti Siisiäinen kysyi, että kiinnostaisiko tällainen vaikuttamisen muoto, jossa on paljon ajankohtaisia kysymyksiä, Lundbom kertoo.

Eläinoikeusaktivismi oli Lundbomille tyystin vierasta alaa. Hän päätti kuitenkin katsoa mitä siitä voisi saada irti. Vuonna 1997 hän teki ensimmäisiä haastatteluitaan, ja kiersi jonkin verran mielenosoituksissa.

Niin sanottu kettutyttötapaus (siirryt toiseen palveluun) keväältä 1995 oli takanapäin, ja eläinoikeusliikkeen ihmiset peilasivat itseään siihen.

– Käytännössä kaikki haastateltavat nostivat silloin esiin sen, että ovat joutunet pohtimaan omaa suhdettaan erilaisiin toiminnan keinoihin ja vaikuttamisen tapoihin, kertoo Lundbom.

YTM Pia Lundbomin sosiologian väitöskirja ”Eläinten puolustajat. Suomalaisen eläinoikeusaktivismin muuttuva poliittinen tyyli ja toiseus” tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa lauantaina 10.12.2016.