Suomalaisuutta rakennettiin mieskuoroilla, ja nyt niiden soundi kohahduttaa ulkomailla saakka

Mieskuorojen joulukonsertit ovat monille suomalaisille vakiorutiineja, mutta pohjoisen Euroopan ulkopuolella kyseessä on eksoottinen instrumentti.

kuoromusiikki
Mieskuorojen joulu.
Ylioppilaskunnan Laulajat on Suomen vanhin suomenkielinen kuoro. Se perustettiin 1883 eli samana vuonna, kun Sibelius täytti 18 vuotta.Pekka Koli / Yle

Veljeshenki ja railakkaat juhlat ovat olennanainen osa tuhansille suomalaismiehille rakasta mieskuoroharrastusta. Kuorojen eteen ollaan valmiita paiskimaan talkootyötä, ja palkkioksi riittää mukana olemisen riemu. Esimerkiksi Ylioppilaskunnan Laulajien joulunodotus on yhdeksän konsertin mittainen. Tärkeintä on löytää yhteinen sävel.

– Onhan se spesiaali harrastus. Harvoin pääsee tällaiseen joukkoon tekemään yhdessä taidetta, toteaa Arttu Nummela, Ylioppilaskunnan Laulajien nuoren polven kakkostenori.

Suomessa mieskuoroperinne on vahva, sillä täällä on 1900-luvun alusta lähtien sävelletty poikkeuksellisen paljon mieskuoromusiikkia. Uusia sävellyksiä, käännöksiä ja ajankuvaan sopivia sovituksia tehtaillaan edelleen, mutta pohjimmiltaan suomalaisessa mieskuorolaulussa jylisee kansallisromantiikka.

– Suomalaisuutta rakennettiin koko 1900-luvun ajan mieskuorojen avulla. Suomen kieltä ja kulttuuria kehitettiin Sibeliuksen, Kuulan, Madetojan, Palmgrenin toimesta, kertoo YL:n taiteellinen johtaja Pasi Hyökki.

YL perustettiin 1883 eli samana vuonna, kun Sibelius täytti 18 vuotta. Monet Sibeliuksen mieskuoroteokset ovatkin YL:n tilaamia.

– Onhan se mahtava ja ainutlaatuinen perintö, aarreaitta, joka tulee onneksi toimimaan vielä monta sataa vuotta eteenpäin, Hyökki sanoo.

Laulaminen kiinnostaa nuoria miehiä

Suomessa mieskuoroja on parisensataa kappaletta, Porvoosta ainakin Sodankylään saakka. YL:n ohella yksi vanhimmista on vuonna 1900 perustettu Polyteknikkojen Kuoro, jonka johtajalla Saara Aittakummulla on kokemusta eri kuorotyypeistä.

– Yhtenäinen soundi ja vokaalivärit on helpompi saavuttaa mieskuorolla verrattuna naiskuoroon. Hankalampaa on saada bassopuoli kirkkaaksi. Molemmissa instrumenteissa on soinnillisesti omat juttunsa, Aittakumpu vertailee.

Mieskuoroilla menee hänen mukaansa tällä hetkellä hyvin.

– Toki on sukupolvenvaihdosta ja mieskuorojen ikääntymistä maakunnissa, mutta akateemisten mieskuorojen maailmassa näkyy, että laulaminen kiinnostaa nuoriakin, Aittakumpu toteaa.

Mieskuorojen joulu.
Vuonna 1900 perustettu Polyteknikkojen Kuoro on teekkarikuoro henkeen ja vereen. Johtaja Saara Aittakumpu iloitsee, että hänen aikanaan PK:lla on ollut mahdollisuus tilata paljon uutta suomalaista musiikkia.Pekka Koli / Yle

PK:n taiteelliseksi johtajaksi Aittakumpu valittiin vuonna 2013. Miesjoukon johtaminen on sujunut vaivatta.

– PK on johtamistani kuoroista kaikkein kurinalaisin. Tuntuu, että heillä on hyvä keskinäinen luottamus ja vastuunkanto. Jos oma osuuteni menee hyvin, he palkitsevat sen sitoutumisella.

Otaniemessä toimivassa teekkarikuorossa näkyy Aittakummun mukaan myös yliopiston uudet tuulet.

– Pitää ottaa huomioon esimerkiksi se, että on valmistuttava määräajassa. Kuorohommia voi tehdä esimerkiksi vasta kandivaiheen jälkeen, eikä niin kuin ennen vanhaan, että heti ensimmäisestä vuodesta lähtien kaikki vapaa-aika kuorolle ja valmistutaan sitten joskus, kun ehditään, Aittakumpu sanoo.

Musiikki tuttua ulkomailla

Kuoromatkat ovat tärkeä ja monien mielestä erottamaton osa harrastusta. Suomea viedään mieskuorojen voimalla maailmankartalle, sillä pohjoisen Euroopan ulkopuolella kyseessä on eksoottinen instrumentti.

– Usein aiheutamme kohahduksia yleisössä. Ovat ehkä mieskuoroinstrumentin kuulleet, mutta paikallisia ja lauluyhtyetyyppisiä. Sointi kyllä herättää aikamoisen hämmennyksen ja hämmästyksen, Pasi Hyökki kertoo.

Suomalaisia mieskuoroja pidetään kovatasoisina, mutta Aittakummun mukaan on paikallaan tarkastella ilmiötä laajemmin, kun puhutaan siitä, miltä ne kuulostavat. Suomessa liittoihin rekisteröityneitä mieskuoroja on 157, Ruotsissa 89, Norjassa 212 ja Virossa 43. Kaikissa maissa on lisäksi lukuisia mieskuoroja, jotka eivät kuulu järjestöihin.

– Voidaan puhua skandinaavisesta kuorosoundista, mutta en tiedä, kuinka paljon voimme omia sitä itsellemme. Jos otetaan naapurit Ruotsi ja Viro mukaan, niin tietynlainen kuulaus on tavaramerkki, Aittakumpu sanoo.

Sen sijaan kansallisromantiikan ajalta kumpuava musiikkiperintö on suomalaisten omaisuutta, jota muut voivat vain ihailla ja tarpeen mukaan lainata.

– Suomalaiset säveltäjät tunnetaan kuoropiireissä: Sibeliuksen ja Madetojan lisäksi esimerkiksi Rautavaara. Sitten Jaakko Mäntyjärveä lauletaan paljon myös kansainvälisesti, vaikka hän on vähemmän tunnettu säveltäjä kuoropiirien ulkopuolella.