Lauri Viita sai duunariäijät lausumaan runoja

Kirjailijan syntymästä tulee lauantaina kuluneeksi sata vuotta.

kirjallisuus
Kirjailija Lauri Viita Pispalanharjulla Tampereella vuonna 1965.
Kirjailija Lauri Viita Pispalanharjulla Tampereella vuonna 1965.Antero Tenhunen / Yle

– Voin vakuuttaa, että Lauri Viita elää yhä täällä Pispalassa.

Näin toteaa muusikkona tutuksi tullut Heikki Salo. Häntä on uskominen, sillä Pispalan asukkaana ja muutaman vuoden Lauri Viidan tuotannolle omistautuneena hän, jos kuka aistii Viidan hengen.

Salo viittaa Lauri Viidan teksteihin ja henkiseen läsnäoloon, jonka voi nähdä ja tuntea Tampereen Pispalassa. Viita on kunnia-asia kaupunginosan asukkaille ja Viidan runoja osataan edelleen siteerata ulkoa. Konkreettisesti Viitaan voi tutustua museossa, joka on pieni punainen tölli harjun rinteessä asuintalojen keskellä. Viita asui talossa lapsuutensa ja nuoruutensa.

Lauri Viidan museo Tampere Pispala
Lauri Viita -museo sijaitsee Pispalassa. Viita asui talossa lapsuusvuotensa.Timo Ahonen / Yle

Näin talviaikaan museo on suljettu, mutta pääsemme kurkistamaan sisälle. Parista huoneesta koostuva talo on jätetty vanhaan kuosiin. Uunin päällä kuivuu yöpyjama ja pienen keittiön keskellä on neliskanttinen pöytä, joka on Laurin tekemä. Lavitsan päällä olevat piikkarit muistuttavat Lauri Viidan urheiluharrastuksesta.

– Lauri oli intohimoinen urheilija. Häneltä sujui laji kuin laji. Urheilukentän laidalla hän tapasi kirjailija Aila Meriluodonkin, toisen vaimonsa, kertoilee Salo.

Viidan elämänvaiheet ja kirjallinen tuotanto ovat tulleet tutuksi Salolle, sillä hän kirjoitti musiikkinäytelmän Viidasta Tampereen työväen teatterille. Näytelmä sai ensi-iltansa jo pari kuukautta sitten, mutta yhä edelleen Viidan juhlavuosi työllistää Saloa. Pitkään Pispalassa asuneelle Salolle tarttuminen Viitaan oli luontevaa. Hän ihastui Viidan teksteihin jo parikymppisenä.

– Olin ahkera lukija ja taisin lukea koko Viidan tuotannon jo silloin. Yritin jopa kitara kädessä säveltää niitä runoja, mutta ne jäivät onneksi pöytälaatikkoon, muistelee Salo.

Lauri Viita palasi Salon elämään konkreettisesti kymmenisen vuotta sitten, kun hän muutti asumaan Viidan suojeltuun synnyintaloon Pispalan laelle. Talo oli huonossa kunnossa, mutta Heikki Salo kunnosti sen asuttavaksi puolisonsa näytelmäkirjailija Sirkku Peltolan kanssa. Viidan henki ei kuulemma liihottele perheen kodissa.

– Lauri oli kaksivuotias muuttaessaan pois synnyinkodistaan joten, jos henki olisi, se olisi pienen taaperon henki, naureskelee Salo.

Viidan perintö elää yhä

Lauri Viitaa on tituleerattu työläiskirjailijaksi. Olihan hän oikealta ammatiltaan kirvesmies. Lisäksi hän kuvaa useissa teksteissään Pispalan työläisten elämää. Viita sai valtavasti huomiota ja myös lukijoita heti ensimmäisellä runokokoelmallaan Betonimylläri.

– Se oli aivan vallankumouksellista, että yhtäkkiä duunariäijät rupeavat kapakoissa lausumaan runoja. Sellaista ei ollut ennen tapahtunut aiemmin. Se oli todellinen runouden riemuvoitto, kuvailee Salo.

Viita ei kuitenkaan saanut kantaa työläiskirjailijan viittaa varauksetta. Häntä hieman epäiltiin, koska teksteissä ei ollut selkeää aatteellista sanomaa. Viitaa pidettiin vaikeasti määriteltävänä outona lintuna. Ja sitä hän olikin, sillä seuraava runokirja Kukunor oli saturunoelma. Viita ehti kirjoittaa elämänsä aikana vain neljä runokokoelmaa ja kaksi romaania. Hänen pääteoksenaan pidetään Moreenia, joka kertoo Niemisen työläisperheen vaiheista. Romaani kuvaa Pispalan työväestön arkea ja ajatuksia nykyaikaistumisen, kansalaissodan ja 30-luvun laman pyörteissä.

– Viidan kirjallinen perintö elää vahvana. Jopa rap-teksteissä sen huomaa, toteaa Salo, joka myös opettaa biisien sanoittamista.

Heikki Salo.
Heikki Salo sai käsiinsä Viidan kirjeitä tehdessään näytelmää juhlavuoden kunniaksi.Timo Ahonen / Yle

Liitto Meriluodon kanssa oli myrskyisä

Viita on kuvattu usein jylhänä ja tuimakatseisena miehenä. Pispalalaisissa tarinoissa kerrotaan, miten Viita intoutui lausumaan runoja kumealla äänellään aina tilaisuuden tullen. Työväenurheilijoiden kokouksissa Viita kuulemma esteli ihmisiä siirtymästä kanttiinin puolelle, kun runonlausunta oli kesken. Vaikka Viita oli lukion kesken jättänyt työläisperheen poika, oli hän ilmeisen lukenut. Mikään muu ei voi selittää hänen taiturimaista kielenkäyttöään.

Viidan tuotantoa on tutkittu paljon, ja myös pian päättyvän juhlavuoden aikana Viidasta on tuotu esiin useita puolia. Heikki Salokin sai käsiinsä uutta materiaalia kirjoittaessaan näytelmää Viidasta. Hän sai käyttöönsä Viidan ja ensimmäisen vaimon Kertun välistä kirjeenvaihtoa.

– Kirjeistä paljastuu arka nuori mies. Aivan toisenlainen kuin se kuva, mikä hänestä on luotu.

Kerttu oli säilyttänyt huolellisesti kirjeet, mutta niiden oli vähällä käydä huonosti. Kerttu oli vanhoilla päivillään polttamaisillaan kirjeet, mutta tytär ehti onneksi väliin.

– Kerttu oli sanonut polttavansa kirjeet, koska osasi ne ulkoa. Tarina on mielestäni niin liikuttava ja kuvaa, miten paljon kirjeet merkitsivät Kertulle, kertoo Salo.

Laurin ensimmäinen vaimo Kerttu on jäänyt varjoon, sillä julkisuudessa esille on nostettu toinen vaimo, kirjailija Aila Meriluoto.

Kirjailijapariskunnan myrskyisästä liitosta on tehty muun muassa elokuva. Meriluoto on myös kirjoittanut Viidasta elämäkerran ja kuvannut pariskunnan elämää päiväkirjateoksessaan Vaarallista kokea. Viita kuvataan hallitsevana luonteena, joka ei antanut tilaa perheen toiselle kirjailijalle.

Liitto kesti kahdeksan vuotta ja viimeisiä vuosia varjosti Viidan sairastuminen skitsofreniaan. Meriluoto muutti Ruotsiin ja Viidan ahdinko paheni. Viimeiset elinvuotensa Viita vietti enimmäkseen sairaaloissa.

– Suistuminen pois tavallisesta elämästä ja kirjailijaelämästä oli iso juttu Laurin elämässä, toteaa Salo.

Lauri Viita kuoli vuonna 1965 vain 49-vuotiaana. Hän kuoli rattijuopon aiheuttamassa kolarissa.