Jussi Nikkilä hurahti Shakespeareen – nuorille hän suosittelee uusia suomennoksia

Shakespeare-juhlavuosi on lopuillaan, mutta näytelmäkirjailijan tuotanto pysyy ajankohtaisena. Englantilaismestarin tekstit ovat ohjaajana ja näyttelijänä tunnetulle Jussi Nikkilälle työ ja intohimo.

William Shakespeare
Jussi Nikkilä
Jussi Nikkilä esiintyi kertojana Radion sinfoniaorkesterin konsertissa.Mikko Ahmajärvi / Yle

Kirjat tuoksuvat helsinkiläisessä antikvariaatissa. Näyttelijä ja ohjaaja Jussi Nikkilä kiipeää tikapuita pitkin intohimonsa alkulähteille. Ylähyllyn reunaan kiinnitetyssä teipinpalassa lukee Shakespeare.

Käsiin tarttuu punavalkokantinen Hamlet.

– Mulla on se uusi Matti Rossin Hamlet, mulla on Cajanderin Hamlet, mutta mulla ei ole tätä Yrjö Jylhän Hamletia. Ja tämäpä on vielä kaunis nide, Nikkilä innostuu ja tekee ostopäätöksen.

Intohimoiselle Shakespeare-harrastajalle jokainen suomennos on arvokas, mutta vasta-alkajille Nikkilä suosittelee WSOY:n uusia käännöksiä, jotka saatiin valmiiksi tusinan kääntäjän voimin kymmenen vuoden työn tuloksena 2013. Projektin aikana uudelleensuomennettiin Shakespearen kaikki 38 näytelmää.

– Jos on Cajanderin käännöksen avannut aikanaan, vaikka upeita ja mittaan käännettyjä ovatkin, niin voi olla, että kieli karkottaa. Ei tuo vaikeaa näytelmäkirjallisuutta ole. Uudet suomennokset ovat suurimmaksi osaksi nykykieltä ja helposti lähestyttäviä, Nikkilä kiittelee.

Nikkilä sai ensikosketuksen Shakespeareen varhaisteininä nuorisoteatterissa Itä-Helsingissä. Äiti vei poikansa katsomaan puoliväkisin Romeota ja Juliaa.

– Se vavahdutti. Myöhemmin isäni vei minut katsomaan Al Pacinon dokumenttielokuvaa Looking for Richard (1996). Ne olivat innostavia kokemuksia lapsuudesta.

Rikhard III kertoo myös nykypolitiikasta

Sittemmin Nikkilä, 34, valmistui Teatterikorkeakoulusta ja aloitti työt näyttelijänä ja ohjaajana. Shakespeare-ymmärrystä hän haki myöhemmin Lamdasta, London Academy of Music and Dramatic Art -korkeakoulusta.

Nyt Nikkilä jakaa ymmärrystään eteenpäin. Kansallisteatterissa esitetään parhaillaan hänen ohjaustaan näytelmästä Rikhard III – siitä samasta, jonka innoittamana Pacino ohjasi dokumenttielokuvan. Vastaanotto on ollut kiittävää.

– Se, miten siinä käsitellään valtaa ja se, mikä meininki maailmassa on, millaisia vaaleja on pidetty ja mitä keinoja on edetä politiikassa saa näytelmän tuntumaan käsittämättömän ajankohtaiselta.

Rikhard III
Nikkilän ohjausta Shakespearen näytelmästä Rikhard III esitetään parhaillaan Kansallisteatterin Willensaunassa. Nimiroolia näyttelee Kristo Salminen.Tuomo Manninen / Kansallisteatteri

Vajaa puoli vuosituhatta vanha näytelmä riitti Nikkilälle sellaisenaan.

– En usko, että sitä tarvitsee modernisoida, jotta se näyttäisi piirteitä tästä päivästä.

Sibeliuskin inspiroitui bardista

Tällä viikolla Shakespeare on johdattanut Nikkilän sinfoniaorkesterin keskelle, musiikin maailmaan. Hän esiintyi kertojana Radion sinfoniaorkesterin konserteissa, joista toinen on katsottavissa Yle Areenassa. Musiikkina on Sibeliuksen näyttämöteos Myrsky.

– Tämä on tosi erilainen maailma kuin teatteri, jossa harjoitellaan kuukausi. Hiotaan ja hinkataan. On hienoa seurata muusikoita, jotka tulevat paikalle ja soittavat. Korjaavat heti, jos Osmo Vänskä (kapellimestari) sanoo jotain, Nikkilä ihmettelee.

Säveltäjä on antanut Nikkilälle uusia näkökulmia näytelmään.

– Tämä ei ole kritiikki Sibeliukselle, mutta kun Ariel laulaa Ferdinandille isänsä kuolemasta, siitä, että tämä on muuttunut koralleiksi, siinä on mielestäni jotain lohduttavaa, mutta musiikillisesti kohtaus on tosi synkkä. Tai sitten en ole ymmärtänyt sitä oikein.

Jussi Nikkilä
Mikko Ahmajärvi / Yle

Itsensä vähättely sikseen. Jokaisella on oikeus omiin tulkintoihinsa.

– Kaikki ovat toivottavasti oikeassa. En usko Shakespearen vaatineen tiettyjä tulkintoja, Nikkilä myöntää.

Sormusten herrassakin Shakespeare-vaikutteita

400 vuotta sitten kuolleen englantilaisen näytelmäkirjailijan tuotanto viehättää Nikkilää, ovathan teokset teatterin ja kirjallisuuden peruskalliota. Nuoria lukijoita hän houkuttelee Shakespearen pariin vertaamalla teosten kerrontaa J.R.R. Tolkien tarinoihin Keskimaasta, sormuksesta ja niin edelleen.

– Olin lapsena hirveän innostunut Tolkienista ja olin vakuuttunut, ettei muuta tarvitse lukea. Nyt voin todeta, että Tolkienkin oli lukenut Shakespearea.

Pohjimmiltaan Shakespearen näytelmissä on kyse elämästä – ja kuolemasta. Siitä muistuttaa antikvariaatin varastosta haettu aito ihmisen pääkallo, joka totta vie herättää ajatuksia.

– Hampaatkin ovat tippuneet. On tämä raju, Nikkilä sanoo ja kohottaa pääkallon eteensä.

Jussi Nikkilä
Yle