Porotutkija: petovahingoista ilmoitetaan liian hitaasti ja epätarkasti

Tutkimus tehtiin 11 pohjoisessa paliskunnassa vuosina 2008-2016.

poronhoito
Porot hangessa
Porot syövät jäkälää keväisellä hangella.
Kuuntele porotutkija Mauri Niemisen haastattelu.

Petojen poroille aiheuttamista vahingoista ilmoitetaan liian hitaasti ja epätarkasti riistavalvontarekisteriin, sanoo Luonnonvarakeskuksesta eläkkeelle jäänyt porotutkija Mauri Nieminen. Hitaus viivyttää maastotarkastuksia ja horjuttaa niiden luotettavuutta.

Yhdeksän vuotta kestäneen tutkimuksensa loppuraportissa Nieminen epäilee, että kyse voi olla osin sovitusta viivyttelystä.

Nieminen on tutkinut porotalouden petovahinkoja ja niiden ilmoittamismenettelyjä yhdessätoista pohjoisessa paliskunnassa vuosina 2008-2016. Tutkimuksen rahoittivat maa- ja metsätalousministeriö, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Luonnonvarakeskus.

Luonnonvarakeskuksen mukaan tutkimus on tehty Niemisen omissa nimissä, eikä sitä ole toistaiseksi julkaistu sen raporttisarjassa.

Petovahingot lisääntyneet

Mauri Nieminen pohjustaa tutkimuksensa petotilastolla. Hänen mukaansa poronhoitoalueella suurpetokannat ovat viime vuosina lisääntyneet karhua lukuunottamatta. Myös petovahingot ja vahinkokorvaukset ovat lisääntyneet.

Karhuja löytyy noin 250, ilvesten määrä on yli 100 ja ahmojen 120 yksilöä. Susien määrä vaihtelee suuresti. Vuosittain niitä on poronhoitoalueella 10–20.

Niemisen mukaan myös maakotkareviirien määrä on kasvanut. Pesiviä maakotkia löytyy vuosittain 450 paria. Kotkien poroille aiheuttamien vahinkojen määrä on kaksinkertaistunut viime vuosina, hän sanoo.

Liikaa petoja ja liikaa poroja

Poronhoitoalueella on noin 200 000 eloporoa. Tutkija Mauri Niemisen mukaan petovahinkoja edesauttaa se, että laidunten kunto on huonontunut ja talvinen lisäruokinta lisääntynyt kaikissa paliskunnissa. Porojen kunto on paikoin huono.

Niemisen mukaan molempia on liikaa, niin petoja kuin porojakin. Maasuurpetojen vahingot keskittyvät Norjan ja Venäjän rajalla oleviin paliskuntiin.

– Poronhoitolaki yksiselitteisesti edellyttää, että poroja voi olla vain se määrä, minkä laidunkierto kestää.

Yli 15 000 poroa petojen suihin

Tutkimusaikana vuosina 2008–2016 pohjoisten paliskuntien poronomistajat ilmoittivat petojen tappaneen 15 246 poroa. Niistä tarkastettiin 1 025 tapausta (6,7 prosenttia). Kuolleet porot tutkittiin ja tarvittaessa myös avattiin maastossa kuolinsyyn toteamiseksi.

Niemisen mukaan tarkastetuista poroista suurin osa oli ilmoitettu ahman tappamiksi. Porojen kuolinhetkinen kunto voitiin määritellä takasääriluun ydinrasvan värin, ominaisuuden ja kuivapainon perusteella.

Kolmannes ilmoituksista hylkyyn

Mauri Nieminen sanoo, että tarkastusten jälkeen petovahingoiksi hyväksyttiin yhteensä 747 vahinkoilmoitusta ja -tapausta. Lähes kolmannes, eli yli 27 prosenttia ilmoitetuista petovahingoista jouduttiin hylkäämään.

Niemisen mukaan korvauksenhaussa ilmeni outojakin piirteitä.

– Kahta vaadinta tarjottiin korvattavaksi kaksi eri kertaa, ja kaksi porotarhassa kuollutta poroa oli rahdattu maastoon petokorvauksia varten. Paistunturissa kuusi ahman tappamaksi ilmoitettua vaadinta ja neljä vasaa muuttui tarkastuksissa kotkan tappamiksi.

Nieminen sanoo, että usein ilmoitettua petovahinkoa tai mahdollista petoa ei voitu varmuudella todentaa vahinkopaikalla, koska pororaato oli jo kovin syöty, tai liian vanha. Joskus vahinkopaikalta ei löytynyt edes verta tai petojen jälkiä.

– Poron pääkin saattoi olla kateissa, koska poromies oli sen vienyt mukanaan, Nieminen sanoo.

Hyviä poroja, mutta nälkiintyneitäkin

Tutkimuksen mukaan vuosina 2008–2016 petojen suihin joutui hyväkuntoisia poroja, mutta myös nälkiintyneitä.

Kohtalaisessa kunnossa olevalla tai hyväkuntoisella porolla, joita kaikista tutkituista oli 82 prosenttia oli vielä luuydinrasvasta liki puolet jäljellä. Huonokuntoisia ja nälkiintyneitä poroja oli kaikista tutkituista vajaa viidennes. Huonokuntoisia poroja oli eniten vuosina 2014–2016 Pohjois-Sallassa, Käsivarressa ja Näkkälässä.

–Eniten huonokuntoisia ja nälkiintyneitä, lähinnä ahman tappamia poroja löytyi ruokintapaikoilta tai niiden läheisyydestä Käsivarressa, Näkkälässä, Paistunturissa ja Inarissa, Nieminen kertoo

Korvausjärjestelmä toimii, mutta...

Tutkija Mauri Nieminen pitää petovahinkojen korvausjärjestelmää melko hyvänä ja toimivana, kunhan vain kaikki noudattaisivat sitä. Nykyisellään vahingoista ilmoitetaan liian hitaasti ja epätarkasti.

Tutkimusaikana petovahingon tapahtumispäivästä tarkastukseen kului keskimäärin kaksitoista vuorokautta, enimmillään lähes kolme viikkoa, jopa kuukausi.

– Se on liian pitkä aika varsinkin tunturialueella, missä jäljet katoavat nopeasti. Hitaus ja epätarkkuus haittaavat ja vaikeuttavat luotettavien tarkastusten suorittamista, Nieminen sanoo.

Sovittua viivyttelyä?

Mauri Niemisen mielestä pohjoisimmissa paliskunnissa vahinkoilmoituksissa viivyttely osoittautui osin sovituksi. Kaikissa paliskunnissa poromiehet eivät käyttäneet GPS-laitteita, eivätkä ilmoittaneet petovahinkojen tarkkoja paikkatietoja poroisännille ja maaseutuelinkeinoviranomaisille.

– Petovahinkopaikkoja ei myöskään merkitty maastoon, niitä oli vaikea löytää, Nieminen huomauttaa.

Täysin väärät koordinaatit oli annettu paliskunnissa 67 petovahinkopaikalle, eniten Paistunturissa (38), Sallivaarassa (16) ja Muotkatunturissa (7).

Mahdollisia pororaatoja väärillä koordinaateilla ei löydetty.

Tarkastuksia pitäisi tehostaa

Mauri Niemisen mielestä petovahingoista pitäisi tarkistaa paliskunnissa vähintään kymmenen prosenttia, kun nyt tarkastetaan noin seitsemän. Tutkimusaikana petovahingoista saatiin tietoa vain maaseutuelinkeinoviranomaisilta, joiden johdolla tai luvalla maastotarkastukset sitten suoritettiin.

– Myös tarkastusviranomaisten koulutusta tehtävään tulisi parantaa ja myös tehostaa.

Mauri Nieminen sanoo, että riistavahinkorekisteri antaa hyvää tilasto- ja karttatietoa vuosittain korvatuista petovahingoista paliskuntien alueilla. Hän edellyttääkin, että petovahingot ilmoitetaan välittömästi Riistavahinkorekisteriin.

– Se mahdollistaisi ja nopeuttaisi puolueettoman maastotarkastuksen suorittamisen pahimmissa petopaliskunnissa.