Alastomat arkeologit sulostuttavat muinaismuistoja kalenterin lehdillä

Alati pitenevä lista nakukalentereista saa jatkoa turkulaisista arkeologian opiskelijoista.

arkeologia
Grytverksnäsetin laivalatomus Ahvenanmaan Sundissa.
Grytverksnäsetin laivalatomus Ahvenanmaan Sundissa.Elina Helkala / Vare ry.

Ajan juoksua voi vuonna 2017 seurata vaikkapa muinaismuistoja ja niiden tutkijoita esittelevän kalenterin sivuilta. Arkeologian opiskelijat ovat riisuutuneet edistääkseen alan tuntemusta.

– Mitä sitä nyt ei tekisi arkeologian eteen? Halusimme tehdä hieman uudenlaisen aluevaltauksen ja esitellä suurelle yleisölle suomalaisia muinaisjäännöksiä vähän erilaisen konseptin kautta. Kokemuksemme mukaan nämä perintökohteet ovat suomalaisille vähän tuntemattomia, kertoo arkeologian opiskelija Ilari Aalto, joka on kirjoittanut lyhyet esittelyt jokaisesta kohteesta.

Riisuttu muinaisuus -kalenterin takaa löytyy Turun yliopiston arkeologian opiskelijoiden ainejärjestö Vare ry.

– Yllättävän helppo oli löytää ainejärjestön aktiiveista innokkaita kuvattavia. Tässähän oli tarkoitus muinaisjäännösten lisäksi esitellä niiden kauniita tutkijoita, ja niitähän meillä riittää, virnistää Aalto.

H-hetkellä iski koiraa ulkoiluttanut pariskunta suoraan kuviin.

Elina Helkala

Kuvat kalenteriin on ottanut yhtä lukuun ottamatta kuvataiteilija Elina Helkala. Toisinaan kuvaussessiot herättivät mielenkiintoa sivullisissakin, kuten tammikuun kuvan otto Kaarinassa.

– Oli hieno sunnuntain iltapäivä, ja Kuusiston linnan raunioilla oli moni muukin liikkeellä. Oli pilkkijää ja koiranulkoiluttajaa. Vähän haastavaa oli löytää rauhallinen hetki nakuiluun. H-hetkellä iski koiraa ulkoiluttanut pariskunta suoraan kuviin, naurahtaa Elina Helkala.

Muinaismuistoja tuhansien vuosien varrelta

Suomessa on kymmeniä tuhansia arkeologisia kohteita viimeisen 11 000 vuoden ajalta, joten niitä riittäisi useammankin vuoden kalentereihin. Valtaosin kalenterin kuvat ovat Etelä- ja Keski-Suomesta.

Haapaniemen linnanraunio löytyy Kiskosta, Salosta.
Haapaniemen linnanraunio löytyy Kiskosta, Salosta.Elina Helkala / Vare ry.

– Oli suorastaan runsaudenpula valita kohteita. Jokainen kuvattava sai itse vaikuttaa, ja aika paljon on kohteita Turun lähialueilta. Halusimme näyttää mahdollisimman hienoja, mutta myös eri aikakausilta olevia kohteita, linjaa Ilari Aalto.

Arkeologiassahan ei oikeastaan etsitä totuutta.

Ilari Aalto

Nuorin kohteista on ensimmäisen maailmansodan aikainen Karhulinna Raumalla, vanhin 7 000 vuoden takaa oleva kivikautinen kalliomaalausalue Ristiinan lähistöllä.

– Astuvansalmella piti rämpiä reisimittaisessa lumihangessa kaksi kilometriä kameravarusteiden kanssa. Kuvauspaikalla kalliomaalausalueella oli sitten todella miellyttävä, lämmin aurinko. Kamera pystyyn ja kuvaamaan – se oli ehkä mieleenpainuvinta, muistelee Elina Helkala.

Turunmaan saaristosta kuviin on päätynyt jatulintarha Paraisten Nauvosta ja Ahvenanmaan Sundista Grytverksnäsetin kivistä ladottu laiva. Vaihto-oppilaana olleen meriarkeologin myötä kalenteriin on päätynyt myös otos australialaisella hiekkarannalla törröttävästä 1600-luvun laivan luurangosta.

Keskiajan kansantajuistaminen toi valtionpalkinnon

Arkeologiopiskelijoiden nakukalenteri on jälleen yksi osoitus siitä, että ummehtuneita mielikuvia pölyttyneestä tieteenhaarasta on hyvä tuulettaa.

Sama parivaljakko, Ilari Aalto ja Elina Helkala, saivat aiemmin syksyllä tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon teoksestaan Matkaopas keskiajan Suomeen.

Elina Helkala ja Ilari Aalto valmistelevat parhaillaan keväällä julkaistavaa kirjaa muinaismuistomerkeistä.
Elina Helkala ja Ilari Aalto valmistelevat parhaillaan keväällä julkaistavaa kirjaa muinaismuistomerkeistä.Jouni Koutonen / Yle

– Täytyy sanoa, että se oli meille kummallekin totaalinen yllätys. Yleensä varmaan ei opintojensa loppuvaiheessa olevia nuoria tekijöitä valtion tasolta huomioida. Erityisesti lämmitti, että palkittiin arkeologista keskiajan tutkimusta yleistajuistava teos. Juuri tällaisille aloille leikkaukset ovat viime vuosina osuneet, niin oli mukavaa saada joskus positiivistakin palautetta, hymähtää Aalto.

Palkintoperusteissa kiitettiin kaksikon tapaa uudistaa suomalaisten vanhentuneita ja piintyneitä käsityksiä keskiajastaan. Kuva on muodostunut 1920- ja 1930-lukujen tutkimuksissa, ja säilynyt pitkälti muuttumattomana aivan viime aikoihin asti. Uudet tutkimusmenetelmät ovat kuitenkin tuoneet enemmän valoa aikakauteen.

– Koulukirjoissammekin on usein aika vanhoja teorioita, jotka ovat päätyneet arkeologien ja historiantutkijoiden piirissä romukoppaan jo aikoja sitten. Arkeologiassahan ei oikeastaan etsitä totuutta, vaan tehdään alati paranevia tulkintoja sen perusteella mitä maan alta löytyy. Digitaalimittaus, 3D-skannaus ja dna-tutkimus ovat edistyneet ihan huimin harppauksin, kertoo Ilari Aalto.

Esimerkkinä Ilari Aalto mainitsee mustan surman, josta Suomessa on jäljellä vain vähän kirjallisia lähteitä. Uusimmalla geenitekniikalla kyetään eristämään huonostikin säilyneistä jäänteistä dna-näytteitä, mikä avaa uusia mahdollisuuksia muinaisten ihmisten ja heidän sairauksiensa tutkimukseen.

Samalla rapisee mielikuva pimeän harmaasta, rujosta keskiajasta.

– Toki keskiajalla elämän ehdot olivat kovemmat kuin meillä nykyään, mutta kyllä ihmiset ovat aina osanneet ottaa ilon irti elämästä!