Tutkija: Raamattua sensuroitiin aikojen alussa – naista häivytettiin taka-alalle

Vanhaan testamenttiin tehtiin pitkän ajan kuluessa valtavasti muutoksia ideologisista tai poliittisista syistä. Ristiriitaisia kohtia leikattiin pois.

Raamattu
Emeritaprofessori Anneli Aejmelaeus on tutkinut työkseen Vanhan testamentin tekstien syntyhistoriaa. Hänet kuvattiin Helsingin yliopiston kirjastossa.
Emeritaprofessori Anneli Aejmelaeus on tutkinut työkseen Vanhan testamentin tekstien syntyhistoriaa. Hänet kuvattiin Helsingin yliopiston kirjastossa.Tuomo Björksten/Yle

Näin lukee nykyisessä Raamatussa:

"Hanna rukoili näet hiljaa itsekseen (siirryt toiseen palveluun), huulet vain liikkuivat mutta ääntä ei kuulunut."

Näin siinä luki alun perin:

"Hanna rukoili näet hiljaa itsekseen, huulet vain liikkuivat mutta ääntä ei kuulunut. Mutta Herra kuuli häntä."

Raamattua sensuroitiin ja muokattiin ahkerasti muun muassa poliittisista syistä pitkän ajan kuluessa aina ensimmäisille vuosisadoille asti Jeesuksen kuoleman jälkeen.

Suomen akatemian huippuyksikössä Helsingin yliopistossa tutkitaan Vanhaa testamenttia ja siihen tehtyjä muutoksia.

Lähteenä tutkimukselle ovat erityisesti niin sanotut Kuolleenmeren kääröt, jotka löydettiin alun perin 1940–1950-luvuilla sekä Septuaginta, Vanhan testamentin varhainen kreikkalainen käännös. Niiden avulla tutkivat ovat voineet vertailla eri varhaisia versioita.

Kiinnostavaa on, että Hannan tarinasta poistetuissa kohdissa naisen roolia on peukaloitu vähäisemmäksi kuin se on ollut alun perin.

– On koettu vaikeana, että nainen on pyhimmällä paikalla rukoilemassa, ja Herra täyttää hänen toiveensa, sanoo asiaa tutkinut emeritaprofessori Anneli Aejmelaeus.

Raamatusta luettiin pitkään versiota, jossa ylipäätään se, että Hanna astuu Herran eteen, oli poistettu. Tällä hetkellä käytössä olevaan, vuonna 1992 tehtyyn suomenkieliseen käännökseen (siirryt toiseen palveluun) se on kuitenkin lisätty takaisin. "Mutta Herra kuuli häntä" -lausetta siellä ei ole vieläkään.

"Jeremian kirjasta yksi kollega totesi, että sitä kirjaa on työstänyt sadan vuoden aikana sata kättä."

Emeritaprofessori Anneli Aejmelaeus

Näin lukee nykyisessä Raamatussa:

"Eräänä iltana, kun Daavid oli noussut vuoteeltaan käyskentelemään kuninkaanpalatsin katolla, hän näki sieltä naisen, joka oli peseytymässä (siirryt toiseen palveluun). Nainen oli hyvin kaunis. Daavid lähetti sananviejiä noutamaan naista, ja tämä saapui hänen luokseen. Nainen oli juuri puhdistautunut, ja Daavid makasi hänen kanssaan. Sitten nainen palasi kotiinsa."

Aejmelaeuksen mukaan tässä kohdassa on alkuperäistekstissä ollut kieliopin maskuliininen ja feminiininen muoto päinvastainen. Siitä on jäänyt elämään tulkinta, että nainen tuli Daavidin luo, kun alun perin teksti on ilmaissut, että Daavid meni naisen luo.

Muutos siirtää vastuuta seksuaalisesta kanssakäymisestä Daavidilta naiselle.

Daavid ja Goljat -kertomus (siirryt toiseen palveluun) on puolestaan kokonaisuudessaan esimerkki muokkausten tuloksesta. Alkuperäisessä tekstissä Daavid on nuori soturi, joka voittaa kokeneemman soturin. Nykyisessä versiossa Daavidista on tehty paimenpoika, jolloin tarina on vielä ihmeellisempi.

– Kertomus ei ole enää uskottava, sanoo Aejmelaeus.

– Nuoresta sankarista tulee heti sotapäällikkö ja hänelle tarjotaan kuninkaan tyttären kättä. Tämä jatko sopii vanhempaan, lyhyempään kertomukseen, mutta ei paimenpoikakertomukseen.

Politiikkaa ja kielen modernisointia

Jeremian kirjasta (siirryt toiseen palveluun) yksi kollega totesi, että sitä kirjaa on työstänyt sadan vuoden aikana sata kättä. Voi olla, että Jeremian kohdalla edes se sata ei riitä, sanoo Aejmelaeus.

Osa Vanhaan testamenttiin tehdyistä muutoksista on esimerkiksi kiillottanut kulloinkin tarinassa seikkailevan kuninkaan julkisuuskuvaa. Myös uskonnollisesti ristiriitaisia kohtia on leikattu pois.

Tutkijan mukaan on joka tapauksessa tärkeää, että ainakin Raamatun kieltä hiotaan.

– Jos sanamuoto pidetään vuosisadasta toiseen samana, asia muuttuu. Jos halutaan pitää asia muuttumattomana, pitää muuttaa sanoja. Kun kieli kehittyy, ihmiset eivät enää ymmärrä joitakin asioita tai ymmärtävät väärin, hän sanoo.

Ajatus siitä, että Raamattua pitäisi lukea kirjaimellisesti, on syntynyt tutkijan mukaan vasta 1600-luvulla. Teksteille tekee hänestä enemmän oikeutta, jos katsotaan niiden asiaa ja suuria linjoja enemmän kuin kirjainta.

– Jotta me löytäisimme tämän päivän kysymyksiin vastauksia, meidän pitää tulkita tekstiä.