Imatran surmatyö synnytti ihmisissä halun auttaa

Osa imatralaisista yrityksistä kerää rahaa vapaaehtoiseen kriisityöhön.

Imatra
Imatralaiset ovat tuoneet kynttilöitä surmapaikalle.
Tommi Parkkinen / Yle

Imatralla toivutaan hitaasti kahden viikon takaisesta ampumistapauksesta. Suru on lähentänyt imatralaisia ja moni on valmis auttamaan jopa tuntemattomia ihmisiä.

– Yksittäiset ihmiset miettivät omalla kohdallaan, mitä voisivat tehdä ja ovat valmiit auttamaan, kun huomaavat, jos vaikkapa lapsiperhe tarvitsisi apua jouluksi, sanoo käsityöyrittäjä Tiina Kärkäs.

Ampumistapauksen jälkeen Kärkäs kyseli Facebookissa ideoita, miten voisi auttaa. Ehdotusten perusteella hän päätti lahjoittaa osan joulutuotteiden tuotoista Saimaan Kriisikeskukselle. Sittemmin muitakin yrityksiä on lähtenyt mukaan keräämään rahaa vapaaehtoiseen mielenterveystyöhön.

– Tärkeintä on kuitenkin, että ihmiset puhuvat mieltä painavasta asiasta.

Heti ampumisen jälkeen osa kauppaliikkeistä alkoi järjestää kahvituksia, jotta ihmiset pysähtyisivät ja keskustelisivat tapahtuneesta.

– Täällä voi ihan luontevasti puhua tuntemattomille ja todella paljon on asiaa käsitelty asiakkaiden kanssa. Ensimmäinen viikko on ollut yhteistä surutyötä koko kaupungissa, sanoo Kärkäs.

Kolmen naisen hengen vaatinut ampumatapaus sattui Imatran kävelykadulla 4. joulukuuta hetkellä, jolloin liikkeellä oli paljon ihmisiä.

– Kyllä täällä on ihan käsin kosketeltavan apea ilmapiiri edelleen. Kaikki tunsivat surmatut niin hyvin, pohtii kävelykadulle pysähtynyt imatralainen Jari Vuorela.

Moni tapahtuman nähnyt henkilö on ollut yhteydessä Rikosuhripäivystykseen.

– Epävarmuutta aiheuttaa se, ettei vielä tiedetä, ketkä kutsutaan aikanaan oikeuteen todistajiksi, sanoo Rikosuhripäivystyksen Lappeenrannan palvelupisteen toiminnanohjaaja Maarit Kuntola.

Ampumistapaus tuo edelleen uusia asiakkaita myös kriisipäivystykseen. Tragedia on saattanut tuoda mieleen esimerkiksi jonkin vuosien takaisesta asiasta käsittelemättä jääneen surun.

– Monella on herännyt samaistumiskokemus, mitä jos olisin itse ollut siinä tilanteessa tai läheiseni, sanoo Saimaan kriisikeskuksen johtaja Jaana Koskinen.

Koskinen muistuttaa, että surusta toipuminen vie aikansa eikä sitä voi nopeuttaa. Vähitellen kuitenkin ajatukset kääntyvät tulevaisuuteen.

– Asiat on käsiteltävä, tapahtui mitä tahansa, ja omien voimavarojen mukaan on mentävä eteenpäin. Jos tuntuu, että nyt tarvitaan kainalokeppiä tai olkapäätä, sitä on etsittävä ja sellaista tarjottava, rohkaisee yrittäjä Tiina Kärkäs.